Tänään toko jatkui uudella ajankohdalla eli maanantain tunnit siirtyi torstaille ja aikaistui 1,5 tunnilla. Ensi viikosta lähtien aloitamme vielä 15min aikaisemmin ja se sopii meille. Tai olisi tunnit varmaan aloitettu vieläkin aikaisemmin, mutta meille sopii vain 15 minuutin aikaistus Kiva tokoilla valoisaan aikaan kun näkeekin jotain. Treenipaikan valaistus kun on aika surkea. Kaikille uusi ajankohta ei sopinut tai eivät muuten ole halunnut jatkaa tokoilua, joten maanantain kaksi ryhmää kutistui yhdeksi. Meitä on viisi eli ihan mukava määrä. Aluksi kouluttajaa piti onnitella koiratanssin suomenmestaruudesta. Viime viikonloppuna Lohjalla oli koiratanssin sm-kisat (ilmeisesti ensimmäiset viralliset), joita kisattiin kahdessa luokassa: freestyle ja htm. Meidän kouluttaja kisasi htm-luokassa, joka kai perustuu seuraamiseen, ja ne oli sekä ohjaajalle että koiralle ensimmäiset kisat. Sama koira on ollut meidän tokotunneilla mukana ja nettisivuilta selvisi, että se on valioitunut tokossa jo 17 kuukauden iässä. Miko on nyt sen ikäinen eikä alokasluokka ole vielä lähelläkään...

Aloitimme hypyllä. Meidän vuoroa odotellessa Miko sai tehdä kaukokäskyjä, mutta hiljaiselo näkyi. Miko haukahti ja nousi istumaan jos en palkannut sitä maahan menosta, jos käskin seisomaan niin hypähti päälle. Energiaa oli turhan paljon. Toisaalta oli hyvä, että intoa löytyi. Miko hyppäsi molemmilla kerroilla kivasti, ensin jouduin tosin toistamaan käskyn ja toista kertaa varten piti sanoa käsky vähän innostavammin. Ensimmäisellä kerralla kävin esteen takana pysäyttämässä Mikon ja sen jälkeen kouluttaja pyysi pysäyttämään esteen takaa. Sanoin hyppy-käskyn, kehuin kun Miko hyppäsi ja sanoin pysäytys-käskyn kun Miko kääntyi (esteen takana oli namikippo). Miko pysähtyi ja pysyi paikallaan kunnes kävin palkkaamassa. Ensimmäinen kerta kun pelkällä suullisella käskyllä sain Mikon seisomaan hypyn jälkeen (en tosin ennen ole kai kokeillutkaan)! Ja kouluttaja sanoi, että se oli melkein kisavalmis liike Heti perään seuraamispätkä käännöksillä ja tempon vaihteluilla. Kontakti katosi välillä ja pysähdyksen jälkeen Mikon istuutuminen meni kouluttajan mukaan pitkäksi mun takia. Otettiin siksi lyhyt seuraaminen ja pysähdys. Miko istui hienosti. Kouluttajan mielestä minun kannattaa puhua Mikolle, jotta kontakti pysyisi ja näytti mitä lelulla voi tehdä.

Pienen tauon jälkeen (jolla Miko veteli spurtteja hihnan päässä) vuorossa oli liikkeestä maahan. Miko meni vähän viiveellä maahan, mutta pysyi siellä hyvin vaikka ensimmäistä kertaa päästin hihnasta kiinni ja kävelin kauemmaksi. Palasin ja palkkasin eteen, jonka jälkeen menin Mikon viereen ja käskin sivulle eli istumaan. Teimme saman vielä toiste. Meni muuten samoin, mutta sivulle tulossa Miko ennakoi ja nousi ylös. Kouluttaja sanoi, että ääneni on kovin pehmeä ja hiljainen. Mun pitäisi ennemmin sanoa käskyt niin, että niissä on piste perässä eikä kysymysmerkki, jolloin koira voi olla tottelematta. Hän myös sanoi, että Miko on kuin minä. Jos olen itse vaisu ja epävarma, niin Mikokin on ja jos taas olen reipas ja iloinen, niin sitten on Mikokin. Tämä pätee moniin koiriin. Kouluttajan mielestä Miko on pehmeä, joten sen kanssa ei todennäköisesti voi liikaa hassutella mutta innostaa silti pitäisi.

Viimeisenä oli luoksetulo. Jätin Mikon ehkä 20 metrin päähän ja iloisella äänellä kutsuin luokse. Pitkästä aikaa treeneissä Mikolla oli kunnolla vauhtia eikä se ravannut. Pitäisi varmaan seuraavalla kerralla kutsua jo suoraan sivulle. Treeneissä on niin paljon mukavampaa kun voi huoletta päästää Mikon irti luoksetulossa ja hypyssä. Vähitellen alan luottaa poikaan kun se alkaa olla hallinnassa Ainakin tietyissä tilanteissa. Äänenkäyttöön täytyy kiinnittää enemmän huomiota ja olihan se tiedossakin. Jotenkin sitä vain silti tulee sanottua hiljaa ja vaisulla äänellä.

Seuraava päivitys lauantaina kun kotiudumme eläinlääkäristä