Eilen kävimme Mikon kanssa mejän iltakokeessa ja otsikko jo kertoo miten kävi jos muistaa meidän kaksi edellistä "tulosta"...

Aloitetaan tiistaista. Jouduin jättämään agilityt välistä, sillä illalla piti käydä tekemässä jäljet keskiviikon koetta varten. Paikalla oli taas tuttuja ihmisiä ja osa oli ollut viikonloppuna Tainan kanssa samassa kokeessa kun kertoivat heidän hienosta tuloksesta. Sen kyllä jo tiesinkin  Sain parikseni Railan, joka ei ollut itse tulossa kokeeseen, mutta tuli jälkientekotalkoisiin. Suunnistus ei ollut Railan parhaita taitoja enkä itsekään muistanut viime syksynä samastani opastuksesta kovin paljoa, joten jälki tehtiin sitten suunnistamatta. Karttaa kyllä seurailtiin välillä ja Raila oli tehnyt jäljen kerran aikaisemminkin. Jäljellä oli pari vähän isompaa polkua, joiden yli sieni nostettiin, etteivät lenkkeilijät levittelisi hajua. Ylitimme myös kahdesti puron. Jäljellä näkyi paljon peuran papanoita ja viimeisellä suoralla oli kai hirvi käynyt loikoilemassa. Metsässä oli selviä makauksia, joissa oli paljon karvaa. Ne aika jännän näköisiä. Jälkien teon jälkeen lähdettiin kotiin ja Raila lupasi hakea meidät Leppävaarasta. Raila sanoi opastavansa meidän tekemän jäljen. Hyvä niin, vaikka harjoitus tulisi tarpeeseen. Ostin illalla kompassin, jonka käyttöä täytyy nyt alkaa harjoitella.

Keskiviikkona lähdin Mikon, kevythäkin ja laukun kanssa kohti Espoota. Yllättävän hyvin pystyin kaikkien noiden kanssa liikkumaan, vaikka bussien käytävillä oli vähän ahdasta. Majalla olimme hyvissä ajoin. Kun tulin Mikon kanssa majan lähelle, niin yhtäkkiä Miko alkoi vetää kauheasti pois päin. Luulin ensin, että se löysi jonkun hajun, mutta Miko lähtikin pakoon. Meidän viime koe ei mennyt oikein hyvin kun Miko säikkyi kaikkea, erityisesti Carlos-sprinkun ärähdys sai sen pelokkaaksi. En tiedä oliko Mikolle jäänyt edellisestä kerrasta huonot muistot vai pelkäsikö se kuistilla ollutta Carlosta. Sain Mikon tulemaan majan vierelle ja pistin sen penkkiin kiinni. Rauhallisesti Miko jäi siihen odottamaan kun menin sisälle tavaroiden kanssa. Pystytin kevythäkin tupaan ja hoidin sitten ilmoittautumisen. Tämän jälkeen kävin lenkittämässä Mikoa. Sisälle vein Mikon sylissä, sillä Carlos oli kuistilla enkä halunnut Mikon säikkyvän. Miko sai odottaa häkissään alkujuttujen ajan.

Kokeessa oli kolme tuomaria ja jokaisella kolme koiraa, joten kovin pitkää odottelua ei tullut kenellekään. Avoimen luokan koiria oli 6 ja voittajia 3. Kaikki tuomarit olivat ennestään tuttuja. Heistä kaksi on ollut meillä jo tuomarina, joten ihan kiva, että saatiin kuitenkin uusi tuomari. Meillä oli Alf-tuomarin toinen jälki, joka oli mielestäni odottelun kannalta oikein hyvä. Jo toisen kerran meille osui sirun tarkistus. Miko oli autossa aika väsyneen oloinen ja tuntui haluavan nukkua. Metsässä se kuitenkin oli ihan pirteänä. Positiivista oli, että Miko suhtautui suopeasti sekä oppaaseen että tuomariin, jotka molemmat olivat miehiä.

Matkalla alkumakaukselle Mikolla oli kova veto päällä. Makauksella sain sen vähän rauhoitettua ja näytin sille makausta. Näytin vielä siitä lähtevää jälkeä ja pidin liinan lyhyellä. Miko näytti olevan jäljellä, joten sen enempää en aloituksessa ohjannut. Melkein heti 10 metrin jälkeen, kun ei enää saanut koiraa opastaa, Miko lähti vasemmalle polkua pitkin. Vähän ikävästi heti alun jälkeen oli isompi polku ja sitten vielä parin kymmenen metrin päästä meni muutama ratsastaja... Miko ei ole aikaisemmin hevosia nähnyt, mutta ei reagoinut niihin kuin katselemalla. Heti alussa kyllä huomasi, ettei Miko ainakaan verijäljellä ole. Miko tuntui olevan metsässä lenkillä. Ensimmäisellä 20 metrillä sitten pörrättiin ympyrää Mikon perässä, kunnes tuli ensimmäinen hukka ja Miko palautettiin jäljelle. Sain ohjata sitä jonkun aikaa, mutta taas heti ohjauksen päätyttyä Miko lähti omille teilleen. Kohta toinen hukka. Palautuksen jälkeen Miko löysi jäljen ja lähti jäljestämään. Jäljestys näytti samalta kuin harjoituksissa eli Miko eteni reippaasti ja määrätietoisesti. Hetken jo mietin, että ehkä tästä sittenkin tulee jotain, mutta arvasin viimeisen hukan tulevan jossain vaiheessa. Kulmalle asti Miko jäljesti ja aloitti kulman ympäristössä pyörimisen. Jonkun aikaa se kai etsi jälkeä, mutta sitten tuntui homma menevän taas lenkkeilyksi. Maastossa oli tosi paljon polkuja ja jälki meni usein polulla tai ihan sen vieressä. Miko lähtee aika helposti polkua pitkin, joten ei ollut ihan meille sopivaa maastoa. Ensimmäisen kulman lähistöllä tuli sitten se viimeinen hukka ja kokeen keskeytys. Menimme harjoitellen loppuun, mutta ei Miko jäljestänyt kuin välillä. Toisen kulman se merkkasi hyvin ja kaatoa jäi myös tutkimaan.

Ihmettelin sitä, kun Miko aina meidän harjoituksissa ryhtyy jäljestämään ja menee hyvin. Minulta sitten kysyttiin olenko tehnyt jäljet itse ja kyllähän näin on. Meidän siis täytyy harjoitella enemmän ja kulkea muutenkin metsässä, jotta varmuutta tulee lisää. Meidän pitäisi myös saada joku kaveriksi jälkien tekoon, että Miko saisi jäljestää myös jonkun toisen tekemiä jälkiä. Kaveri tarvittaisiin myös jäljelle mukaan, jotta Miko tottuu siihen, että mukana tulee muitakin ihmisiä. Alussa pitäisi koiraa ohjata niin pitkään kun pystyy, vaikka pitämällä valjaista kiinni ja näyttämällä sormella missä jälki menee, jotta koira varmasti lähtee oikean hajun perään. Koiraa saisi myös rohkaista kesken jäljestyksen, jos se sitä tuntuu kaipaavan. Alkuun saimme myös sellaisen vinkin, että koiran voi rauhoittaa käskemällä sen istua ja vasta luvan kanssa mennä alkumakaukselle. Vaikka itse olen jo melkein luovuttamassa, niin muiden mielestä 0-tuloksista ei kannata lannistua. Jäljestämiseen vaikuttaa niin moni asia ja keskeytyksiä tuli parhaimmillekin jäljestäjille. Raila lohdutti sillä, että yhdellä hänen koirallaan on takana 14 koetta ja 3 tulosta. No joo, mutta onhan se vähän turhauttavaa jos tuloksia ei tule. Vaikka 0-tulos ei haitannutkaan, niin kotimatkalla sitä ajatteli, ettei me olla missään lajissaan hyviä. Harmittaa kauheasti jos mejästä ei tule mitään, kun sitä pidän Mikolle kaikkein mielekkäimpänä harrastuksena. Mutta hyvillä mielin mennään viikonlopun kokeeseen. Tulosta en odota, mutta saisi Miko silti yllättää  Onhan nuo kokeetkin jonkinlaista harjoittelua, aika kallista sellaista vain. Me jäimme tällä kertaa ainoaksi koirakoksi, jotka jäi ilman tulosta. Muille AVO-koirille tuli yksi 2-tulos ja loput kolmosia. Voittajille yksi 2-tulos ja kaksi ykköstä. Me saatiin lohdutuspalkinnoksi vetolelu. Mikon arvostelu löytyy täältä.