Torstai-iltana kävimme lenkin yhteydessä yhdellä valaisemattomalla kentällä harjoittelemassa luoksetuloa. Kentästä vajaa ¾ on aidattu, joten siksi uskalsin ottaa pidempiä välimatkoja. Kovin vain oli pimeää kun jalkakäytävien heikot valot ei kentälle yletä. Heti kun olin pistänyt Mikolle liinan, se alkoi tehdä spurtteja ja juoksi täysiä niin isoa ympyrää kun 6 metrin liinassa pystyi. Hyvä, että tuli alkuun vähän energian purkausta. Miko saa nykyään olla niin vähän vapaana, että harmittaa sen puolesta. Juokseminen on kuitenkin Mikon lempipuuhia. Ei Mikoa vaan voi pitää vapaana missään missä on tiet lähellä ja töiden jälkeen ei jaksa metsään lähteä. Metsässäkin on vähän ikävää kun poika katoaa linnun perään. Mikon varmaan saisi pysymään luona jos ehtisi sille karjaista ennen kuin se lähtee. Sen jälkeen se on ihan turhaa kun Mikolla ei sitten ole enää korvia. No joo, mutta spurttien jälkeen aloitettiin lyhyellä välimatkalla eli sen verran ettei Markuksen tarvinnut päästää irti liinasta. Meni hienosti, Miko tuli vauhdilla suoraan eteen. Toisella kerralla otin jo reilusti välimatkaa ja taas Miko tuli vauhdilla suoraan eteen. Hetken tosin luulin, että se lähtee omille teille kun Miko ei tullut ihan suoraan luokseni vaan teki pienen kaaren. En tiedä miksi. Kolmannella ja viimeisellä kerralla otin vielä isomman välimatkan ja taas Miko tuli hienosti eteen, tosin se teki samanlaisen kaaren kuin edellisellä kerralla.

Sunnuntai-iltana menimme samalle kentälle tekemään luoksetuloharjoituksia. Aluksi Markus kävi hakemassa meille ruokaa Hesestä ja odotellessa harjoittelin Mikon kanssa sivulletuloja (oli pakko käydä Hesessä ensin, sillä se oli menossa kiinni, hampparit lämmitettiin kotona mikrossa ). Tällä kertaa meillä ei ollut liinaa mukana ja menimme suoraan asiaan. Otin reilun välimatkan ja kutsuin Mikoa. (On muuten tainnut olla niistä kesäisistä tolppaankiinnijättämisharjoituksista hyötyä, sillä voin nykyään jättää Mikon istumaan ja kävellä itse kauas ilman että se lähtee perään. Tosin voi olla, että nyt vain luotan enemmän siihen, että Miko pysyy paikalla. Mutta enää se ei ainakaan huuda perään.) Miko lähti kauhealla vauhdilla kohti, mutta juoksi ohi ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää. Seisoimme Markuksen kanssa vastakkain emmekä reagoineet mitenkään Mikon ilakointiin. Ehkäpä se oli Mikosta vähän tylsää, sillä kohta se palasi Markuksen vierelle ja kutsuin sen uudestaan luokse. Miko lähti taas kovalla vauhdilla ja pysähtyi suoraan eteeni. Teimme vielä kaksi luoksetuloa, nekin reilulla välimatkalla ja hienosti meni. Tätä vaan lisää, eiköhän sitten ala tulla enemmän varmuutta luoksetuloon. Ja niitä tolppaharjoituksia täytyy myös jatkaa.

Tällä viikolla riittääkin tekemistä, torstai on ainoa päivä ilman ohjelmaa. Maanantaina, tiistaina, lauantaina ja sunnuntaina on koiramenoja.