Maanantaiaamuna meillä kävi miehiä irrottamassa patterien venttiilit. Keskiviikkona he tulivat asentamaan ne takaisin (ja ihan samat venttiilit, jotka jättivät pattereiden päälle). Toivoin, että miehet olisivat tulleet vaikka silloin kun olemme ulkona, mutta eiköhän ovikello soinut puoli yhdeksältä. Menin avaamaan oven pupupyjamassani, haukkuva Miko vierellä. En pistänyt edes valoja päälle vaan painuin takaisin sänkyyn. Mikon piti seurata miehiä ja haukkua niille ja jouduin sitä vähän väliä kutsumaan taas luokseni. Mutta kai ne miehet piti yrittää ajaa pois. Miko muuten taitaa ovikellon soidessa ilmoittaa meille, että joku on tulossa, koska Miko ei hauku jos emme ole kotona. Pari kertaa on tullut testattua eikä sisältä ole kuulut ääntäkään kun Miko on ollut yksin. Jos jompikumpi tai molemmat on kotona, niin Miko haukahtaa kerran vähän kovemmin ja sitten alkaa säälittävän kuuloinen vikinä ja ininä.

Me jo iloittiin, että vihdoin Mikon tyttökaipuut on ohi. Aikaisemmin ei ole vikinät noin kauaa kestänyt. Mutta eilen illalla alkoi taas vikinä ja astumisyritykset. Tänään joskus viiden jälkeen Miko näki unta ja haukahti oikein korkeasti. Poika taisi siihen herätä ja aloitti vikinän. Mulla alkoi mennä hermot, kun lomalla haluaisin nukkua vähän pidempään kuin työaamuina. Ajoin Mikon pois makkarista ja suljin oven, mutta eihän se auttanut kun poika jäi oven taakse vinkumaan. Markus sitten teki jotain ja Miko hiljeni. En saanut enää millään unta ja vielä seitsemän jälkeen katsoin kelloa. Olin kuitenkin nukahtanut ainakin hetkeksi kun heräsin yhdeksältä kelloon. Koskaan aikaisemmin Miko ei ole aloittanut vikinää ennen kuin olen noussut ylös.

Myös tänään kävimme Veikkolassa treenaamassa agilitya ja vähän tokoa. Ulkona oli kauhean kylmä ja pistin Mikolle takin päälle, että lihakset pysyy lämpiminä. Kävely hallille oli meidän alkuverryttely ja kävely bussille loppu sellainen.

Me oltiin Mikon kanssa ihan samiksii :)
Mikolla takki ja mulla koulutusliivi on rotuyhdistyksen kautta tilattuja, "saman sarjan" tuotteita

Pääsimme aloittamaan vähän aikaisemmin, kun mulla oli avain halliin. Raahasin kentälle kepit, pussin, putken ja hyppyjä. Keppejä kokeilimme vain kaksi kertaa, kun ei ne oikein poikaa innostaneet. Putki innosti sitten sitäkin enemmän. Siitä taisi tulla Mikon lempi este Kun olin raahannut putken kentälle ja se oli vielä koko pituudessaan, niin Miko sujahti sinne. En sitten lyhentänyt putkea juurikaan vaan annoin sen olla pitkänä. Tänään jouduin jo ihan kunnolla juoksemaan kun Miko meni niin vauhdikkaasti putkeen. Videolla sitä vauhtia en kyllä huomaa... Siis omaani. Hypyt sai jäädä vaan muutaman kertaan, mutta yhdistin yhden hypyn putkeen. Pussi meni myös tosi kivasti. Ekalla kerralla kävin nostamassa pussin suuta, mutta kyllä Miko näytti muistavan mistä on kyse.

Vähän vauhdikkaammasta agilitystä löytyy video täältä. Tälläkin videolla, kuten edellisellä, on yksi kohta jossa näyttää siltä kuin heti esteen suorituksen jälkeen menisimme sen takaisin päin. Niin ei kuitenkaan kumpanakaan päivänä käynyt vaan esteet suoritettiin yhden pätkän aikana aina samasta suunnasta. Videon pätkät tuli vaan niin yhdistettyä

Tokoliikkeistä harjoituksessa oli liikkeestä maahan ja seiso, luoksetulo ja hyppy. Muut luoksetuloa lukuun ottamatta löytyy myös videolta. Luoksetulossa kävelin kameran ulkopuolelle, joten Mikon sivulle tuleminen ei näy. Seuraaminen ja perusasento kaipaa vielä paljon hiomista, mutta hyppy ja jäävät liikeet ovat muuten mielestäni ihan ok, ainakin treenimäärään nähden. Videolta huomasin kuinka vaisuilta ja hiljaisilta käskyni kuulostavat, vaikka ainakin jäävissä luulin sanoneeni napakasti "maahan" ja "stop". Oma meno on vähän vaisua, kuten tokokouluttajakin sanoi. Erityisesti palkkaaminen on ihan liian vaisua, se pitäisi olla JEEJEE! HIENO POIKA! TAITAVA! oikein iloisesti tai joku ihan superihana lelu. Vaikka taidan olla innostuksen latistaja, niin kyllä Mikolla ainakin häntä heiluu.

Miko (vielä liian pienessä) takissaan.
Isompaa vielä odotellaan

Hyvää joulua kaikille blogin lukijoille!