Lauantaiaamuna herätessä ulkona oli ihan talvinen maisema ja isot hiutaleet leijailivat taivaalta. Lumisadetta kesti muistaakseni iltapäivään saakka. Näissä kevätfiiliksissä ei todellakaan enää kaipaa yhtään lumisadetta. Mutta Miko tykkäsi. Se juoksenteli lumessa, piehtaroi ja sukelteli. Oli niin ihanaa, kun oli uutta pehmeää lunta maassa. Lauantainen keli parin asteen pakkasella on varmaan Mikolle se kaikkein mieluisin ulkoiluilma. Nenä lumessa se viiletti eteenpäin ja kova tuhina ja röhkiminen vaan kävi. Harmittaa, etten taaskaan ottanut kameraa mukaan kun jää kaikki Mikon, joskus suorastaan raivokkaat, piehtaroinnit taltioimatta.

Päivälenkillä kohtasimme kultainennoutajanartun, jota olemme välillä aamuisin nähneet. Tyttö on tosi leikkisä ja on ollut kiva kun Miko on sen kanssa ihan paininut. Nykyään kun Miko niin vähän leikkii kenenkään kanssa. Aamuisin näemme myös Zorro-jackrusselia, jota aina moikataan ja ehkä vähän jotain leikintynkää voi poikien välillä olla, mutta ei sitä painimiseksi voi kutsua. Meno poikien välillä on niin "jäykkää". Miko on ainakin kovin jännittyneen oloinen ja häntä pystyssä, mutta ei se koskaan siltä ole vaikuttanut, että meinasi rähistä. Eilen painit kultsutytön kanssa ei niin innostanut, kun takapuolta piti tutkia ja pari kertaa Miko nousi tytön selkään. Varmaan juoksut tulossa. Olin yllättynyt, että tyttö oli jo 4 vuotias, sillä se on ihan pentumaisen leikkisä.

Tänään lenkkeilimme pitkästä aikaa Tainan ja Leevin kanssa. Miko ei Leevin nähtyään suostunut hetkeen liikkumaan eteenpäin. Häntä pystyssä piti vain tuijottaa. Eiköhän pojat edelleen toisensa tunnistanut, mutta moikata tai mitenkään muuten toista ei voinut huomioida. Molemmat kylläkin kävivät vähän toisen huomaamatta nuuhkimassa takapuolta. Hyvä, että edelleen selvitään ilman rähinöitä, mutta on se harmi, ettei toista voi edes mitenkään huomioida.

Asetin meille yhden tokotavoitteen huhtikuun puoliväliin, joka toivottavasti motivoi treenailemaan tokoa useamman kerran viikossa. Eilen sisällä harjoittelimme sivulletuloa, liikkeestä maahan ja seiso sekä seuraamista. Sisällä menee ihan kivasti jäävät liikkeet, mutta seuraaminen on hankalaa tilanpuutteen vuoksi. Onneksi uudessa asunnossa on pitkä eteinen. Joskus harjoittelin seuraamista niin, että se aina päättyi perusasentoon. Emme vielä niin pitkälle päässeet, että se olisi onnistunut ilman avustusta namilla. Syksyn tokokurssilla kouluttaja pyysi jättämään perusasennot pois ja treenaamaan vaan seuraamista. Se varmasti oli ihan hyvä vinkki, mutta nyt ongelma on se, että Mikolla ei ole mitään aikomuksia mennä istumaan kun pysähdyn. Ennen, jos jätin namiavustuksen pois, Miko kyllä istui kun jonkun aikaa odottelin. Nyt ulkona kaikki seuraamispätkät tehdään niin, että ohjaan Mikon namilla istumaan kun pysähdyn ja se saa siitä palkan. Eilen illalla lenkin päätteeksi tehtiin pari luoksetuloharjoitusta. Tuli niin hyvä mieli siitä innosta ja vauhdista, jolla Miko tuli sivulle. Heti palkan jälkeen se lähti omille teilleen. Ensin hajujen perään ja sitten juoksuspurtteja tekemään. Mutta eipä siinä mitään ongelmaa, kun kävin vain pistämässä Mikon hihnaan kun se oli spurttinsa saanut tehtyä.

Lopuksi kova harmistus. Kooikerhondje-lehteä ei kannata odottaa saapuvaksi vielä vähään aikaan. Materiaalin pistin painoon 1,5 viikkoa sitten. Materiaalin lähetin sähköisellä tiedonsiirrolla, jonka jälkeen tuli ilmoitus, että lähetys ok. Sitten odottelua ja odottelua. Kun mitään ei ollut painosta kuulunut, niin kyselin sitten lehden perään. Kävi ilmi, ettei materiaalia löydy sieltä ollenkaan. Ties minne oli kadonnut. Materiaali pitää pistää uudestaan painoon, jossa sitä aletaan työstää heti maanantaina. Painosta sanottiin, että he kyllä lähettävät aina vahvistuksen, joten oma vika kun en aikaisemmin perään kysellyt. Harmittaa vaan niin, kun olisin toivonut, että posti olisi jakanut lehden viimeistään alkuviikosta.