Mätsärin ilmoittautuminen alkoi vasta klo 13, joka oli ihan hyvä kun sai nukkua pidempään. Lauantai-iltana väsytti niin kamalasti, etteivät silmät meinannut pysyä auki kun luin blogikirjoitusta läpi. Piti vielä aamulla tarkistaa, mitä sitä tuli kirjoitettua  Aluksi oli aurinkoista ja taivas sininen, mutta pilvet lähestyivät kokoajan ja myöhemmin alkoi sataa. Miko oli isoissa aikuisissa ja sai kaveriksi akitan. Kyykistyin Mikon vierelle kun tuomari tuli tutkimaan. Miko ei tainnut nähdä tuomarin tulemista, kun se säikähti tuomaria. Kun tuomari yritti katsoa hampaita, Miko lähti peruuttamaan. Siitä ei tullut mitään ennen kuin nostin Mikon eteeni ja pidin siitä kevyesti kiinni. Sen jälkeen tuomari sai hyvin katsottua hampaat ja käytyä koiran läpi. En pitänyt Mikoa paikallaan, vaan se ihan rauhassa seisoi. Tuomari juoksutti koiria tutkimisen jälkeen edestakaisin. Miko sai punaisen nauhan. Punaisten kehässä tuomari juoksutti meitä varmaan neljä kierrosta. Jäimme seisomaan tuomarin taakse (koiria oli ympäri kehää) eikä se kertaakaan edes katsonut taakseen. Ei siis sen kummempaa menestystä. Oli kiva käydä pitkästä aikaa mätsärissä. Yksi kooikerin tunnistanut kävi juttusilla.

Maanantaina pakkasin järkkärin reppuun (ei sinne paljon muuta mahtunutkaan  ) ja kävimme 45min metsälenkillä ennen tokoa. Koulutuspaikka on Turun motarin vieressä, Veikkolan kaarihalleilla ja lenkillä kävimme motarin toisella puolella olevassa metsässä. Miko taas juoksi muutaman kerran edestakaisin kauhealla vauhdilla kun päästin sen irti. Olimme koko ajan motarin tuntumassa, jotta osasin takaisinkin. Uskalsin mennä moottorien vieressä kun se on hirviaidattu. Oli kiva huomata, että Miko kyllä pitää koko ajan minua silmällä, vaikka se pääasiassa viilettikin nenä maassa. Aika vierähtikin tosi nopeasti. Pistin Mikon kiinni vähän ennen paluuta metsätielle. Jonkin matkaa käveltyämme, katsoin taakseni ja säikähdin kun muutaman metrin päässä seisoi iso, mustavalkoinen, sinisilmäinen huskyuros. Se oli irti eikä ihmisiä lähelläkään. Miko ei sitä huomannut. Metsässä näki hyvin ympärilleen, joten en tiedä mistä se siihen yhtäkkiä tupsahti. Jatkoin matkaa ja vilkuilin välillä taakse. Husky piti koko ajan muutaman metrin välimatkaa. Kun tulimme metsätielle, Miko joi lammikosta eikä vieläkään huomannut huskya. Kohta kuului kun sekin joi lammikosta eikä Miko vieläkään nähnyt sitä. Vähän matkaa jatkettuamme Miko vihdoin näki huskyn ja se rohkaisi huskya tulemaan lähemmäksi. Hetken haistelun jälkeen husky yritti saada leikkiä aikaiseksi, joka hetken päästä vaihtui astumisyrityksiksi. Jatkoin matkaa, mutta Miko kääntyili koko ajan taakse. Se ei selvästikään tykännyt astumisyrityksistä ja alkoi rähistä huskylle. Yritin saada huskya lähtemään, mutta se oli pelottavan oloinen, enkä oikein tiennyt mitä uskaltaa tehdä. Pelkäsin, että husky suuttuu kun Miko sille ärisee. Mitä sitten jos se olisi käynyt Mikon päälle? Enhän olisi voinut tehdä yhtään mitään. Paitsi yrittää säikyttää sitä pois, mutta ehkä siitä ei ole hyötyä kun koira jo käy kiinni. Nostin Mikon syliin kun menimme motarin alittavaan tunneliin. Husky tuli vierelle ja melkein yritti hypätä päin. Laskin Mikon alas kun en enää jaksanut kantaa sitä ja menin vain nopeasti eteenpäin. Koulutuspaikka on ihan alikulkutunnelin jälkeen ja husky tuli meidän perässä muiden koirien luo. Kouluttaja otti sen kiinni ja pisti sille oman koiran hihnan. Yksi ajatteli koiran olevan koiraetsintäporukasta ja yritti saada jonkun heistä kiinni. Kukaan ei vastannut. Joku tunnisti meidän viimekeväisen pk-jälkikurssin ohjaajan auton ja soitin hänelle. Husky ei kuulunut hänen porukkaan, mutta hän oli nähnyt metsässä yhdessä risteyksessä pariskunnan hihnan/valjaiden kanssa. Yksi meidän ryhmästä lähti viemään huskya sinne missä pariskunta oli nähty. Kyseessä oli sienestäjiä, jotka olivat etsineet koiraansa jo yli tunnin. Huskylla oli valjaat, muttei mitään nimilaattaa.

Jälkeenpäin minua alkoi kamalasti harmittaa, etten kunnolla yrittänyt häätää huskya pois. Miko joutui puolustamaan itseään kun minä en sitä tehnyt. Jotenkin niin hämmennyin siitä kun näin huskyn takanamme. Koskaan aikaisemmin ei ole tullut tällaista tilannetta eikä koiran omistajista näkynyt jälkeäkään. Tilanne oli myös pelottava. Koira oli iso eikä huskyt muutenkaan ole kauhean ystävällisen näköisiä. Entä jos se käy päälle kun yritän sitä säikäyttää/häätää pois. Jos tämmöinen tilanne tulee vielä vastaan, niin toimin ehdottomasti toisella tavalla. Minun täytyy olla se, joka pitää Mikon turvassa. Mutta jos jotain positiivista tässä oli, niin koiran omistajat olisivat ehkä joutuneet etsimään sitä vieläkin pidempään jos emme olisi johdattanut sitä koulutuspaikalle…

Tokossa harjoittelimme paikalla oloa, kaukokäskyjä ja liikkeestä seisomista. Miko pysyi jo mukavan pitkään maassa 2,5 metrin päässä eikä kovin paljon katsellut ympärille. Kerran taisin olla 3-4 metrin päässä. Todennäköisesti Miko pysyisi maassa pidemmälläkin välimatkalla, mutta en vielä uskaltanut kokeilla. Kaukokäskyissä harjoiteltiin istu-maahan, maahan-seiso ja istu-seiso sarjoja. Käytin namiavustusta maahan ja seisomaan menoissa, istumaan Miko ponnahtaa useimmiten ihan kivalla vauhdilla. Kouluttajan mukaan tämä oli lihaskäskyharjoittelua(?), jota pitää tehdä paljon ennen kuin koira ne kunnolla osaa. Ehkä siksi Mikolle seiso-käsky on niin hankala. Lisää siis harjoittelua namin kanssa. Miko oli yksi parhaista tässä harjoituksessa  Ja nätistihän se menee. Kouluttajan mukaan se ei haittaa, vaikka Miko vähän korjaa etujalkojen asentoa seisomaan noustua, koska se ei astu eteenpäin. Se kelpaa minulle, ei tarvitse olla ihan täydellistä. Liikkeestä seisomista harjoittelin peruuttamalla ja pysäyttämällä Mikon stop-sanalla ja namikädellä. Nami täytyy antaa Mikolle heti tai se istuu. Vielä se ei malta jäädä yhtään paikalleen seisomaan. Tätä on kyllä ennenkin harjoiteltu ja silloin sain Mikon seisomaan paikallaan.

Miko jaksoi hyvin tokoilla, vaikka metsälenkki oli takana, joten täytyy tehdä samalla tavalla myös seuraavilla kerroilla. Aikaahan meillä on kun ollaan Veikkolassa tuntia ennen treenien alkamista. Mutta oli Miko poikki tämän jälkeen. Bussissa se makasi maassa istumisen sijasta ja kotona se simahti saman tien. Ruokaakaan se ei juuri syönyt.

Tänään on satanut koko päivän ja niin arkitokonkin aikaan satoi. Paikalla oli kuitenkin 7 koirakkoa. Kouluttaja oli tällä kertaa meille tuntematon. Tunnin aiheina olivat luoksepäästävyys, seuraaminen, ohitukset ja luoksetulo. Tämä kouluttaja ei vaatinut, että koira pysyy sivulla kun hän tervehtii. Annoin Mikon nousta ylös ja tervehtiä kouluttajaa. Kivasti Miko moikkasi tuntematonta. Seuraamisessa kouluttaja pisti meidät pareiksi. Ensin parien piti antaa toisilleen palautetta seuraamisesta ja sitten kouluttaja kävi katsomassa miten sujuu. Me oltiin ilman paria, joten kouluttaja tuli antamaan meille palautetta. Otin vain pari askelta kerralla ja pysähdyin. Kouluttajan mielestä minun pitäisi vain seurauttaa Mikoa eikä tehdä pysähdyksiä ollenkaan kun se on oma juttunsa. Seuraa-käskyni oli liian vaisu ja kävely hidasta. Kun sanoin käskyn vähän napakammin ja kävelin reippaammin, niin meni paljon paremmin. Ohituksia tehtiin ensin niin, että olimme vastakkain ja kävelimme toistemme ohi. Sen jälkeen pujottelimme rivissä seisovien koirakoiden välistä. Meni hyvin, vaikka välit oli paljon lyhyempiä kuin muilla kouluttajilla. Me teimme luoksetulon ensin ja sanoin, että Mikon voi päästää irti, mutta välimatka sitten lyhyenä. Miko jäi kouluttajan kanssa riviin muiden koirakoiden kanssa ja minä vain parin metrin päästä kutsuin Mikon luo. Kouluttaja sanoi, että mene kahden metrin päähän, ihan niin lyhyttä välimatkaa en kuitenkaan meinannut, mutta miten vain. Miko tuli luo, mutta mitään intoa siinä ei näkynyt. Sama kouluttaja on meillä seuraavan kerran kahden viikon päästä ja hän pyysi meitä harjoittelemaan iloisia luoksetuloja ja iloista seuraamista. Tänään ei kyllä Mikossa näkynyt intoa ja iloisuutta vaan se oli vähän vaisuna. Ehkä se johtui sateesta tai sitten siitä, ettei omakaan fiilis ollut ihan parhain.

Maanantaina ennen tokoa

Auringon laskiessa