Loppiaisena kävin kuuntelemassa kotikoiran hierontakurssiin liittyvän 2,5h luennon. Luento oli tosi mielenkiintoinen ja pisti minutkin ajattelemaan. Yksi asia, johon itse täytyy kiinnittää huomiota, on Mikon ajoittainen peitsaaminen. En muista kirjoitinko aiheesta joskus, mutta viime kesänä tai keväänä kiinnitin huomiota Mikon kummaan kävelytyyliin. Välillä poika liikkui niin, että pylly vain heilui ja selkä kiemurteli. Yhtenä päivänä kesällä näin Mikon liikkeet sivusta ja huomasin, että se peitsaa. Peitsaaminen on siis ravaamista, jossa saman puolen jalat liikkuvat samaan aikaan samaan suuntaan eikä se ole koiralle luontainen tapa liikkua. Joku sanoi tai jostain luin, että vaikka peitsaamisen sanotaan meinaavan ongelmia selässä niin se voi olla myös opittu tapa. Ajattelin, että Miko varmaan peitsaa siksi, että kävelen liian hitaasti. Mikon peitsaaminen on sellaista löntystelyvauhtia. Kouluttajamme sanoi, että tapa voi olla opittu, koska todennäköisesti vapaana koira ei peitsaa, mutta hän sanoi myös, että peitsaamisesta voi tulla ikävä oravanpyörä. Tämä siksi, että koira, joka peitsaa saa selkäongelmia ja koira, jolla on selkäongelmia peitsaa. Mikon selässä ei varmaan mitään jumeja ole, koska ei se reagoi selän kosketteluun, vaikka vähän painaakin. Mutta silti voisi olla ihan paikallaan käydä hierojalla tai fysioterapeutilla, en tiedä mitä eroa noilla on, mutta selvitetään Taidan ilmoittautua myös eläinfysioterapeutin pitämälle Harrastuskoiran lihashuolto -luennolle helmikuussa. Hyvin mielenkiintoinen aihe. Luennolla oli myös Tessan omistaja Paula. Lauantaina oli käytännön harjoitukset kahdessa ryhmässä, mutta emme päässeet samaan ryhmään. Ehkä ihan hyväkin niin, sillä Tessa on ihan kiva tyttö

Tänään lauantaina kävimme parin tunnin lenkillä kooikerporukassa. Paikalle ilmaantui kuusi punavalkoista: Miko, Leevi, Veiko, Remus, Tessa ja Skippy. Lenkille jatkoi kuitenkin vain viisi, kun Skippy jäi valitettavasti matkasta. Tessa saikin ainoana tyttönä olla huomion keskipisteenä Lenkkeily vapaana ei ehkä olisi sujunut hyvin kun Tessa olisi todennäköisesti joutunut ajamaan kosijoita pois ja pojat olisi tapellut siitä kuka saa Tessan (Tessa ei kyllä halunnut ketään). Hiihtäjiäkin oli paikalla vaikka kuinka kun keli oli sopiva. Hihnalenkki sujui hyvin ja Miko ja Leevi tulivat edelleen toimeen. Eli eivät reagoineet toisiinsa mitenkään Onneksi niillä ei ole mitään ongelmaa kulkea vierekkäin tai peräkkäin. Toivottavasti lumien sulettua saadaan uusi tapaaminen isommalla porukalla aikaiseksi ja myös ne pääsisivät mukaan, jotka tänään eivät päässeet. Haltiala ei ollut kovin hyvä lenkkipaikka näin talvella, kun ladut ovat valloittaneet joka tien. Näin on varmaan monessa muussakin paikassa ja metsässä hanki on niin syvää, ettei siellä kauaa jaksaisi tarpoa. Siksi pitää odotella lumien sulamista.

Lenkkeilijät: Miko, Leevi, Veiko, Remus ja Tessa (kuva: Taina Sairio)

Haltialasta matka jatkui melkein toiselle puolelle Helsinkiä eli Roihupeltoon (kiitos Kaisalle kyydistä, Tainalle kans). Meillä oli tunti aikaa ennen hierontakoulutuksen alkamista, joten lenkkeilimme lähimaastossa. Kiva, että ryhmä oli jaettu kahtia ja yhdessä ryhmässä oli vain neljä koiraa. Muut koirat vähän häiritsivät hieromista kun Miko oli niistä niin kiinnostunut. Kun sain Mikon kyljelleen, se pysyi siinä ehkä viitisen minuuttia ihan hienosti. Sitten alkoi pään nostaminen, nouseminen makuuasentoon tai kokonaan ylös. Kaikkiin muiden koirien ääniin piti jotenkin reagoida. Aloitimme poskien hieromisella ja siitä siirryttiin kaulaan ja sitten lapaan. Olan ja rinnan hieromisen jälkeen oli vuorossa etujalka. Ensin sääri ja sitten varpaat. Hieronnan jälkeen jalkaa venyteltiin ja lopuksi vähän ravisteltiin. Seuraavaksi siirryttiin selkään ja lonkkaan, sitten takajalkaan. Takajalkaa myös hieronnan jälkeen venyteltiin. Lopuksi hierottiin vielä pakaraa ja häntää, jos se oli koiralle ok. Tämän jälkeen vaihdettiin kylkeä ja tehtiin sama uudestaan. Välillä hieroin Mikoa niin, että se oli makuuasennossa (lonkallaan), kun ei se tahtonut pysyä kyljellään. Viimeiset 10min Miko otti rennosti ja ihan sulki silmänsä. Onneksi edes lopuksi pystyi rentoutumaan Heti kun otin pantaa esille Miko ihan pomppasi pystyyn. Teimme vielä namivenytyksiä eli namilla käänneltiin koiran päätä. Ensin piti katsoa ylös, sitten alas kohti rintaa, sitten molempiin kylkiin ja vielä peräpäähän. Oli kiva koulutus, toivottavasti vielä muistan mitä tehtiin

Mikolle on tänään syntynyt sisaruksia, kun Seeda-mamma sai pentuja En vielä tiedä monta ja mitä sukupuolia, mutta innolla odottelen lisätietoa Onnea Seedalle ja perheelle sekä Monicalle!