Kävimme tänään tapaamassa Espoon Leppävaarassa Mikon Saskia-siskoa. Kun selvisi, että Saskia asuu noin lähellä, niin pakkohan oli tapaamista ehdottaa. Meillä oli treffit yhdessä Leppävaaran koirapuistossa, jossa yleensä lauantai-iltapäivänä on hiljaista, mutta tänään se oli täynnä koiria. Lähdimme sen vuoksi lenkille. Saskia ei oikein lämmennyt Mikolle vaan yritti pitää veljensä kaukana. Mikohan ei narttujen rähinöistä hätkähdä, enemmin vaan innostuu. Miko ei onneksi kuitenkaan paljon siskoaan härnännyt vaan keskittyi enemmän hajujen haisteluun. Sisarukset kulkivat kaikesta huolimatta oikein nätisti vierekkäin tai peräkkäin lenkillä. Välillä Mikon piti käydä haistelemassa siskon takapuolta, mutta kyllä Saskiankin mielestä takapää (siis Mikon) oli paras paikka aloittaa tutustuminen. Sellon hälinässä Miko alkoi yrittää leikkimistä eikä Saskiallakaan tuntunut olevan mitään sitä vastaan. Mutta vasta vähän myöhemmin, jo rauhallisemmassa paikassa, sisarukset pääsivät kunnolla vauhtiin. Saskia veti kovia juoksuspurtteja flexin päässä ja jouduimmekin aluksi melko solmuun. Miko juoksi siskonsa perässä, mutta vähän taisi harmittaa, että oma hihna oli paljon lyhyempi. Vähän leikkiäkin nähtiin ja yhteisiä lumensyöntihetkiä. Mikolla loppui kunto ennen Saskiaa Leikkihetken jälkeen Saskia oli taas sitä mieltä, että Miko saisi pitää vähän etäisyyttä.

Etukäteen vähän jännitin miten Miko sisareensa suhtautuu, kun meilläpäin on taas se aika keväästä. Miko kovasti lenkeillä haistelee ja yrittää nuolla pissoja. Onneksi se ei ainakaan vielä ole alkanut vikistä kotona, mutta ikkunasta pitää välillä käydä kurkkimassa. Miko ei onneksi pitänyt Saskiaa tyttöystäväehdokkaana, vaikka ihan lopuksi yritti nousta selkään. Saskia oli ihana tyttönen ja tykkäsi rapsutteluista. Siinä oli aika paljon samaa kuin Stella-siskossa ja siitä tuli mieleen myös sisarpuolet Onni ja vähän Ellakin.

Toivottavasti näemme uudestaankin, kunhan olemme Kannelmäkeen kotiutuneet. Kannelmäen ja Leppävaaran välissä on vain 5 km, joten matka taittuu kävellenkin.

Tässä kuvassa ei ole leikistä kyse vaan Miko on saanut lähtöpassit :)

Miko härnää siskoaan

Päistä löytyy yhtäläisyyksiä, ainakin tuo kuoppa silmän alla

Lumensyöntiä spurttien päätteeksi

Samat hajut kiinnostaa

Sisarukset Miko ja Saskia

Miko näytti pullealta Saskiaan verrattuna, joten oli pakko punnita poika. Vähän on huolestuttanut painon määrä ja uskoin sen nousseen, sillä Mikon kylkinahasta saa taas ihan hyvin kiinni ja poika on saanut ylimääräistä ruokaa eli makupaloja (kun se on ollut niin nälkäisen oloinen!) Oli kyllä yllätys kun vaaka näytti 16kg! Se on 600g enemmän kuin 3 viikkoa sitten. Aika takapakkia menty... Tuli niin huono omatunto, sillä meidän antamastahan ruuasta tuo paino on tullut. Eläinfysioterapeutti korosti sitä, kuinka tärkeää on estää koiran ylipaino. Agilityssa Miko hyppää sen verran korkeita hyppyjä, ettei ylimääräinen massa ole hyväksi. Lupaan, etten enää anna näin käydä. Laihiksesta ei enää lipsuta.