Tänään alkoi arkitoko, jee! Ohjatut koulutukset on vaan niin paljon kivempia kuin omat treenit. Vaikka tuo bussilla matkustelu vähän pännii, niin on se sen arvoista. Tänään sain kokea taas kivasti onnistumisen tunteita, joita ei omissa treeneissä tule yhtä paljon. Eikä Mikon kontakti mihinkään ole kadonnut. Tai no lenkeillä se on vähän hukassa.

Paikalla taisi olla 8-9 koirakkoa, joista osa oli ennestään tuttuja. Kurssilta oli toivottu erityisesti ohituksia, kontaktia, luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa eli juuri niitä joissa mekin eniten harjoitusta tarvitaan. Nuo kaikki meni kyllä oikein hyvin. Aloitimme katsekontaktilla. Meillä ei ollut mitään ongelmaa sen kanssa, melkein jo toivoin, että Miko olisi vähän enemmän haistellut maata Mulla oli pitkästä aikaa sydäntä ja se taisi kelvata kun Miko ei irrottanut katsettaan. En voinut koko aikaa palkata ettei namit lopu, mutta en myöskään halunnut olla palkkaamatta. Siksi piti yrittää saada Miko tekemään välillä jotain muuta. Toisena oli vuorossa luoksepäästävyys. Ohjaaja tuli kättelemään ihmisiä. Teki mieli sanoa, että hän tulisi meidän luo kahdesti ja toisella kertaa koskisi Mikoa, mutta en saanut sanotuksi. Luoksepäästävyys meni tosi hyvin, Miko istui vierelläni eikä reagoinut ohjaajaan.

Suurin osa ajasta meni seuraamis-/ohitusharjoituksissa. Koirakko kerrallaan pujoteltiin toisten ohi, seisoimme ringissä. Tämä tehtiin kahteen kertaan, molempiin suuntiin. Ensimmäinen kerta meni hyvin, mutta lopussa maassa oli jotain tosi kiinnostavia hajuja. Toisella kerralla ohjaaja kysyi huomaanko, että Miko lopettaa seuraamisen heti namin jälkeen. Juu, tiedän sen... Aina lenkilläkin Miko lähtee omille teilleen heti kun saa namin. Pari kertaa olen sanonut heti namin antamisen jälkeen "vapaa" ja sitä myös ohjaaja suositteli tekemään. Toinen ehdotus oli vähän nykäistä hihnasta kun Miko lopettaa seuraamisen. Ja yksi se, että pidän namia koko ajan nenän edessä. Meidät ohittavista koirista Miko ei välittänyt. Lopetimme tunnin luoksetuloon. Minä halusin käyttää liinaa, kun en yhtään luota siihen, että Miko myös tulee luokse eikä lähde omille teilleen. Välimatka ei ollut kovin montaa metriä, ehkä 6-7. En innostanut Mikoa ollenkaan ja tänne-käskyn jälkeen Miko juoksi nätisti suoraan eteeni. Juuri niin miten tänne-käskystä pitääkin tehdä. Sivu-käskystä pitäisi tulla suoraan sivulle. Olin ihan yllättynyt, mutta toisaalta minun pitäisi luottaa Mikoon enemmän. Se, että se on kerran lähtenyt juoksemaan rinkiä ei tarkoita sitä, että niin tapahtuisi sen jälkeen joka kerta. Siihen olikin hyvä lopettaa. Ensi viikolla on sitten kaksi päivää peräkkäin treeniä kun maanantaina alkaa toko.

Vastaan Janan ja Fionan blogien haasteeseen ja kerron miten Miko sai nimensä.

Kävimme katsomassa maaliskuun 2009 loppupuolella Raumalla Wishdecoy kennelin n. 1,5kk ikäisiä pentuja. Yhden pennun nimi oli Wishdecoy Rico Olivia ja ihastuimme Rico nimeen. Se ei tosin ollut vapaana olleen pennun nimi, mutta ei sen niin väliä. Raumalta ei tullut pentua, mutta nimi jäi. Seuraavat (ja viimeiset) pennut, joita kävin katsomassa oli Estaika's D-pentue Oulussa. Vierailun loppupuolella päätin, että täältä tulee meille pentu Hyvinkään sijasta. Monica halusi jo tietää mitä nimeä pennulle on ajateltu, jotta sitä voitaisiin kutsua nimellään seuraavat kaksi viikkoa ennen kuin haemme sen kotiin. Kerroin, että Ricoa olemme ajatelleet.  Se ei käynyt. Yhdestä Mikon veljestä oli jo tulossa Riko. Lähdin sitten kotimatkalle miettien mikä ihme pennun nimeksi tulisi. Googlasin koirien nimiä ja täältä löytyvän nimilistan tulostin. Vedin yliviivaustussilla ne nimet, jotka eniten miellyttivät. Niistä karsimalla jäi kolme nimeä, joista piti päättää. Ne olivat Miko, Jeri ja Miro. Lopulta mietin Mikon ja Jerin väliltä. Kyselin sisaruksilta ja työkavereilta mielipidettä. Siskon mielestä nimiehdotukseni olivat kummallisia. Sitten pistin Monicalle viestiä, että kai siitä Miko tulee. Ja Miko siitä tuli. Sehän on melkein kuin Rico Markus olisi muuten halunnut koiran nimeksi Mörkö (!)

Vaikka aina kirjoitan Miko, niin useimmin sanon Mikki tai Miki. Lempinimiä ovat myös Miksu ja Mikkis. Jossain laukun pohjalla pyörii post-it lappu, johon olen kirjoittanut kivoja nimiä seuraavaa koiraa varten. Yksi nimi on ylitse muiden, joten ehkä senniminen koiruliini joskus meille tulee  Mutta antaa tuon Mikon ensin kasvaa aikuiseksi.