Keskiviikkona matkustimme Eiraan Helsinkiin näyttelykoulutukseen. Kurssipaikka oli hieman erilainen kuin aikaisemmat; menimme sisälle eläinkauppaan, josta pääsi portaita pitkin alakerran koulutustilaan. Paikka oli siis vanhassa kerrostalossa. Meidän lisäksi paikalla oli vain 19 viikon ikäinen sheltti ja kaksi villakoiraa, toinen vasta pikkupentu. Villakoirat olivat kouluttajan, mutta hänen tytär oli myös harjoittelemassa. Kooikerhondje oli kouluttajalle tuttu rotu, ainakin jotain hän tiesi Aluksi harjoittelimme vapaasti seisottamista, ravaamista ja pöytää. Miko pääsi ensin pöydälle. Ensimmäisellä kerralla vain syötin Mikolle namia. Seuraavalla kerralla aloitin liikuttaa jalkoja ja koskea Mikoa. Kouluttaja näytti miten jalkoja kannattaa siirtää ja millaista koskemista kannattaa harjoitella. Kolmannella kerralla kouluttaja tuli koskemaan ja tuuppimaan Mikoa. Oli kiva, että hän koski monella eri tavalla ja lähestyi eri tavoilla. Kouluttaja sanoi, että kannattaa seurata Mikon korvia. Ensimmäisellä kerralla pöydällä Miko veti korviaan taakse. Toisella kerralla korvat olivat jo normaalisti ja kun kouluttaja lähestyi, niin Miko veti korvia taakse. Miko antoi tosi hienosti koskea itseään, vaikka kouluttaja välillä vain tuuppi ja töni. Jos lakkasin syöttämästä namia, niin Miko käänsi päätään ja katsoi mitä ihmettä kouluttaja oikein tekee tai kääntyi ihan kokonaan. Lattialla kouluttaja sai myös koskea, mutta Miko ei oikein tahtonut pysyä paikallaan kun kouluttajan kengissä oli ihanan puudelipennun tuoksuja Ravaamisesta tuli kehuja ja ihan hyvin Miko välillä myös seisoi. Mikon seistessä hyvin kouluttaja sanoi, että poika on tosi hyvännäköinen Pitää vain kiinnittää huomiota siihen, että Mikon kuono olisi mahdollisimman vaakatasossa, sillä ylöspäin katsominen lyhentää kaulaa. Hän sanoi myös, että Mikolla on hyvät kulmaukset. Miko kesti yllättävän hyvin kosketusta ja kouluttajan mielestä koskeminen ei ole Mikolle ongelma, mutta tuomarin lähestyminen on.

Pukeutumisesta oli myös puhetta. Kouluttaja veikkasi, että koikkereilla on työkoirataustaa, joten farkut näyttelyssä on ok. Puudeleilla taas jakku on välttämätön. Ei kannata pistää liian valkoista päälle, ettei Mikon turkin valkoinen näytä likaiselta. Koulutuksen lopussa oli jotain puhetta sheltin koosta ja kouluttaja sanoi, että sheltti on varmaan ainoita rotuja, joita on agilityssa kaikissa säkäluokissa. Piti sitten sanoa, että kooiker on toinen rotu ja kouluttajalle tuli uutena, että koohoja kisaa myös mineissä. Eiköhän mineissä kisaa enemmän kuin makseissa. Edit 12.11.2010 Unohdin eilen mainita, että kouluttaja sanoi, että kannattaa ravatessa palkata Mikoa kun sen häntä on sopivalla korkeudella. En kyllä siinä tilanteessa pojan häntää näe, mutta täytyy harjoitellessa vilkuilla taakse. Näyttelyhihnan väristä oli myös puhetta. Hihna ei saisi katkaista koiran väriä. Mikolla on valkoinen hihna ja kun sen pistää korvien taakse, niin se halkaisee ruskean värin. Tämän vuoksi ruskea hihna olisi parempi tai sitten musta, joka korostaa korvakoruja (mutta eikös se musta myös katkaise värin?)

Tänään oli toiseksi viimeinen kerta tokoa. Meidän lisäksi paikalla oli vain bordercollie. Harjoittelimme ruutua/kosketusalustaa, tunnistusnoutoa, pujottelua ja luoksetuloa. Viime kerran jälkeen me ei olla harjoiteltu kosketusalustaa ja siihen käskyn liittämistä, mutta jotenkin ruutuun lähettäminen silti sujui. Vein alustan ruudun keskelle ja Miko oli jo heti lähdössä koskemaan. Sain lähetettyä Mikon pari kertaa lyhyen välimatkan päästä koskemaan alustaa ruudussa. Mutta muutamien kertojen jälkeen tuntui, ettei Miko enää tiennyt mistä oli kyse. Se saattoi mennä alustan luo, muttei koskenut ja alkoi tuijottaa kouluttajaa. Eikä auttanut, vaikka kävin ensin itse koskemassa alustaa. Loppuun otettiin pari kertaa koskemista niin, että Miko oli ihan vieressä. Odotellessa seurautin Mikoa ja seuraaminen oli mukavan reipasta. Esineiden joukosta Miko sai taas etsiä farkun palasta. Aluksi Miko lähti haistelemaan ihan muita hajuja, mutta kun kävin itse viemässä kankaan muiden esineiden joukkoon, niin Miko löysi sen ihan hetkessä. Pujottelimme vierekkäin bortsun kanssa eikä koirat kiinnittänyt toisiinsa huomiota, vaikka muuten ovat aika kiinnostuneita toisistaan. Koiran ei tarvinnut varsinaisesti seurata, mutta sen piti olla kontaktissa. Kouluttaja joutui muutamaan kertaan huomauttamaan, että olisin vähän innostavampi... On se vaan vaikeaa kauhean pirteästi innostaa ja kehua koiraa. Luoksetulo oli nopea, mutta Miko pysähtyi liian aikaisin. Kokeilin tämän jälkeen toisen kerran niin, että kutsuin Mikon suoraan sivulle. Miko juoksi ihan mukavaa vauhtia, mutta ei sillä ollut mitään hajua, että olisin sen sivulle halunnut. Kädellä ohjaten kyllä onnistui. Sai taas olla pojasta ylpeä kun se pysyi niin hyvin lähellä, vaikka sai olla irti useampaankin otteeseen. Bc-tyttö on kuitenkin aika ihana.

Tiistai-iltana satoi lunta, joka oli maassa vielä keskiviikkoaamunakin (tosin jo hyvää vauhtia muuttumassa loskaksi). Iltalenkille piti ottaa kamera mukaan ja ikuistaa talven ensimmäiset lumet. Tai onhan maassa jotain pientä valkoista välillä ollut, muttei vielä niin paljoa.

Näin nousee koipi!

Tokokouluttaja sanoi tänään, että Mikon huomioliivi näkyy tosi hyvin, mutta itsekin saisin näkyä. Takissa on kyllä heijastimia, mutta ne jää koulutusliivin alle. On muuten kumma, ettei koulutusliivissä ole heijastimia. Muuten se kyllä on oikein hyvä :)