Tänään alkoi viiden kerran tokon alkeiskurssi. Koko ajan vaan enemmän ja enemmän haluan sen auton... Ei nuo julkisten aikataulut aina mene yhteen omien aikataulujen kanssa. Juuri siihen aikaan kun bussia olisi tarvinnut niin onkin kahden tunnin väli. Sitä ennen busseja menee puolen tunnin välein. Jouduimme siksi lähtemään Veikkolaan, jonne on 15min bussimatka, 1,5h ennen kurssin alkua. Menin Mikon kanssa kuluttamaan aikaa metsään, joka on ihan koulutuspaikan vieressä. Jonkin aikaa käveltyämme huomasin Mikon turkissa hirvikärpäsen. Huidoin sen hihnalla pois, pistin tukan kiinni, hupun päähän ja käännyin takaisin. Tuli iljettävä tunne, että niitä olisi hiuksissanikin, joten piti päästä äkkiä pois. Käännyin kuitenkin yhdelle isommalle tielle, jota kuljimme jonkin matkaa. Kun käännyin takaisin, niin huomasin taas hirvikärpäsen Mikon turkissa. Onneksi niitä ei sen enempää näkynyt, mutta saattaa niitä löytyä tukasta kun käyn sen pesemässä...

Kouluttaja ei ollut ennestään tuttu ja hänellä oli oma bordercollie mukana näyttämässä esimerkkiä. Kouluttaja puhui ensin palkitsemisesta ja kontaktista. Liikkeet aloitimme luoksepäästävyydellä. Koiran ei tarvinnut olla perusasennossa, mutta pyysin Mikon silti sivulle. Annoin Mikon nousta ylös kun kouluttaja tuli sitä tervehtimään. Meni ihan ok eikä Miko perääntynyt, mutta se oli selvästi varaantuneempi kuin osa, jotka hyppivät kouluttajan päälle. Miko alkoi alussa turhautua odotteluun, kun kuuntelin kouluttajaa. Se alkoi vinkua ja vaatia namia. Kun Miko vinkui, katsoin siihen ja välillä käskin sen istumaan ja palkkasin. Kun vinkuminen jatkui, niin tajusin että olin antanut Mikolle huomiota sen vinkuessa eikä niin olisi pitänyt tehdä. Lakkasin siis huomioimasta Mikoa kun se vinkui. Miko otti kovemmat keinot käyttöön ja haukahti ja hypähti maahan eteeni. Tätä se pari kertaa. Välillä tuntui, että Mikolla menee touhu ihan riehumiseksi, mutta se onneksi rauhoittui kun päästiin seuraavaan liikkeeseen, seuraamiseen. Seuraamista ei tehty käskyn alla vaan sen oli tarkoitus motivoida seuraamiseen. Meidän piti kävellä isoa ympyrää niin, että koira on ympyrän ulkopuolella. Sitä piti palkata ja kehua vierellä kävelemisestä. Meillä meni tosi hyvin eikä Miko joka kerta namin antamisen jälkeen lopettanut seuraamista. Välillä kyllä.

Seuraamisen jälkeen harjoiteltiin perusasentoa. Miko tarvitsee vielä pienen kädenliikkeen, jotta se osaa tulla sivulle. Kysyin kouluttajalta, että pitäisikö palata isompaan kädenliikkeeseen ja taaksepäin astumiseen kun Miko jää välillä huonoon asentoon (liian kauas, vinoon). Kouluttaja katsoi kun näytin miten meillä menee ja hänestä syy on kädessäni. Miko jää siihen kohtaan missä namikäsi on ja käsi on välillä liian kaukana jalastani. Mutta taaksepäin astumiseen ja siitä perusasentoon vetämiseen meidän kannattaa kuitenkin palata siksi, että olen vähän kallella Mikoon päin. Saan paremmin painon tasaisesti molemmille jaloille kun teen noin ja jätän jalkojen väliin yhden kengän leveyden. Tämä Mikon mataluuden vuoksi, vaikka aika hyvin sen kuono on käden kohdalla. Joku bc olisi silti ihanteellisempi kokonsa puolesta. Treenasimme itseksemme sivulletuloja monta kertaa ja ne meni ihan hyvin. Aluksi Mikolla oli ihan liikaa energiaa, mutta toisaalta sitten kun energiaa ei ollut niin paljon ei sivulletulotkaan ollut yhtä hyviä. Ohjelman mukaan viimeisenä liikkeenä oli liikkeestä seisominen, mutta tehtiinkin liikkeestä istuminen. Vähän harmi kun sellaista liikettä ei alokasluokassa ole. Piti kävellä takaperin, pysähtyä ja sanoa istu-käsky, palkata ja sanoa odota, astua pari askelta taaksepäin ja palkata. Seuraavalla kerralla ohjelmassa on noutoa ja siksi kouluttaja esitteli lopuksi millainen noutokapula olisi hyvä hankkia. Olin ottanut oman noutokapulan ja ohjatun noudon kapulan, koska halusin tietää onko ne hyviä. Vähän epäilin, että noutokapula on liian iso ja niinhän se on. Siinä on myös turhan paksu se osa, josta koira ottaa kiinni, ainakin harjoittelun kannalta, sillä koira voi pitää kapulaa hampaiden takana. Täytyy katsoa jos löydän sopivan kapulan. Harjoitustalutin on tosi kätevä tokokoulutuksiin kun sen pituutta saa säädeltyä. Olen pitänyt hihnaa tokossa ja arkitokossa kaikkein lyhimmillä ja se on juuri sopiva. Tunnin koulutukseen meni kaiken kaikkiaan melkein 3,5h ja oltiin 10km päässä kotoa. Kannattavaa? On se

Tähän loppuun vielä ikävämpi tapaus. Aluksi olin sitä mieltä, ettei koira saa tulla sänkyyn, mutta pikku-Mikoa oli niin kiva nostaa sänkyyn herättämään Markusta, että muutin mieleni. Sänkyyn pääsemisestä ei ole ollut mitään ongelmaa, koska Miko ei tule sänkyyn jos siellä ei ole tilaa ja jää aina jalkopäähän. Silloin kun vain toinen on nukkumassa, Miko tulee viereen, mutta ei se sängyssä pitkään viihdy. Miko kyllä tykkää olla sängyssä, koska heti kun toinen meistä nouse ylös, Miko hyppää sänkyyn tyhjälle paikalle. Muutaman kerran Miko on murissut kun sitä on häätänyt sängystä, mutta se on silti lähtenyt kiltisti. Mutta nyt on syytä miettiä uudestaan saako Miko tulla sänkyyn. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Markus nousi käymään vessassa. Miko hyppäsi saman tien Markuksen paikalle. Kun Markus tuli takaisin ja taputti Mikoa takapuolelle, jotta se lähtisi, Miko alkoi murista ja sitten nappasi kädestä. Markus otti Mikoa niskasta kiinni ja se silti murisi. Sitten Miko kuitenkin lähti. Markuksen käteen ei jäänyt jälkiä, joten ei Miko kovaa purrut mutta puri silti. En meinannut saada sen jälkeen enää unta, kun tuo jäi niin mieltä kaivelemaan. Viime yönä taisin nähdä unta, jossa Miko oli aggressiivinen... Miko ei ole saanut sänkykieltoa, mutta täytyy katsoa miten sujuu. Jos tuollainen käytös meinaa saada jatkoa, niin sitten ei voi muuta kuin tehdä sängystä Miko-vapaa.