Olenpas kirjoitellut ahkeraan, taitaa olla jo neljäs päivä putkeen Parempi pistää useampi pienempi postaus kuin yksi maratonteksti, että joku jaksaa lukeakin.

Kun en vähään ole pitänyt Mikoa ulkona irti, niin halusin käydä ennen I-HAH:n jäsenkatselmusta vähän kokeilemassa miten ilman hihnaa sujuu. Sopivin paikka, jonka keksin oli Fazerin parkkipaikka Prismaa vastapäätä. Parkkis on matalammalla kuin katu ja siinä on betoniseinät, joten se on vähän suojaisampi kuin vaikka Prisman parkkis. Lauantai-iltana piti mennä, mutta siellä olikin nuorisoa. Sunnuntai-iltana oli tyhjää, joten teimme parkkiksella vähän seuraamista, parin puun ympäri pujottelua sekä luoksetulon. Kaikki meni hyvin eikä Mikolla ollut palkan jälkeen aikomuksia lähteä muualle. Olin aluksi ajatellut yhtä pientä hiekkakenttää, mutta onneksi ei menty sinne. Paluumatkalla nimittäin niillä suunnilla näimme kahdesti rusakon, joiden perään Miko olisi kovasti ollut lähdössä. Kova oli veto ja pupujen jälkien nuuskuttelu, mutta silti Miko kadotti puput.

I-HAH:n ulkokenttä on siitä mukavassa paikassa, että sinne pääsee yhdellä bussilla Kannelmäestä. Siksi I-HAH olisi meille hyvä seura Kun menimme bussiin, Miko tuli perässäni eikä kuski huomannut sitä vaan pisti ovet kiinni. Miko oli varmaan juuri tulossa ovista ja perääntyi niin, että jäi ovien ulkopuolelle. Ehdin jo säikähtää, mutta onneksi kuski sitten huomasi mitä kävi ja pyyteli anteeksi. Onneksi se ei ollut Mikolle sen kummempi järkytys. Pois jäädessä hidastelin ovilla sen verran, että Miko tuli samaan aikaan ulos. Täytyykin jatkossa olla vähän tarkempi ja koittaa saada Miko ensin sisään tai ainakin niin, että kuski näkee sen.

Olimme ensimmäisessä ryhmässä, jossa oli muistaakseni seitsemän muuta koirakkoa (kääpiösnautseri, labradori, villakoira, vesikoira, mäyräkoira, tolleri ja yorkshirenterrieri tai silkkiterrieri). Ensimmäinen tehtävä oli luoksepäästävyys. Koirat kävi moikkaamassa Mizyn Mari, jota Miko kättelyn jälkeen kävi haistelemassa ja antoi vähän itseään silitellä. Toisena oli kolmen hyppyesteen siivekkeen pujottelu juosten ilman hihnaa. Aluksi Miko jäi taakseni, mutta tuli sitten vierelle juoksemaan. Kolmantena oli luoksetulo. Jätin melko pitkän välimatkan, jotta Miko ei ravaisi luokseni. Kivasti se tulikin laukaten käskyn saatuaan. Neljäntenä oli toisten koirakoiden välistä pujottelu. Tämä olikin kovin tuttu juttu arkitokosta Hienosti Miko seurasi koko pujottelun ajan ja oli koko ajan katsekontaktissa. Palkankin annoin vasta lopuksi, sillä namin antaminen kesken kaiken olisi varmaan saanut Mikon hetkeksi kadottamaan katsekontaktin. Viimeisenä oli ns. uusi tilanne, jossa koira piti saada kävelemään sellaisen aaltoilevan kattopellin yli. Tiesin heti, ettei siitä mitään tule. Ei saisi olla ennakkoasenteita, sillä niillä on oma vaikutuksensa, mutta tunnen kuitenkin Mikon sen verran hyvin, että tiedän Mikon astuvan pellin päälle korkeintaan yhdellä jalalla. Sen jälkeen kun Miko huomaa, ettei se ole vakaa pohja, niin se ei enää koske edes yhdellä tassulla. Ja niinhän kävi, vaikka yritin poikaa innostaa ja kannustaa. Kaikki muut koirat näyttivät menevän sen ihan leikiten... Viimeistä tehtävää lukuun ottamatta meni hyvin, mutta saa nähdä kuinka käy. Ei mulla ainakaan kovin suuria odotuksia ole, sillä kaikki muut koirat oli niin paljon innokkaampia ja niistä paistoi yhdessä tekemisenhalu. Pujottelussa Miko oli ihan innostuneen oloinen, mutta muuten se oli melko vakava ja tyyni, niin kuin tuollaisissa tilanteissa muutenkin. Tällä viikolla saamme tietää pääsemmekö jatkoon. Seuraavaksi olisi kaksi koetuntia ja niiden jälkeen kai voi sitten päästä jäseneksi.

Kotiin tullessa Mikolla oli tassut ihan mustana. Jotain autojen öljyjä kai, joten pakko oli pestä tassut shampoolla. Varmaan koskaan aikaisemmin ole tullut niin mustaa vettä Mikon tassuista!