On pitänyt kirjoittaa jo parina päivänä, mutta en ole jaksanut/ehtinyt. Toisaalta kauheasti ei ole Mikolle tapahtunut kun kaikki muu on pitänyt mut kiireisenä. Tällä viikolla en yhtenäkään päivänä ole mennyt töistä suoraan kotiin vaan olen käynyt huonekalu- tai matto-ostoksilla sekä siivoamassa Nummelan asunnon. Tiistaina siskon pojat olivat muutaman tunnin hoidossa. Laatikoiden tyhjennys on myös vienyt aikaa ja niissä vielä riittää tyhjentämistä.

Meidän rapussa asuu useampia koiria. Naapurissa on kai kolme koiraa. Olen nähnyt naisen ulkoiluttavan kahta koiraa aamuisin ja kerran hän tuli vastaan pienempi koira sylissä, joka saattoi olla sokea kun ainakin toinen silmä oli harmaa. Yksi koirista on Aku nimeltään, joka on vähän haukkuherkkä. Kerran kohtasimme rapussa toisen isommista koirista, joka oli springerinarttu. 2. kerroksessa on valkoinen ranskanbulldoggi ja 1. kerroksessa sekarotuinen. Kauheasti naapureita ei ole tullut rapussa vastaan, joten voihan olla, että koiria on vielä lisääkin. Ne, joilla on koirat, ulkoiluttaa niitä ihan eri aikaa kun ei olla kuin ehkä kerran nähty kutakin koiraa

Tänään kävimme Purina Areenan vieressä olevassa koirapuistossa, jossa ei onneksi ollut muita. Miko veti aluksi pikku spurtit ja sitten hajut vei mennessään. Kun tarkoituksena oli saada Mikoa juoksemaan, niin piti sitten meidän juosta, että saatiin poikaan vauhtia Lenkin jälkeen Miko oli niin kurainen (ja likainen jo ennestään), että se oli pakko pestä. Ostin Mikolle maanantaina hyväntuoksuisen Pet Head Quickie shampoon, jota nyt ensimmäistä kertaa käytettiin. Miko kun inhoaa pesua, niin tuo Quickie tuntui olevan meille paras vaihtoehto. Nyt on puhdas poika, mutta ei kyllä normaalia kummemmalta tuoksu

Kartanonhaan koirapuistossa

Meidän taloon rakennetaan hissi ja työt alkavat jo ensi viikolla parvekelasien poistolla ja parvekeovien lukkoasennuksilla. Meillä ei ole ollut sen tarkempaa tietoa siitä, koska hissi rakennetaan ja mitä vaikutuksia sillä on, sillä info-tilaisuus ja infolappuset on ollut/jaettu ennen meidän muuttoa. Rapussa luin helmikuussa jaetun infon ja siitä selvisi, että ensin rakennetaan väliaikainen "rappu" luhtitalojen tyyliin. Parvekkeista poistetaan etummainen reuna, joten sisäänkäynti tulee ilmeisesti tapahtumaan parvekkeiden kautta sen jälkeen kun varsinainen rappu on poistettu käytöstä. Sehän meinaa sitä, että kuka tahansa voi tulla meidän olohuoneen ikkunan taakse, vaikka ollaan täällä korkeuksissa Hissi pitäisi olla valmis joulukuussa, joten koko loppuvuosi menee sitten poikkeuksellisella sisäänkäynnillä. Miko kuratassuineen olohuoneessa ei kuulosta hyvältä, joten täytyy kai kantaa se märkinä päivinä suoraan kylppäriin. Tänä vuonna en voi vielä nauttia lasitetusta parvekkeesta ja jää amppelimansikka sittenkin kauppaan, mutta sitten voi olla iloinen kun on hissi. Yksi huolenaihe on tullut. Markus oli sanonut huoltomiehelle, että suihkussa vesi tulee vähän heikolla paineella. Siihen huoltomies oli vastannut, että täällä on niin vanhat putket, etteivät ne kestä enempää. Toivottavasti putkiremppa ei ole ajankohtainen ihan lähivuosina. Talo on valmistunut vuonna 1977, joten ihan vielä putkien ei pitäisi olla remontin tarpeessa, mutta 70-luvulla rakennetut talot ei kai ole niitä ihan laadukkaimpia. No, tänä vuonna sellaista ei ainakaan ole tulossa ja on tämä silti kiva asunto

Meinasin ilmoittaa Mikon ensi viikonloppuna järjestettävään möllitokoon ja treenitavoitteena oli saada liikkeet sellaisiksi, että jotain onnistumisen mahdollisuuksia olisi. Mutta taitaakin jäädä se välistä kun vähään aikaan ei olla oikein treenailtu, kenttä on varmaan vielä aika ikävässä kunnossa eikä häiriötreeniä ole ollut. Paikkamakuussa se olisi tärkeää. Mätsäriin keleistä huolimatta osallistutaan. Ilmoittauduin yhden seuran agilityn jatkoon, toivottavasti mahduttaisiin mukaan.

Kooikerhondje-lehdestä on vielä pakko vähän vuodattaa. Senhän kanssa kävi niin, että reilu viikon kuluttua materiaalin lähettämisestä aloin kysellä perään, jolloin selvisi, ettei matsku ole mennyt perille tai on hävinnyt. Silloin oli perjantai-iltapäivä, joten painosta pyydettiin pistämään materiaali uudestaan ja maanantaina he ryhtyisivät sen käsittelyyn. Lähetin lähetyksen jälkeen vielä sähköpostia, että toivottavasti tuli nyt perille. Vastausta ei kuulunut, joten viime viikon keskiviikkona lähetin uuden viestin. Taaskaan ei tullut vastausta ja perjantaina soitin. Silloin sanottiin, että materiaali on kyllä tullut perille, mutta kuittaus viestiä ei ole vielä ehditty lähettää. Tämän viikon tiistaina vedos tuli postissa. Yksi päivä meni hukkaan, koska se oltiin lähetetty vanhaan osoitteeseen. En antanut uutta, koska jos he maanantaina olisivat alkaneet tehdä vedosta, niin olisin saanut sen vielä Nummelassa asuessa. Saate oli päivätty pe 25.3. joten uskon, että he tekivät vedoksen vasta sen jälkeen kun olin soittanut... Sekö otti päähän sen lisäksi, että painoon liittyvät asiat oli jo muutenkin aiheuttanut negatiivisia tunteita. Keskiviikkoaamuna pistin painolle viestiä vedoksen hyväksymisestä ja toivoin lehtien pikaista toimitusta, koska olisin halunnut niiden olevan jaettuna viikon 12 aikana. Torstaiaamuna sain vahvistusviestin painolta (sentään yhteen viestiin vastasivat!) Yllätyin todella paljon kun selvisi, että torstaina ensimmäiset olivat jo saaneet lehden! Se oli tosi positiivinen juttu, joten unohdin saman tien kaikki negatiiviset fiilikset  Hyvä niin, kun kohta pitääkin olla taas painoon yhteydessä.

Itse odottelen vielä lehteä, mutta muut ovat sen saaneet torstaina tai perjantaina. Olin saanut yhden palautteen lehdestä, jonka tänä aamuna luin. Siinä kiiteltiin lehden mielenkiintoisesta sisällöstä. Miten paljon tuollainen viesti voikin ilahduttaa, vaikka vain pari juttua oli omia kirjoituksia Tämä päivä on ollut mulle oikein aurinkoinen kaikesta harmaudesta huolimatta, kiitos!