Uimassa ja kuvia

Luulin, että seuraavan kerran kirjoittelisin Mäntsälän tapahtumista, mutta sainkin eilen aamupäivällä ajatuksen, josta tuli kirjoitettavaa. Vaikka olin juuri kirjoittanut, etten oikein välitä yleisistä uimarannoista, niin yhtäkkiä tekikin mieli lähteä iltalenkin yhteydessä uimaan. En muista koska olen viimeksi käynyt uimassa, ainakaan pariin kesään talviturkkia ei ole heitetty. Ajatuksena oli myös saada Miko uimaan. Eilinen päivä oli oikeastaan aika mukava, koska lämpötila ainakin kotona oli ihan siedettävä, ulkonakin tuuli kivasti. Illalla oli vielä lämmintä, vaikka aurinko ei enää klo 22.30 paistanut, kun tulimme rantaan. Rannalta oli onneksi viimeiset lähtenyt juuri ennen meidän tuloa. Saimme silti yhden tytön yleisöksi. Markus toimi kuvaajana ja sai siksi vain kahlata. Tosi hyvin Miko tulee kahlaamaan, mutta viimeistään siinä vaiheessa Miko kääntyy takaisin kun jalat ei koske pohjaan. Yritin saada Mikon luokseni kun olin niin syvällä, että Mikon pitäisi uida. Poika kovasti halusi luokseni, muttei uskaltanut lähteä uimaan. Markus oli myös sen verran syvällä, etteivät Mikon jalat siellä ylettäneet pohjaan. Miko uskalsi uida Markuksen luokse, mutta otti aina Markuksesta jaloillaan otteen Kannoin Mikon muutaman kerran syvemmälle ja annoin sen uida rantaan. Aluksi uiminen oli taas kauheaa räpiköintiä, mutta kyllä Miko sitten viimein tajusi, että osaa uida koiraa. Vesi oli mukavan lämmintä ja olisin voinut uida pidempääkin, mutta vajaa puolen tunnin uinti oli ihan riittävä. Lähdin vielä kerran yksin uimaan ja kun käännyin rantaa kohti, Miko lähtikin uimaan luokseni! Aluksi Miko yritti ottaa minusta kiinni (vielä yksi kipeä raapimisjälki löytyy), mutta lähtikin sitten ensin uimaan kohti rantaa, sitten taas minua kohti, josta käännös oikealle ja lopuksi rantaan. Hieno poika