Mikolla on ihanasti karvanlähtö meneillään. Karvaa on joka paikassa siitäkin huolimatta, että olisin vasta imuroinut. Viime viikolla imuroin keskiviikkona ja seuraavan kerran perjantaina, jolloin näytti ihan siltä kun olisi ainakin viikko edellisestä imuroinnista. Joskus iloitsin siitä kun Mikosta ei juurikaan lähtenyt karvaa tai karva ei ainakaan näkynyt palloina nurkissa. Silloin Miko olikin vasta pieni poika, jolla ei pitkiä karvoja edes ollut Nyt kun on pojassa karvaa, niin sen kyllä huomaa nurkissa... Kooikereissa juuri pitkät karvat eli hapsut ovat ihania. Välillä lenkillä ihailen Mikon takapään karvoja (häntä + housut) kun ne niin nätisti liehuu

Toinen ihana tähän vuoden aikaa liittyvä asia on kura... Lähes joka lenkin jälkeen Mikon jalat ja vatsa pitää suihkutella tai ainakin kuivata pyyhkeellä. Hiekka ei vaan tahdo lähteä kokonaan turkista, joten turkin kuivuttua sitä löytyykin sitten esimerkiksi sängystä. Kurahaalari olisi ihan kiva, mutta suihkutellaan nyt vaan. Kesää odotellessa.

Olisin tänään punninnut Mikon kun edellisestä kerrasta on jo kuukausi, mutta en löydä Wiin ohjaimia mistään. Kovin montaa laatikkoa ei enää ole purkamatta, mutta ei niitä vaan löydy. Joku toinen päivä sitten. En usko, että painoa on kovin paljoa lähtenyt.

Viikko sitten, sunnuntain ja maanantain sekä maanantain ja tiistain välisenä yönä Miko herätti meidät haukkumalla. Minä vain säpsähdin haukkuun, mutta Markus oli ihan sydärin partaalla. Ehkä rapusta kuului jotain ääntä? Muuton jälkeen on vähän ollut haukkuherkkyyttä. Miko saattaa haukkua kun tulen avaimilla kotiin. Aikaisemmin Miko on haukkunut vain jos soittaa ovikelloa ja ainakin toinen meistä on kotona.

Viikonloppuna tapasimme monta tyttökoiraa ja Markus meinasi, että onpa kiva kun on näin paljon tyttöjä naapurustossa. Piti sitten kysyä, että oletko ihan varma Ei oo kivaa sitten kun niillä kaikilla on juoksut....