Sunnuntai-iltana kävin tekemässä jäljen Porintien varrella olevaan metsään, sinne seittimetsään. Aluskasvillisuudessa oli edelleen runsaasti hämähäkin seittiä eikä hämiskontaktilta valitettavasti vältytty. Pidin kaulassa narua, jossa roikkuu merkkinauhat. Kerran katsoessani alaspäin, näin isohkon hämähäkin yhdellä nauhalla. Varovasti otin narun pois kaulasta ja jollain oksalla huitasin hämiksen pois. Se oli tietysti seitillään nauhassa kiinni, jossa se kohta taas oli. Otin isomman kepin käyttöön ja heitin sen pitkälle, mutta ei oikein innostanut enää pistää narua kaulaan. Hämähäkit on vaan niin kamalia! Ensimmäiselle suoralle tuli pituutta vain noin 50m, sillä edessä oli kaislikkoa, jonka läpi en halunnut mennä. Toinen suora oli noin 170m ja kolmas 130m eli yhteensä jäljellä pituutta n. 350m. Ehkä joku päivä saan tehtyä sen 900m Loppuviikolla yritän päästä jäljen tekoon Veikkolaan, siellä oli kivan oloista metsää, jonne voisi sen pidemmän jäljen tehdä. Jäljet on loppunut lyhyeen siksi, kun edessä oleva maasto on ollut sellaista, jonne en ole halunnut mennä

Palasin tielle tekemääni jälkeä seuraten, sillä muuten olisin varmaan eksynyt metsään. Tuo metsä jatkuu ties minne asti, joten sinne voi oikeasti eksyä. Huomasin jo viime kerralla etten oikein osaa lukea maastoa. Kun vihdoin löysin takaisin tielle, olin ihan eri kohdassa kuin missä luulin olevani. Olisikohan kompassista apua? Kävelin aika lähellä jälkeä, sillä merkkejä oli välillä hankala nähdä. Menin myös pari kertaa jäljen yli (mitä ei saisi tehdä), mutta toivottavasti en sillä häirinnyt Mikon jäljestystä. Kenkiä vaihtaessani näin housuillani hirvikärpäsen. Nyt on näköjään alkanut se aika vuodesta... No, onneksi olen ihan hyvin suojautunut ötököiltä kun kasvot ja kädet ovat ainoat paljaat kohdat. Päässä on lippis ja huppu, joten ei pitäisi hirvikärpästenkään hiuksiin eksyä.

Maanantaiaamuna lähdimme Mikon kanssa jäljelle. Jäljestys sujui oikein hyvin. Jonkin verran Miko poikkeaa jäljeltä, mutta pienen kierroksen jälkeen palaa takaisin jäljelle. Tällä kertaa pystyin ihan hyvin luottamaan Mikoon ja annoin sen lähteä jäljeltä. Ainoastaan silloin, jos Miko lähti kovin kauas, palautin sen jäljelle. Ensimmäisessä kulmassa jouduin vähän avustamaan, mutta toinen meni hyvin. Olen tosi tyytyväinen Mikon suoritukseen ja hyvillä mielin voidaan mennä kokeeseen. Tosin vieläkään ei ole tietoa päästäänkö me ensi viikon viikonloppuna pidettävään kokeeseen... Mikon tekemät tarkastuslenkit saattavat vähentää pisteitä jonkun verran ja luulen, että hukkiakin tulee, joten ekasta kokeesta tuskin tulee ykköstulosta

Eilisissä tokotreeneissä harjoiteltiin sivulle tuloa ja liikkeestä seisomista niin, että pysähdyksen jälkeen piti jäädä paikalleen seisomaan. Pari iltaa sitten otin paikkamakuussa ehkä kuuden metrin etäisyyden, joka on tähän mennessä pisin. Vähän jännitti nouseeko Miko kun se niin katseli ympärilleen. Sivulletuloja tehtiin myös noin kuuden metrin etäisyydellä ja hyvin meni, vaikka Miko oli tavallaan irti. Jätin Mikon taas lyhtypylvääseen kiinni ja kävelin n. 15m päähän. Kokeilin kerran myös niin, etten sanonut odota-käskyä. Silloin Miko yritti lähteä mukaan. Pitää varmaan kohta koittaa niin, että menen piiloon.