Eilen testasin jalallisen vinkupallon toimivuutta kotitokossa. Ostin pallon samalla kuin pupukarvalelunkin. Miko on sillä kovasti tykännyt leikkiä ne pari kertaa kun sen olen ottanut esille. Harjoittelimme pääasiassa sivulle tuloa ja seuraamista ja näitä asioita olemme treenannut jonkin verran myös lenkillä. Pari liikkeestä maahan ja seiso -liikettä tehtiin myös. Pallo oli paljon parempi palkka Mikolle kuin namit, sehän alkoi ihan käymään kuumana. Muutaman toiston jälkeen tuli äänet mukaan ja sivulle tulossa Miko hyppi vasten tai muuten vain pomppi, eihän sivulle olisi tarvinnut hypätä. Kierrosten lisääntyminen on tavallaan ihan hyvä juttu, mutta toisaalta voi myös huonontaa suoritusta. Lelun kanssa Miko seurasi niin innokkaasti, ettei tahtonut noudattaa maahan- tai stop-käskyjä. Maahan menoon tarvitsi pari käskyä, mutta pysähtyminen alkoi onnistua sen jälkeen kun kerran käskyn lisäksi pysäytin Mikon kädellä.

Tänään olimme agilityssa yksin. Aiheena oli kontaktit ja irtoaminen. Miko oli jo heti paljon innokkaampi kuin normaalisti. En tiedä johtuiko se kahden viikon tauosta, hieronnasta vai siitä, ettei muita koiria ollut paikalla (paitsi toisella kentällä). Miko oli poikkeuksellisen innokas myös edellisellä kerralla kun olimme yksin, joten se kai pääsyy oli innokkuuteen.

Aloitimme irtoamisharjoituksilla siten, että ensin lähetin Mikon namikipolle (johon jouduin useamman kerran lisäämään namin kun Miko nälissään ehti varastaa namin heti sen pistämisen jälkeen) yhden hypyn takaa, sitten pituus-hyppy ja lopuksi hyppy-pituus-hyppy. Hyppyesteiden korkeus oli 44cm. Yhden esteen takaa lähetys meni oikein hienosti. Pituutta Miko on kokeillut vain kooikereiden syyspäivillä, joten se vähän jännitti. Mutta hienosti Miko sen hyppäsi ja seuraavan esteen. Ihan yllätyin kuinka hienosti Mikon sai lähetettyä hyppy-pituus-hyppy suoralla. Poika vain meni suoraan eteen ja hyppi. Luulin, että se alkaa vilkuilla taakse kun huudan sille käskyjä. Kouluttaja sanoi, että hyppy-käsky on Mikolle jo ihan tuttu ja se noudattaa käskyä kun sen annan. Ei oo ennen kukaan tainnut sanoa Mikoa tottelevaiseksi Pari kertaa Miko meinasi kolmen esteen suoralla kiertää pituuden, mutta kun se sai hyppy-käskyn niin se hyppäsi. Aluksi olin vähän myöhässä käskyjen kanssa, mutta kyllä se sitten siitä parani.

Puomin alastulolla oli namikippo ja ensin sitä harjoiteltiin niin, että juoksin Mikon kanssa loppuun asti. Sitten kokeiltiin irtoamista. Pari ekaa kertaa Miko pysähtyi kun huomasi, etten tule, mutta sen jälkeen se meni kipolle asti. Vauhti siinä tosin kärsi paljon, joten se ei ole meidän juttu. Kouluttaja vähän epäili, että Mikoa pelottaa siellä ylhäällä.

A:lla Miko sai myös palkan namikiposta alastulolla. Miko kiipesi paljon paremmin kuin aikaisemmilla kerroilla, mutta takajalat tahtoi tulla saman tien pois kontaktilta. Monta kertaa Miko jäi palkatta, kunnes lopetimme siihen, että otin alhaalla Mikon pannasta kiinni, jotta se pysähtyisi.

Keinua on kokeiltu loppuvuodesta 2009, joten kouluttaja tuli laskemaan keinua. Tämä este on jännittänyt, kun keinu on juuri sellainen este, jota Mikon saa helposti pelkäämään. Miko lähti hyvin kiipeämään ylös, mutta kun keinua laskettiin, Miko säikähti ja hyppäsi alas. Olin ihan liian luottavainen kun nousu onnistui niin hyvin. Olisi vain pitänyt pitää kiinni. Eihän Miko tietenkään tuon jälkeen ollut halukas enää menemään keinulle, mutta namin avulla sain sen houkuteltua. Pannasta kiinni pitäen syötin Mikolle namia ja pysähdyimme keskelle. Sen jälkeen keinua laskettiin varovaisesti ja jatkoimme matkaa alas, jossa kontaktilla palkka. Tämän jälkeen tehtiin vielä kaksi toistoa, jonka jälkeen siirryimme kepeille.

Kepeillä pyysin Mikon istumaan ja odottamaan kun kouluttaja otti pari keppiä kahdentoista sarjasta irti. Miko katsoi mua suu vähän raollaan niin, että alahampaat näkyi ja sen alahuuli värisi. Luulin jo, että sillä on joku hätänä. Se meni ohi ensimmäisten keppien jälkeen, joten kai se oli jotain keinun jännitystä? Kouluttaja lisäsi irrotetut kepit, koska ne meni ihan ok. Pari kertaa palkkasin Mikoa lelulla, mutta se ei oikein innostunut. Sen jälkeen keppien loppuun pistettiin namikippo. Miko aloitti ihan ok ja keskellä meni jo ihan mukavaa vauhtia, mutta sitten alkoi hiljentää. Lopussa Mikolle piti antaa lupa ottaa nami kun se vain jäi kipon eteen odottamaan. Jostain syystä namikippo sai joka kerralla Mikon hiljentämään lopussa. Keinulla oli selvästi vaikutusta Mikon suoritukseen ja kouluttajan mielestä se menetti luottamustaan, joten teimme pari kertaa vauhtisuoraa oikeaan fiilikseen pääsemiseksi. Suoraan lisättiin vielä yksi este eli lähetin Mikon kipolle neljän esteen (hyppy-hyppy-pituus-hyppy) takaa. Parilla ensimmäisellä kerralla Mikon hypättyä ensimmäisen hypyn sanoin "hienoa", jolloin Miko kääntyi ja hyppäsi esteen takaisin. Enpähän ajatellut, että yleensä sanon "hienoa" kun Miko saa palkan. Lähetys onnistui oikein hienosti kun huusin vain hyppy-hyppy-hyppy-hyppy.

Tauon jälkeen palasimme keinuun, joka suoritettiin kaksi kertaa ja lopussa palkkasin lelulla poikaa innostaakseni. Toisen kerran jälkeen jatkoimme vielä esteitä näin: kepit-hyppy-hyppy-pituus-hyppy-A. Kepit Miko pujotteli tosi hienosti! Hyvin Miko keinun jälkeen lähti suorittamaan muita esteitä. Loppuun otettiin vielä neljän esteen takaa lähetystä. Jostain syystä Miko ei ensiksi lähtenyt tai ekan hypyn jälkeen lopetti. Sitten menikin hyvin. Mikä lie mahtoi olla tuohon syy...

Oli tosi mukava kerta, harmi kun on enää kolme jäljellä. Olisi kauhean kiva, jos olisi jonkun seuran toko- ja agiryhmissä, että pääsisi treenaamaan säännöllisesti kevät- ja syyskausien aikana. Olin tosi yllättynyt Mikon hienosta irtoamisesta. Viimeksihän jouduimme tulemaan siihen tulokseen, että ei auta muu kuin juosta Mikon vierellä kun ei se irronnut sitten millään. Nyt ainakin tiedän, että kyllä poika pystyy irtoamaan, vaikka joskus ei onnistuisikaan. Ei siis saa luovuttaa.

Yritin päästä tällä kertaa vähän vähemmällä tekstillä, mutta ei oikein onnistunut kun täytyy aina kaikesta kertoa