Tänään on tullut kunnolla lunta ja nyt jo ihan näyttää talvelta Lumi vaikuttaa lenkkeilyyn siten, että Miko haistelee enemmän, mutta toisaalta se tekee myös enemmän spurtteja.  Ihmetyttää miten Mikon nenä ei jäädy, vaikka se on koko ajan lumessa. Työkaveria kuunnellessa on taas saanut olla tyytyväinen, kun Miko on noin "säänkestävä". Eihän se edes huomaa sataako vai paistaako.

Eilen kävimme toisen ja viimeisen kerran näyttelykoulutuksessa Eirassa. Nummelan bussi oli myöhässä ja hyppäsin siksi Mikon kanssa Kampissa bussiin, jonka tiesin menevän koulutuspaikan lähelle. Ei vaan ollut mitään hajua, koska pitäisi jäädä pois. Onneksi tunnistin yhden pysäkin ja jäimme oikealla pois. Lähdin kävelemään reippaasti, mutta Miko oli sitä mieltä että asfaltti haisee hyvältä ja jarrutti vähän väliä. Koulutuksessa oli kouluttajan omien villakoirien lisäksi pomeranian ja kaksi terrieriä; parson ja cairn. Pöytä heilui aluksi, joten tuli hyvää pöytätreeniä. Kun pöydän sai pysymään paikallaan ja Mikoa hetken rauhoitettua, niin kaikki meni hyvin. Ei kyllä tuomari välttämättä tuollaisessa tilanteessa odota vaan käy koiraan kiinni. Välillä sain kivasti innostettua Mikoa niin, että sillä häntä heilui sekä ravatessa että seisoessa ja korvat oli höröllä. Se näytti paljon paremmalta, joten täytyy yrittää innostaa kehässäkin tai vähän ennen kehään menoa. Seisomista täytyy harjoitella niin, että saisi Mikon seisomaan vapaana mahdollisimman hyvässä asennossa eli etujalat suoraan vartalon alla ja takajalat hieman takana. Jos alan siirtää Mikon jalkoja (jonka se antaa ihan hyvin tehdä), niin se menee vaan huonompaan asentoon. Syynä tähän tosin taitaa olla se, ettei Mikolla ole ollut paino tasaisesti jakautuneena jalkojen siirron jälkeen. Kivaa treeniä saatiin, kotona pitää vaan muistaa harjoitella seisomista ja koskemista niin että Miko pysyy paikallaan.

Viimeiset tokotreenit oli tänään ja taas meidän lisäksi oli vain bordercollietyttö. Kummaa, että ryhmästä yksi oli vain kerran paikalla ja loput kolme kertaa. Ei tuo kuitenkaan ilmaista ollut. Harjoittelimme ensin käännöksiä ja tempon vaihtoa seuraamisessa. Vasempaan kääntyminen tökkii aika paljon. Miko ei käänny mun kanssa vaan seisoo ja odottaa että voi käännöksen jälkeen taas jatkaa seuraamista. Muutenkin käännöksissä pitää koko ajan miettiä mitä tekee eikä vauhtia saa olla. Harjoittelimme myös ruutua. Mikoa pitäisi innostaa ennen kosketusalustalle lähettämistä. Tänään vähän tökki alustan koskeminen, mutta innostamisesta oli hyötyä. Kouluttaja sanoi, että alan pikkuhiljaa oppia Siis koiran innostamista ja äänenkäyttöä. Miko ja bc-tyttönen ovat olleet kovin kiinnostuneita toisistaan ja niiden on tehnyt mieli leikkiä. Tai ainakin bortsun. Kesken meidän ruutuharjoittelun bc yhtäkkiä syöksyi Mikon luo ja saman tien Miko hyppäsi selkään. Siitä tyttö ei tykännytkään. Voi Mikoa kun meni pilaamaan leikit Kouluttajaa huvitti kun Miko oli heti tajuttuaan toisen olevan tyttö hypännyt selkään. Viimeisenä harjoittelimme liikkeestä seisomista ja maahan menoa. Ensin tein muutaman toiston liikkeestä maahan ja jo kahden kerran jälkeen Miko alkoi ennakoida. Olin molemmilla kerroilla käskenyt maahan samassa paikassa, joten aina siinä kohtaa Miko meni maahan. Sain onneksi pari onnistunutta liikkeestä seisomistakin ja tässä on tapahtunut edistystä. Miko pysähtyy jo kivasti. Oli kivat 11 viikon tokot. Nyt sitten odotellaan, koska päästään agilityyn.

Tilasin joskus pari kuukautta sitten pari kooikertavaraa ja tänään sain ne. Olin tilannut musta pipon ja treenikassin kooikerhondje-brodeerauksella (kassissa värillinen kooikerin pää, pipossa koohon profiili + teksti) sekä pidikkeen näyttelyn numerolapulle, jossa on kooikereiden kuvia.