Täytyy ensi viikosta lähtien alkaa kirjoittaa tiistaisin sekä tokon että arkitokon raportoinnit eikä molempina päivinä omaa kirjoitusta. Varsinkin kun maanantain toko on myöhemmin. Eilen kirjoittamiseen meni tunti ja sen jälkeen oli vielä muuta hommaa, joten nukkumaanmeno venähti. Tänään varsinkaan ruokatunnilla silmät ei tahtonut pysyä auki.

Arkitokossa oli tänään runsaasti porukkaa paikalla, koirakoita oli varmaan yli kymmenen. Alussa ei ollut kiva seisoa yhden miehen ja hänen labbiksen vieressä kun mielestäni koiraa ei pidä kohdella niin kuin hän teki. Koiran piti koko ajan istua vierellä ja sitä kiinnosti kauheasti muut koirat. Mies veti hihnasta koiran sivulle ja tuuppi polvella istumaan. Yksi koira meni ihan heidän takaa, joka sai labbiksen kääntymään koiraan päin. Mies otti sitä selkänahasta kiinni ja nosti pyöräyttäen sen takaisin oikeaan paikkaan. Hän ei käyttänyt ollenkaan namia. Palkkasikohan koiraa mitenkään? Aloitimme luoksepäästävyydellä ja olin luottavaisin mielin. Kahdesti Miko syöksyi suoraan kouluttajaa kohti ja kolmannella kerralla pidin namia ihan Mikon kuonon yläpuolella. Aikaisemmin minulla on tainnut olla nami kädessä, kun Miko on pysynyt paikalla tai sitten kouluttaja on vaan käynyt liian tutuksi. Eihän tietenkään tuttuakaan saisi mennä moikkaamaan vaan pysyä vierellä, mutta vierasta ihmistä Miko tuskin lähtee tervehtimään.

Viime kerralla saimme kotitehtäväksi harjoitella kontaktia ja seuraavaksi näytimme miten sujuu. Meillä ei mitään ongelmaa ja kouluttaja sanoi, että voisin alkaa vaatia kontaktia kun Miko on sivulla (nyt edessä tai jossain missä sattuu). Siitä seuraavaksi voi vaikeuttaa alkamalla heiluttaa käsiä ja nostella jalkoja. Tuo jalkojen nostelu kyllä vähän mietityttää, sillä jos jalat lähtee liikkumaan niin eikö silloin liiku koirakin? Ainakin jos seuraamisesta kyse. Toisaalta onhan niitä jääviä liikkeitäkin. Eilinen tokokouluttaja oli sitä mieltä, että kun jalka lähtee liikkeelle niin lähtee silloin koirakin.

Ohitusharjoituksia teimme niin, että ensin menimme kahteen vastakkaiseen riviin ja käskystä lähdimme matkaan. Sitten jäätiin toiselle puolelle ja taas käskystä takaisin. Parin ekan kerran jälkeen keskellä sai pysähtyä. Meillä meni ensimmäinen pysähdys ihan kivasti, mutta toisella kerralla Miko jäi seisomaan. Toinen ohitusharjoitus oli sellainen, että menimme kahteen rinkiin, joista toinen oli toisen sisällä. Ringeissä käveltiin eri suuntaan ja välillä tuli pysähdyksiä. Seuraamisharjoituksissa Miko ei enää pitänyt niin hyvin kontaktia vaan sitä alkoi välillä kiinnostaa hajut. Sama jatkui myös seuraavassa harjoituksessa, paikallaolossa. Mikoon ei välillä tahtonut saada kontaktia kun hajut kiinnosti niin paljon. Miko sai kehuja hienosta maahanlaskeutumisesta. Aluksi Miko ei tahtonut pysyä maassa, mutta otin siihen ihan lyhyen välimatkan ja lopulta pystyin tiputtamaan hihnan maahan ja astua vielä pari askelta. Enimmillään välimatkaa oli ehkä 2 metriä, mutta häiriötäkin oli paljon enemmän kuin omissa treeneissä. Loppuun otettiin luoksetulo. Jätin Mikon istumaan ja menin ehkä 6-7 metrin päähän. Miko tuli käskystä hienosti eteen istumaan, mutta välimatkan lyhyyden vuoksi vauhtia ei kerennyt tulla. Ensimmäiseksi sanoinkin kouluttajalle, että välimatkaa olisi voinut olla vähän enemmän. Kouluttaja sanoi siihen, että niin ja voisin myös luottaa koiraani... Niin, voisinhan luottaa vähän enemmän. Mutta sen lisäksi, että Mikon takana oli koiria, myös siinä suunnassa johon luoksetulot tehtiin, oli vähän kauempana metsään lähdössä ollutta koiraetsintäporukkaa. Miko ei kylläkään kiinnittänyt muihin koiriin huomiota kun sen jätin istumaan. Täytyy taas alkaa treenaamaan luoksetuloja kun se taas on jäänyt.

Paikalla oli yksi nuori tolleriuros, jonka omistaja kehui Mikon korvakoruja  Hänen kanssa tuli vähän juteltua nuoren koiran haasteista Tollerilla meni välillä vähän riehumiseksi ja sitä piti rauhoitella. Mikolla oli riehumista viime syksynä, nythän se on selvästi rauhoittunut, vaikka alussa oli taas vähän liikaa energiaa, joka näkyi komentamisena. Matkalla bussille meitä vastaan tuli labbis ja ess, joiden omistajista toinen kysyi onko minulla nuori walesiuros. Sanoin ettei ole vaan kooikerhondje ja tuttu mikä-kysymys tuli heti perään. Heiltäkin Miko sai kehuja korvakoruista. Täytyyhän nyt tuollaisista asioista mainita