Perjantai-iltana Miko sai ensimmäisen lampaan luun syötäväksi. Pistin sen kuppiin ja Miko kävi nuuhkaisemassa. Otin luun sitten käteen, josta Miko otti sen suuhun ja kantoi minnepä muualle kuin matolle. Siirsin luun lattialle, mutta Miko ei tuntunut olevan siitä kiinnostunut. Otin sen taas käteen ja vasta sitten Miko alkoi näykkiä lihaa luusta. Noin viiden minuutin jälkeen Miko otti luun itselleen ja laski sen matolle. Siirsin luun taas lattialle, mutta Miko haki sen takaisin matolle. No, ihan sama onko se matolla vai ei kun olohuoneen matto on niin likainen muutenkin... Olisi ehkä kannattanut syksyllä vähän enemmän huuhdella Mikon koipia. Miko söi luun lähes kokonaan, ainoastaan muutaman sentin mittainen pala luuta jäi. Eikä mattoon jäänyt jälkeä, vaikka on vaalea! Tänään Miko sai kotiin palattuamme uuden luun, mutta se on edelleen koskemattomana lattialla. Ei oikein innosta Mikoa nuo lampaan luut.

Aamulenkillä kohtasimme tyttökoiran, joka tuli moikkaamaan Mikoa. Tyttö oli innokas leikkimään. Miko lähti leikkiin mukaan, vaikka yrittikin päästä tytön takapuolta tutkimaan ja olisi varmasti tahtonut nousta selkään. Tyttö piti huolen, että naama oli koko ajan Mikoon päin, fiksu tyttö!

Kävimme päivällä Espoossa koikkerikoulussa, jossa oli paikalla myös Laxu-pappa, Savina, Hetja, Netta, Qarisma, Voitto ja Voiton neljän kuukauden ikäinen "pikkusisko"(?) Voppu (en tiedä kuulinko nimen oikein). Voppu oli niin pieni ja suloinen! Harjoittelimme kontaktia ja luoksetuloa. Mikoon oli välillä vaikea saada kontaktia kun hajut oli taas niin mielenkiintoisia. Mutta ihan kiitettävää kontaktia oli myös. Pennun tervehtiminen sujui hyvin kun Miko malttoi istua ja odottaa kun rapsuttelin pentua. Savinan ohitus pysäytyksellä ja Mervin kättelemisellä sujui myös hyvin. Lopuksi koirat saivat leikkiä vapaana. Laxu lähti pois ja Voitto pysyi hihnassa, joten päästin Mikon ainoana uroksena leikkimään viiden nartun kanssa. Mahtoi Mikolla olla koiranpäivät kun sai painia tyttöjen kanssa ilman muita poikia! Vähän mietin, että mahtaako Miko kiusata tyttöjä tai olla liian päällekäyvä, mutta pääasiassa meni ihan hyvin. Savina ajoi Mikoa pois luotaan haukkuen ja siitäkö Miko innostui. Savina siis joutui vähän Mikon kiusaamaksi kun Miko ärsytti tahallaan, tyhmä poika. Hetjan kanssa oli parhaimmat painit. Mikon kiinnisaaminen huoletti ja niinhän siinä kävi, että Mervi otti Mikon lopulta kiinni. Miko kävi kerran luonani hakemassa namia, mutta en silloin halunnut vielä pistää hihnaa. Toista kertaa ei sitten tullutkaan. Vapaana leikkimistilanteita ei ole pitkään aikaan ollutkaan, joten on jo melkein saanut unohtaa tuon ongelman (en kuitenkaan ole unohtanut, juuri siksi Miko ei ole saanut olla irti). Miten vaikeaa voikaan olla saada koira käskystä luokse... Ei kai sen pitäisi olla kun ei muilla ole samanlaista ongelmaa, mutta Mikon kanssa on jotain tehty väärin ihan pennusta lähtien. Miten ihmeessä saan itsestäni niin kiinnostavan, ettei Miko epäilekään tulla luokse kun sitä kutsun? Treeneissä ja keskenämme luoksetulossa ei ole ongelmaa.

Kun lähdimme kohti bussipysäkkiä, niin Miko koko matkan haikaili tyttöjen perään. Poika jäi vähän väliä makaamaan naama kohti lähtösuuntaa, vaikka tyttöjä ei edes näkynyt. Vähän piti vikistäkin. On sillä vaan niin iso naisenkaipuu