Täälläpäin on varmaan enemmän tyttökoiria kuin mitä Nummelassa oli kun Miko on alusta asti jatkuvasti löytänyt pissoja nuoltavaksi. Ennen tätä tapahtui pääasiassa juoksujen aikaan kun Miko myös vikisi. Ja toinen, mitä Miko tekee paljon, on maan potkiminen tarpeiden teon jälkeen. Aikaisemmin tätä tapahtui vain silloin tällöin, mutta nyt joka lenkillä useamman kerran. Miko vielä potkii niin raivokkaasti, että lehtiä ja kiviä lentää pitkälle. Kadut on siistejä, kun hiekat on lakaistu ja sitten tulee Miko potkimaan hiekat ja lehdet tielle  On nyt vähän pitänyt yrittää puuttua maan potkimiseen, sillä kerran jalkakäytävällä, jonka vieressä on vilkkaasti liikennöity tie, kuului vaan kops kun Miko potki maata. Taisi siis osua kivi autoon… Muutenkin on ikävä, että Miko sotkee teitä. Tiistaina Miko oli parvekkeen ovella vähän ulvonut ja eilenkin piti illalla kaikenlaista ääntä ennen ulos lähtöä. Juoksuja siis ilmassa.. Tiistaina olin ulvonnan aikaan poissa, sillä olin siistimässä MKK:n koulutuskenttää, jossa agility alkaa kahden viikon päästä. Ohi käveli kaksi koikkeria, joiden luulen olevan Fanny ja Zanzi, sillä Ylva koirineen asuu Munkkiniemessä. Ainakin kotisivuilta löytyvien kuvien perusteella pienempi oli Fanny.

Miko välillä (oikeastaan päivittäin) liukastelee meidän portaissa ja olen pelännyt, että se sen takia kieltäytyy menemästä portaisiin. Onneksi niin ei ole käynyt, vaikka välillä Miko on liukunut viimeiset portaat alas. Tai ei ole tähän mennessä. Eilen illalla Miko ei suostunut nousemaan portaita ylös, mutta tuli sitten kun otin hihnan pois. Ensimmäiset portaat oli kauheaa räpellystä, mutta loput meni ok. Tänä aamuna Miko kyllä tuli portaita, mutta hitaasti hiipi tasanteilla seiniä pitkin. Silloin ei voi yhtään vetää hihnasta tai Miko pistää jarrut päälle. Joka kerroksen yksi ovista, myös meidän, on heti portaiden vieressä. Miko menee aina portaita seinän vierestä, se ei siis koskaan kävele portaita keskellä tai kaiteen puolella. Taisi olla kolmannessa kerroksessa kun portaiden vieressä oleva ovi avattiin juuri kun Miko oli pääsemässä portaat ylös. Siinä säikähti molemmat, Miko ja oven avannut nainen. Miko meni pieneksi mytyksi oven taakse ja siellä vähän heilutti häntää kun nainen pahoitellen Mikoa silitti. Tästä huolimatta Miko meni seuraavat portaat ylös, mutta viimeisten alle se pysähtyi. Miko ei tullut, vaikka otin hihnan pois, menin itse ylös ja avasin oven. Kävin Mikon luona vähän kannustamassa ja sitten se tuli. Huolestuttaa millaiset portaat meillä on väliaikaisessa ”rappukäytävässä” sitten kun hissityöt on edennyt siihen vaiheeseen, että rappukäytävä poistuu käytöstä…

Eilen iltalenkillä pitkästä aikaa tokoiltiin. Tarkoitus oli mennä pienelle kentälle, joka on ihan lähellä, mutta siellä olikin poikia pelaamassa jalkapalloa. Mentiin sitten Prisman parkkikselle. Harjoiteltiin pääasiassa perusasentoa, joka sujuu jo ihan hyvin sekä pari kertaa liikkeestä mahan ja seiso, paikalla makuuta sekä seuraamista. Seuraamisessa on vielä niin paljon parannettavaa! Seuraamispaikka on liian takana, joten täytyy nameilla yrittää vetää Miko oikeaan paikkaan. Paikalla makaamisessa Miko nousi kerran ylös kun sen piti ihmetellä lähelle parkkeeratusta maasturista nousseita ihmisiä. Häiriötreeniä tarvitseekin runsaasti. Toivottavasti saisin aikaiseksi treenailla useamman kerran viikossa.

Loppuun vielä ikävämpi tapaus. Tiistaina Markus kävi Mikon kanssa koirapuistossa, jossa kai ensin olivat kaksistaan. Paikalle tuli pieni koira, ei kuulemma terrieri vaan joku seurakoira, jolla oli pitkät karvat silmien edessä. Se oli myös uros ja oli ilmeisesti halukas leikkimään Mikon kanssa. Miko ei ollut kiinnostunut siitä, vaan teki omiaan. Pikkukoira, joka oli Mikon rinnan korkeudella, seurasi Mikoa ja taisi haukkua ja äristä sille (en ihan kunnolla muista). Pikkukoira ärsytti Mikoa, mutta onneksi Mikolla on pitkä pinna. Koira yritti sitten astua Mikoa ja se oli Mikolle liikaa. En tiedä tuliko siitä tappelu, ärisikö pojat toisilleen vai kävikö Miko pienemmän koiran kimppuun, mutta jonkinlainen yhteenotto kuitenkin. Onneksi Markus oli ihan vieressä ja salamannopeasti nappasi Mikoa rintakarvoista ja nosti sen syliin. Markus onneksi reagoi nopeasti eikä mitään sattunut. Mikokaan ei yhtään vinkaissut, vaikka se rintakarvoista nostettiin ja painoa on ainakin 15,5kg. Pikkukoiran kanssa oli ollut kaksi pikkutyttöä, jotka säikähtivät tilannetta. En tiedä miten tämä jatkui, mutta varmaan molemmat lähti puistosta pois. Markus meinasi, että tytöt varmaan kotona kertoivat äidille, että isompi koira kävi niiden koiran päälle ja tietysti ilman sitä, että pikkukoira kerjäsi verta nenästään… Mutta onneksi tilanne oli nopeasti ohi eikä mitään sattunut. On tietysti hyvä pitää mielessä, ettei Mikon pinna loputtomiin riitä ja että myös Mikon ollessa kiusaajana, siihen pitää heti puuttua.