Perjantaina lähdimme puolen päivän aikoihin Kannelmäen kautta Rekolaan äidin ja Mikan luo viettämään joulua. Mikon naisenkaipuu ei onneksi kuulunut eli poika ei vikissyt, mutta astuttavaa riitti. Erityisesti siskoni ja hänen lapset. Mikon aikeet tietää siitä kun se alkaa nuolla korvaa. Seuraava askel on astuminen. Välillä Mikoa sai ihan urakka häätää lasten kimpusta... Mikolle oli ruokailuun varattu oma maksalaatikko (Markuksen kanssa puoliksi), joten sai poitsukin oman osan laatikoista Kinkkuakin sai poika jokusen palasen. Joulupukki tuli kun mulla ja parilla muulla oli vielä vähän ruokaa lautasella. Viime vuonna joulupukille piti kovasti haukkua, vaikka se oli veljeni. Tänä vuonna pukki oli joku Mikan tuttu. Tällä kertaa pukki oli vieläkin kamalampi. Miko haukkui ja murisi niin paljon, että se oli pakko ottaa syliin. Vielä sylistäkin piti välillä haukkua ja erityisesti murista. Miko tuntui olevan pukin kanssa sen verran tosissaan, että en olisi suositellut pukkia ojentamaan kättä Mikoa kohti... Aikaisemmin viikolla kun patterimiehet kävivät Miko ei yrittänyt yhtä sinnikkäästi ajaa heitä pois enkä usko, että miesten sormet olisi ollut vaarassa. Ehkä joulupukki on vaan niin pelottavan näköinen. Ei siis otettu Mikosta kuvaa pukin kanssa Tämmöinen kuva kuitenkin on:

Miko haukkumassa pukille

Lahjojen jakamisen ajaksi Miko rauhoittui Markuksen syliin ja avasi itse yhden omista paketeistaan. Viime vuonna pikku-Miko taisi olla jo liian väsynyt avatakseen paketteja.

Näin aukeaa paketti...

...josta löytyi kiva narupallo.

Ajattelin narupalloa agilityleluksi, mutta ei mennyt kauaa kun naru oli jo poissa...

Muiden avatessa lahjoja Miko tajusi, että lautasilta löytyy vielä ruokaa eikä kukaan näe, jos ruokaa käy vähän maistamassa....

Kun joulupukki lähti, Miko aloitti taas shownsa. Kun vähän rauhoittui, niin pistin Mikolle tonttulakin päähän ja napsin kuvia.

Tonttu-Mikki

Useamman kuvan jälkeen ei jaksa enää istua...

Mikon ainoat unet päivän aikana oli kotona ennen lähtöä, joten uni alkoi illalla jo painaa. Melussa Miko kyllä pystyi nukkumaan, mutta kylkeen tulevat autot häiritsivät unta   Pojat sai muutaman kauko-ohjattavan auton, joten sellaisia vilisi lattialla. Lähdimme puolen yön aikoihin tilataksilla Kannelmäkeen, jossa olimme yötä. Taksikuski epäili Mikoa cavalieriksi eikä uskonut, että sellaista rotua kuin kooikerhondje on edes olemassa Mikolle kelpasi uni niin hyvin, että nousimme ylös 10.30 ja lähdimme sitten vasta aamulenkille.

Iltapäivällä menimme käymään isän ja Päivin luona, jossa oli myös siskon koira Sisi hoidossa. Ajattelin, että taitaa Mikolla olla onnenpäivät kun saa ihan oikean tyttöystävän, mutta Sisi otti heti Mikon vastaan muristen ja siksi poika kiersi Sisin aluksi kaukaa. Mutta ei mennyt kauaa, kun Miko tajusi, että sitähän voi alkaa astumaan, vaikka se äriseekin. Sisin ärinän tarkoituksena ei ollut pitää Mikoa poissa, kai se oli jotain leikkiä, sillä Sisi tuli koko ajan härnäämään Mikoa. Kaksikon "leikkejä" piti vähän rajoittaa, kun Sisi piti niin kovaa meteliä ja Päivi oli nukkumassa ja koska leikeistä tuli vain tuhoa aikaan. Kerran olohuoneen pöytä meni nurin ja sillä ollut kukka saatiin juuri ja juuri kiinni.

Kotiin tulimme lauantai-iltana ja Miko oli ihan poikki. Mikon kolmesta lahjasta vain kaksi tuli kotiin asti ja toinen oli se narupallon pallo. Tänään kävimme metsässä pitkällä lenkillä, kun muuten viikonlopun lenkkeily on ollut aika vähäistä. Tiistaina alkaakin sitten agilityn alkeet. Toivottavasti kouluttaja on hyvä.

Painia / Sisin irvistelyt ei paljon Mikoa haitannut (poika tosin alistui Sisille ja möyri sen jaloissa)

Täytyy vielä mainita nyt kun se on ihan julkistakin (eli löytyy pentuvälityksestä), että Mikolle on tulossa lisää sisaruksia Seeda-äiti saa pentuja tammikuun puolivälin paikkeilla eli melko pian. Ihan yhtä isoa mahaa mammalla ei nyt ole eli pentuja tuskin on tulossa kahdeksaa, mutta toivottavasti mukavan kokoinen pesue pullahtaa maailmaan