Tokotreenien aluksi suuntasimme taas metsään kuluttamaan aikaa. Metsään mennessä aurinko oli jo aika matalalla. Menimme yhden kallion päälle, jossa oli valoisampaa ja jossa todennäköisesti emme kohtaa muita koiria. Kun lähdimme takaisin, niin metsässä oli jo aika hämärää. Ihan hyvä, että oli viimeiset treenit tuohon aikaan, sillä hämärällä ei ole kiva olla metsässä ja jossain ylimääräinen aika täytyy kuluttaa.

Ensimmäisen ryhmän lähdettyä paikalla oli vain minä ja Miko. Kouluttaja sanoi, että me taidammekin saada yksityistunnin. Kohtasimme rottweilerin omistajineen kun poistuimme metsästä, joten oli paikalle tulossa ainakin toinen koirakko. Ja kaksi meitä vain oli. Alokasluokan liikkeet tehtiin taas kisamaisesti, tällä kertaa vähän enemmän kisamaisesti kun kouluttaja toimi liikkeenohjaajana. Eli aina ennen liikettä hän kysyi olemmeko valmiit ja hänen käskystä käännyttiin, pysähdyttiin jne. Teimme liikkeet taas kahden liikkeen sarjoina, ettei tullut paljon odottelua. Ensimmäisenä oli seuraaminen kytkettynä ja liikkeestä maahan meno. En palkannut Mikoa ollenkaan seuraamisessa, joten kontakti pysyi kivasti. Hetken seuraamisen jälkeen tuli käsky kääntyä oikeaan ja jouduin hetken miettimään kumpi suunta se on Käännyimme myös vasempaan ja teimme kahdesti täyskäännöksen. Käännöksiä me ei olla harjoiteltu juurikaan, mutta meni ne ihan ok. Pysähdyttyäni Miko istui, mutta jäi turhan taakse. Katsoin koko seuraamisen ajan Mikoon, jonka vuoksi meidän piti tehdä vielä pieni pätkä niin, että katson eteen. Kouluttaja veikkasi, että Miko vähän jätättää, koska olen vähän kääntynyt siihen päin. Meidän pitäisi harjoitella seuraamista niin, että näen Mikon esim. peilistä tai ikkunasta, jotta näen missä kohtaa Miko seuraa ja miten pitää kontaktia. Kotona peilin edessä ei ole tilaa harjoitella. Joskus ulkona näin varjosta, että Miko katsoo minuun päin, joten pystyin katsomaan eteen. Liikkeestä maahan menossa katsoin seuraamisen ajan eteen, mutta maahan-käskyn annettua Mikoon. Kävelin hihnanmitan päähän ja palasin Miko luo kun sain luvan. Palkkasin ensin eteen ja sitten menin sivulle.

Toisessa pätkässä oli luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Aluksi kouluttaja kysyi minkä verran olemme harjoitellut seuraamista vapaana. Sitä ei olekaan tullut harjoiteltua, joten liike jätettiin välistä. Jätin Mikon luvan saatuani istumaan ja sanoin odota-käskyn. Kesäisistä jättämisharjoituksista on ollut paljon hyötyä, sillä Miko pysyy istumassa jo pidemmilläkin välimatkoilla eikä se välttämättä olisi edes tarvinnut erillistä odota-käskyä. Välimatka oli yli 10m ja tänne-käskystä Miko tuli kivasti luo (vauhtia voisi olla enemmänkin), mutta pysähtyi vähän turhan kauas minusta. Tällä kertaa olin uskaltanut ottaa hihnan pois. Kouluttaja huomautti siitä kun Miko jäi liian kauas, mutta sanoin, että haluan Mikon tulevan suoraan sivulle. En vain usko, että se onnistuu vielä noin pitkällä välimatkalla. Kouluttaja suositteli toistamaan sivu-käskyn kun koira on lähempänä. Liikkeestä seisomisessa pysäytin Mikon kädellä ja käskyllä, kävelin parin metrin päähän, palasin ja palkkasin eteen. Kunhan poika oppii pysähtymään pelkästä käskystä niin hyvää tulee. Seuraavaa vuoroa odotellessa harjoittelimme luoksetuloa sivu-käskyllä. Miko tiesi mistä oli kyse, vaikka jäikin vähän vinoon sivulle.

Seuraava liike oli hyppy, joka tehtiin kolmesti. Hypyn taakse pistettiin namikippo, sillä tätä liikettä on harjoiteltu niin vähän. Taas oli vaikeuksia saada Miko sivulle. Ihan kuin se yhdistäisi tähän liikkeeseen aikaisemmalla kerralla tapahtuneen tömistelyn (kouluttaja tömisteli jaloillaan maata kun Miko hypyn jälkeen lähti haistelemaan minusta pois päin). Hyppy meni silti kivasti. Joka kerralla Miko hyppäsi ensimmäisestä käskystä, tosin ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla se vähän varasti. Menin Mikon taakse kun se söi namia ja Miko käännyttyä pysäytin sen seisomaan ja sitten palkkasin. Kivasti Miko pysyi lähettyvillä koko hyppysession, vaikka oli irti (eikä lähtenyt haistelemaan).

Viimeisenä liikkeenä oli paikkamakuu. Rottweilerin omistaja sanoi, ettei nämä ole ihan parhaat koirat makaamaan vierekkäin kun Miko jostain syystä ärsyttää rotikkaa. Miko jää välillä tuijottelemaan rottweileria eikä se siitä tykkää ja "hyökkää". En tiedä miksi Miko kerjää verta nenästään... Miksi ihmeessä tuon pienen miehen täytyy isotella ja ärhennellä sitä isommille koirille, jotka pieksisi sen mennen tullen? Jos iso tumma koira, jolle Miko ärisee, sanoo jotain takaisin, niin heti menee häntä koipien väliin ja koira pitää kiertää mahdollisimman kaukaa ja pian. Mutta takaisin aiheeseen. Mikon ja rottweilerin väliin tuli kouluttajan bortsu. Aluksi Miko ei tahtonut pysyä maassa, mutta kun pysyi niin pysyi koko 20s parin metrin välimatkalla. Viimeisen puoli tuntia saimme kysellä. Kysyin lelulla palkkaamisesta, johon sain hyviä vinkkejä sekä innon saamisesta Mikon touhuun. Suurin syy Mikon vaisuun menoon olen todennököisesti minä. Pitäisi itsekin olla vähän innostuneempi Lopuksi kouluttaja kertoi jotain juttuja ja samalla Miko teki kaukokäskyjä. Olin tosi tyytyväinen kun Miko niin hienosti nousi istumisesta ja maasta seisomaan, ja ilman käsiapua! Välillä keskittymistä haittasi lähistöltä kuuluvat sireenin testausäänet, joka sai koirat vuorotellan haukkumaan. Ilokseni toko jatkuu vielä viiden kerran verran! Treenit jatkuu jo heti ensi viikolla, nyt torstaisin ja vähän aikaisemmin. Kiva saada jatkumoa treeneihin, 11 viikkoa putkeen on jo ihan kiva määrä.

Eilen etsin näyttelykoulutuksia ja mätsäreitä syksylle. Muutaman kerran näyttelykoulutukset maksaa niin paljon, etten viitsi sellaiseen osallistua. Ehkä jonkun seuran järjestämänä voisi päästä huokeampaan hintaan. Löysin pari mätsäriä tälle kuulle, mutta vain toiseen osallistutaan. Toisen mätsärin tuotto käytetään sellaisen yhdistyksen perustamiseen (tai sen perustamisen suunnitteluun), joka on kilpailija Kennelliitolle. Yhdistykselle on tarkoitus mm. perustaa oma koirarekisteri ja jaotella roturyhmät uudestaan enkä halua tukea sellaista. Mielestäni yksi koirarekisteri on etu eikä ratkaisu koirarotujen perinnöllisille sairauksille ole rotujen sekoittaminen roturyhmän sisällä. Kennelliiton jalostusstrategia on varmasti hyvä terveystilanteen parantamisessa, kunhan siitä vain tulee hyvä. Vähän tuntuu koirankasvattajilla olevan nihkeä asenne sitä kohtaan. Oli kyllä aika surullista lukea Koiramme-lehdestä 6/2010 jonkun rotujärjestön puheenjohtajan kirjoituksestä pätkä: " mitä virkaa on jalostusuroksella jos sitä voi vain viisi kerta käyttää jalostukseen ja lopun elämää se pyörii sitten nurkissa." No joo, mutta ei aiheesta enempää kun en mistään mitään tiedä, piti vain kertoa mitä ajatuksia tuon yhdistyksen sivuille päätyminen sai aikaan

Tänään olisi ollut arkitokon toiseksi viimeinen kerta, mutta jäimme kotiin. Väsytti eikä yhtään innostanut. Viime viikon jälkeen kun tajusin, ettei arkitokosta ole meille oikein enää iloa, niin motivaatio sen suhteen katosi. Tarkoitus oli kyllä mennä tänään ja jättää viimeinen kerta välistä kun silloin on vapaapäiväkin, mutta katsotaan. Tulipahan taas tekstiä...