Eipä ole ennen tainnut olla näin pitkää päivitystaukoa, mutta nyt ei vaan ole tapahtunut mitään. Koko viikon tein töissä pitkää päivää kun opiskelijat palasivat taloon loppuviikosta. Mikoa käytin vain aamuisin ja iltaisin pienellä lenkillä, Markus hoiti pidemmät lenkitykset. Tokoakaan ei ole treenattu. Aamun ja illan ilmasta huomaa, että syksy on tulossa ja pimeää tulee jo aikaisemmin!

Miko selvisi ampiaisen pistoista vajaassa vuorokaudessa. Maanantaina se oli jo täysin normaali. Itselläni pistot vieläkin välillä muistuttavat itsestään kutiamalla. Maanantaiaamuna toinen silmäni oli melkein umpeen muurautunut. Vaikka turvotus jonkin verran laski, niin sain päivän aikana monesti kertoa mitä on tapahtunut. Kysyin rotuyhdistyksen mejä-vastaavalta, Marja-Liisalta, joka meitä keväällä opasti mejän saloihin, miten kannattaa nyt edetä. Marja-Liisa ei usko, että Miko yhdistää tuota ikävää tapahtumaa verijälkeen, mutta lyhyemmillä jäljillä on ihan hyvä aloittaa. Rudy on arka kooikeri, mutta jäljellä sillä on niin vietti päällä, ettei siihen mikään tapahtuma vaikuta. Marja-Liisan mielestä verijälki vie todennäköisesti myös Mikon mennessään kun sille seuraavan kerran mennään. Kannattaa kuitenkin ennen sitä käydä metsässä ja tarkkailla Mikoa. Metsään pääsy kun ei ole Mikolle jokaviikkoista ja se ennemmin yhdistää tapahtuneen metsään kuin vereen.

Viikonloppunakaan ei hengähdetty vaan lauantaina kävin Hyvinkäällä ja sen reissun jälkeen lähdin melkein saman tien Mikon kanssa Helsinkiin. Menimme Arille yöksi, ettei tänään tarvinnut herätä ihan niin aikaisin. Miko kyllä herätti aamulla jo viideltä haukkumalla jollekin. Kai rapussa oli joku. Nummelassa bussia odotellessa Miko sai hyvän mieskokemuksen kun yksi taksikuski tuli silittämään Mikoa. Aluksi mies jotain ilmeili Mikolle ja kun Miko osoitti kiinnostusta niin mies tuli lähemmäs. Hän antoi Mikon ensin haistella ennen kuin alkoi silittää ja sehän on Mikon kohdalla oikea lähestymistapa.  Bussimatka Heinolaan kesti n. 2,5h ja pääasiassa Miko nukkui lattialla makuualustansa päällä (joka oli ensimmäistä kertaa mukana). Lahdessa oli 15min tauko, joten kävimme läheisessä puistossa kävelemässä, vaikka matkaa ei enää paljoa ollut jäljellä.

Heinolassa oli 11 kooikeria, joista ensimmäisenä tapasimme Roopen (Maricosan's Quaestus Orion) omistajineen ja heidän seurassa istuimme näyttelyn ajan. Roopen "isoveli" Vikke oli jäänyt kotiin. Vikke on Mikon eno. Meidän luona kävi yksi nainen lapsineen, joilla oli kotona 4kk ikäinen koikkerityttö. Nainen kovasti ihasteli Mikoa ja siinä ylistyssanojen keskellä jäin melkein sanattomaksi Hän epäili, että Miko on menestynyt oikein hyvin näyttelyissä ja oli vähän ihmeissään kun sanoin Mikon olevan turhan isokokoinen. Nainen olisi voinut vaihtaa heidän pennun Mikoon eli "valmiiseen pakkaukseen" Kohtasimme myös yhden naisen, joka vasta tänään näki ensimmäisen kerran koikkerin ja ihastui. Hän vähän kyseli rodusta ja kehui Mikoa. Miko sai myös muilta kehuja, erityisesti päästä. Mikon rauhallisuudesta tuli myös mainintoja. Kiva, että Miko on myös muiden mielestä komea Oli kiva tavata vanhoja ja uusia tuttavuuksia.

Kehässä kävi ensin pentuja, sitten Roope junnuissa ja sen jälkeen Miko ainoana nuorissa. Ravaaminen oli taas ok, pari kertaa pää meni maahan. Pöydällä Miko yritti vähän perääntyä, mutta tuomari sai hampaat hyvin katsottua. Hetken seisomisen jälkeen tuomari palasi Mikon luo ja Miko ryhtyi rimpuilemaan. Tuloksena EH ja luokkavoitto. Arvostelu:

Tuomari Alberto Cuccillato, Italia
15kk. Tyypillinen, mutta iso. Erinomainen pää. Oikea purenta. Hyvät olkapäät. Oikeat mittasuhteet. Pelokas luonne. Etujalat "itään & länteen". Hyvät liikkeet. Haluaisin paremman hännänkiinnityksen.

Kävin kysymässä kehäsihteeriltä arvostelun yhtä sanaa. En enää muista minkä hän sen sanoi olevan, mutta se tarkoitti "pelokasta" tai "arkaa".

Miko joutui tänään istumaan bussissa melkein 6h, mutta hyvin meni. Miko jopa eilen ja tänään meni joka kerta ihan itse bussiin ja ulos. Minä yleensä nostan Mikon bussiin ja pois, koska Miko ei välttämättä suostu nousemaan portaita vaan alkaa rimpuilla vastaan. Niin välttää nolot tilanteet. Nyt oli isompi laukku mukana, joten nostaminen olisi ollut turhan hankalaa. Hyvin tuo poika osaa, joten tähän loppu nostelut

Tämä oli Mikon viimeinen näyttely tänä vuonna ellei sitten mennä erkkariin. Täytyy kysyä onko Monica tulossa ja/tai onko hänellä toiveita, että kasvatit osallistuvat. Jos ei, niin lähden ilman Mikoa. Tuo mies on niin kovasti kehätotuttelun tarpeessa (=vieraiden koskettelu).