Kylläpäs väsyttää, mutta täytyy kirjoittaa vielä kun asiat on hyvin muistissa. Eli tänään käytiin Punkalaitumella kooikereiden syyspäivillä Tainan ja Leevin kanssa. Herätys oli klo 5 ja lähtö klo 6.45. Takaisin kotiin tultiin n. klo 20.30 eli pitkä päivä oli ja se vietettiin ulkona. Kuvia en tänään jaksa käydä läpi kun niitä on melko runsaasti, mutta lisäilen niitä varmaan huomenna. (Kuvia + linkki lisätty 19.9.2010)

Saavuimme Punkalaitumelle puoli yhdeksän aikoihin. Pistimme tavarat ja häkit yhteen oleskeluhuoneeseen kun meillä ei ollut omaa huonetta yhden päivän oleskelun vuoksi. Matkalla ulos pojat sai tervehtiä Annea ja Outia ja olin ihan yllättynyt millä innolla Miko tervehti. Ehkä se muistaa Annen ja Outin, mutta luulen, että enemmän tuo innostus johtui Leevin innostuksesta. Miko tervehti muitakin innokkaasti, joka oli vähän hämmentävää. Muutenkin päivä oli hyvää vierassiedätystä eikä Miko kenellekään haukkunut.

Paikalla oli parisenkymmentä kooikeria omistajineen. Tuttuja (=ne, jotka olen joskus jossain nähnyt) olivat Leevi, Primo, Huugo, Peter, Keira, Julia, Fico, Nuutti, Viivi, Maru, Kajal, Olli, Uffe ja Isla sekä Koda, Fayza ja Fido. Kiva oli nähdä myös uudet tuttavuudet Tuffe, Neppe, Tessa ja pienen pieni viisikuinen Sisi.

Menimme heti ulos rakentamaan agilityrataa. Kenttä oli ikävän märkä eikä kontaktiesteitä otettu käyttöön niiden sateesta johtuvan liukkauden vuoksi. Sami Oksan agilitykoulutuksessa aloittivat kilpailevat. Kilpailevien jälkeen oli möllien ja tosimöllien vuoro. Möllit olivat Samin kanssa ja Krissen tosimölleille pistettiin muutama este kentälle, jossa oli jalan alla mukavalta tuntuvaa "kumisoraa". Meitä tosimöllejä eli junnuja oli kuusi; Miko, Isla, Primo, Tuffe, Julia ja Sisi. Peter kävi myös kentällä pyörähtämässä. Aloitimme Mikon kanssa ja harjoittelimme hyppyesteitä. Menimme aluksi kahden peräkkäisen esteen sarjaa ja koiraa piti kovasti innostaa. Nyt on kyllä jo vähän unohtunut, mutta ensimmäinen kerta taisi mennä hyvin ja toisella kertaa Miko kiersi jälkimmäisen esteen. Kolmannella kerralla meni taas hienosti ja Krisse sanoi sen johtuneen siitä, että oma rintamasuunta oli esteiden mukaisesti. Tämän jälkeen harjoiteltiin esteen kiertoa ja sekin meni oikein hyvin. Kerran astuin Mikon hännän päälle ja kentälle jäikin tuppo häntäkarvaa Teimme myös kolmen esteen hyppyjä ja kolmas este ei ollut ihan samassa kohdassa kuin kaksi ensimmäistä. Teimme myös niin, että kolmannen esteen jälkeen koira piti ottaa haltuun esteen takaa kiertäen. Krisse sanoi meidän vuoron päätyttyä, että kontakti on parantunut paljon sitten viime kerran eli kevään kooikerpentuagilityn. Miko oli mukavasti hallinnassa ja siihen sai hyvin kontaktin, joten sain taas iloisesti yllättyä. Ollaanhan sitä tietty paljon harjoiteltu. Ensimmäisen kierroksen jälkeen menimme vielä toisen.

Agilityn jälkeen Miko joutui häkkiin ja minä menin syömään. Ruuan jälkeen menimme metsään tutustumaan hakuun. Vähän jännitti miten Miko kevythäkissään pysyy ja onko hiljaa. En tiedä oliko Miko pitänyt ääntä poissa ollessamme, mutta minä en kuullut kuin pientä piippausta välillä. Miko odotti agilitykentän laidallakin tosi hienosti. Kilpailevien aikana kun kävin kuvaamassa, Miko piti välillä ääntä. Metsässä Saija ja Sanna kertoivat haun teoriaa, jonka jälkeen kävimme tallaamassa hakuradan. Tämän jälkeen Fayza ja Koda näyttivät esimerkkiä. Metsästä paluun jälkeen kävimme kahvilla ja sitten päästin Mikon ulos häkistään. Nätisti poika odotti ainakin kahvien ajan.

Agility jatkui iltapäivällä ja järjestys oli kisaavat, möllit, junnut. Nyt kaikki esteet olivat kumipohjakentällä, joten kaikki ryhmät olivat eri aikaan. Krisse meni möllien aikaan hallituksen kokoukseen, joten Sami veti myös junnujen treenit. Junnuista kentällä olivat Miko, Primo, Isla ja Tuffe. Esittelimme ensin itsemme. Kävimme vuorotellen tekemässä neljä toistoa, jonka jälkeen koirakko vaihtui. Aloitimme renkaan opettelulla. Paikan rengas oli siitä mukava, ettei renkaan kehikon välistä pystynyt hyppäämään. Ensimmäisellä kerralla Miko olisi mieluummin kiertänyt renkaan, mutta Sami piti hihnaa. Ensimmäisen kerran jälkeen kolme seuraavaa kertaa meni hyvin, kun Miko tajusi mistä on kyse. Sitten harjoittelimme putkea. Kerroin ennen meidän ensimmäistä suoritusta, että Mikolla on vähän tapana nostaa koipea putkeen. Taas Miko olisi ensin tullut luokseni putken vierestä. Ensimmäisellä kerralla Miko nosti koipea putken lopussa. Tämän jälkeen seuraavat toistot tehtiin niin, että kutsumisen jälkeen lähdin juoksuun. Siitä oli hyötyä, koska Miko tuli suoraan luokseni eikä pysähtynyt pissaamaan. Kolmantena hypittiin. Hyppyjä oli viisi suoraan peräkkäin. Ensimmäinen kerta meni oikein hyvin, toisella kertaa Miko hyppäsi vain ensimmäisen ja viimeisen esteen. Sitten harjoittelimme irtoamista namialustan kanssa. Sami otti alustalle eli taitellulle paperille namin, näytti sitä koiralle ja meni toisen tai kolmannen esteen taakse. Ensimmäisellä kerralla lähetys onnistui hyvin ja Miko hyppäsi kaikki esteet Samin luo. Toisella kerralla Miko jätti viimeisen esteen hyppäämättä eikä siksi saanut namia. Olimme menossa takaisin alkuun kun Miko nappasi takakautta namialustan Samin kädestä. Miko juoksi kauemmaksi ja jäi punainen taiteltu paperi suussaan katsomaan meitä. Mikolla ei ollut aikomustakaan tulla takaisin, vaikka kutsuin sitä. Hetken katselun jälkeen Miko alkoi repiä paperia. Tämän jälkeen se tuli takaisin ja teimme lähetyksen vielä kerran. Tällä kertaa Samin käsi sai toimia alustana Viimeisenä harjoittelimme pituutta, joka oli meille uusi este, mutta hyvin meni. Loppuun saimme Samilta neuvoja ja kysyin missä vaiheessa meidän pitäisi siirtyä harjoittelemaan maksiesteitä. Hän vähän katseli, että onkohan Miko maksi ja sanoi, että koiran kannattaa olla rento mittauksessa, jolloin korkeutta voi olla vähemmän. Esteistä rengas kannattaa ensimmäisenä nostaa maksikorkeuteen ja hypyissä vaihdella eri korkeuksia. Mutta ei vielä.

Agilityn jälkeen oli aika pistää kamat kassiin ja lähteä kohti kotia. Päivä oli tosi mukava ja erityisesti agilitykoulutus oli ihan huippua! Sami ja Krisse on vaan niin hyviä kouluttajia  Harjoittelimme juuri niin perusasioita kuin toivoinkin. Ei se vaan voi onnistua, että muutaman kerran yksittäisten esteiden harjoittelun jälkeen on valmis useamman esteen sarjoihin. Näinhän oli meidän viime vuoden lopulla käymillä agilityn pentukursseilla. Ja vaikka toivoin, että harjoittelisimme enemmän yksittäisiä esteitä, niin ei tehty. Tai sai niitä itsenäisesti harjoitella, mutta se on ihan eri asia jos on joku auttamassa. Miko oli hyvin hallinnassa ja kontaktin sai hyvin. Tämän päivän (ja kesän) kokemusten perusteella uskallan ilmoittaa Mikon agilityn alkeisiin kun sellainen seuraavan kerran alkaa, jee! Miko sai leikkiä ja tehdä tuttavuutta muiden koiksujen kanssa. Tyttöjen perään piti vähän vinkua (erityisesti Marun perään itkettiin). Vähän ikävämpikin tapaus sattui kun juuri agikentältä palannut ja vielä irti ollut Nuutti kävi Mikon kimppuun. Tilanne lähti siitä kun istuin puulavan reunalla ja Nuutti juoksi vierestä. Miko haukkui Nuutille, joka sai Nuutin tulemaan päälle. Mitään ei onneksi sattunut. Mikon päivän ainoa varsinainen lepohetki oli meidän metsäreissun aikana, joten ei ihmekään, että autossa Miko meni heti nukkumaan. Matkan aikana Miko yhtäkkiä kiljahti ja havahtui. Raukka oli varmaan nähnyt pahaa unta.

Kiitos Tainalle, joka mahdollisti tämän mukavan päivän ottamalla meidät kyytiin!

Kuvia syyspäiviltä löytyy täältä.

Tässä meidän agilitya, kiitos kuvien ottamisesta Kaisa S:lle!


Ei Miko kovin korkealle hyppää...