Kello on jo niin paljon, että pitäisi mennä nukkumaan, mutta pakko nyt kirjoittaa tämä ensin, että voin huomenna kirjoittaa jutun lehteen ja pistää sen sitten painoon Voi taas tulla vähän juttua kun en osaa kirjoittaa lyhyesti.

Perjantaina lähdin Mikon kanssa samoin varustein kohti Hyvinkäätä kuin keskiviikon mejä-kokeeseen eli laukku ja kevythäkki mukana. Nyt selässäni oli lisäksi reppu kun saappaat eivät mahtunut minnekään ja laukku tietysti painoi paljon enemmän. Selviydyimme ihan hyvin bussilla rautatieasemalle ja vielä junaankin, vaikka jouduimme vaihtamaan vaunua kun huomasin, ettei siellä ollutkaan lipunmyyntiä. Juna tuli aivan täyteen ja minä olin siellä kauhean tavaramäärän kanssa... No, reppu ja laukku menivät hyvin hyllyllä, kevythäkki oli keskellä meidän penkkirivistöä, jossa oli kolme penkkiä molemmin puolin vastakkain. Jalkatilaa oli siis kaikilla aika niukasti. Miko onneksi nukkui penkkien alla koko matkan eikä sitä yhtään haitannut, että vieras ihminen istui sen yläpuolella. Hyvinkäältä hyppäsimme Tainan ja Leevin kyytiin ja matka jatkui kohti Ruovettä.

Pilkottu oli oikein mukavan oloinen paikka ja maastot näyttivät kivoilta. Majoittauduimme aittaan, jossa oli neljä kahden hengen huonetta. Olimme Tainan ja Leevin kanssa yläkerrassa, jonne meni aika jyrkät portaat, mutta hienosti niistä lopulta selvittiin molempiin suuntiin. Ilta sujui koiria lenkittäen, paikkaan ja ihmisiin tutustuen sekä pullottamalla verta. Osa kävi jo illasta suunnistamassa jäljet.  Alkuyö oli hieman rauhatonta aikaa kun Miko ja Leevi reagoivat jokaiseen ulkoa kuuluvaan ääneen haukkuen.

Aamulla paikalle oli tullut lisää porukkaa ja klo 10 jaettiin jäljet. Olimme Tainan kanssa parina ja saimme avoimen luokan jäljet 10 ja 15, jotka molemmat olivat lähellä.  Jälki 15 oli hyvin haastavassa maastossa ja se oli oikea urheilujälki! Sovimme, että Taina opastaa sen. Kävimme välissä syömässä ja menimme sitten tekemään jäljen 10. Aikaisemmissa kokeissa on ollut sen verran jäljentekijöitä, että olen selvinnyt yhden jäljen teolla, mutta on kai ihan tavallista, että jälkiä tulee kaksi. Jälki 10 oli mukavassa, tasaisessa maastossa. Lopussa oli vähän nousua ja ojiakin piti ylittää jokunen kerta. Jälki meni myös hiekkaisen autotien yli, joka kylläkin oli joku metsäkoneita varten oleva eli hiljainen. Merkkasin jäljen niin hyvin, ettei opastaminen jännittänyt. Jälkien teon jälkeen taas lenkiteltiin koiria, syötiin mm. oikein herkullista pannukakkua, juteltiin ja saunottiin. Yö meni paremmin, Miko jokusen kerran päästi haukun, mutta muuten oli hiljaista.

Sunnuntai alkoi aikaisin kun ilmoittautuminen alkoi klo 7.30. Ylituomari piti oikein hyvän puhuttelun erityisesti ensikertalaisten kannalta. Hän kertoi hyvin kaikista kokeeseen liittyvistä asioista. Tämän jälkeen arvottiin jäljet. Jäljet oli etukäteen jaettu tuomareille niin, että ylituomarille tulivat kaikki kooikereiden voittajaluokan jäljet eli ne, joiden kesken mestaruus ratkottiin sekä kaksi muuta voittajajälkeä. Yhdelle tuomarille tuli 6 avoimen luokan kooikeria ja kolmannelle loput avoimen ja voittajaluokan jäljet. Yhteensä koiria oli siis 18, joista 10 kooikerhondjea. Rotua oli avoimessa luokassa edustamassa Mikon ja Leevin lisäksi Huugo, Tuffe, Jolinda ja Essi (Midnight Joika's Tina Teubelina). Huugo, Jolinda ja Essi olivat ensimmäistä kertaa kokeessa. Voittajassa oli neljä kooikeria: Rasmus, Omar (Lucky Nana´s Alfa Roomeo), Opri (Golden-Fox Sindarella) ja Aku (Wisestone Aramis). Tosi hienoa, että kooikereita oli noin paljon paikalla ja että ensikertalaisia oli myös. Mikolle tuli jälki nro 14 eli meidän tuomarin toiseksi viimeinen jälki. AVO 10 oli ensimmäisenä, joten sain hoidettua opastuksen heti alta pois, oikein hienoa Opastettavana oli Jolinda, joka meni hienosti ensimmäisessä kokeessaan, vaikka ikävästi kaksi hukkaa tulikin. En nyt edes jännittänyt opastusta ja hyvin se meni.

Miko meni taas makaukselle kovalla vedolla ja yritin sitä ensin rauhoitella. Alkumakausta Miko haisteli jonkun aikaa, jonka jälkeen opastin Mikoa koko 10 metrin matkan edellisestä kerrasta viisastuneena. Miko lähtikin kivasti jäljelle ja eteni ihan mukavaa vauhtia. Ennen ensimmäistä kulmaa Miko lähti ilmeisesti linnun hajun perään. Kyllä pojasta heti huomasi, että nyt se on eri hajujen perässä. Hukan jälkeen Miko aika pian lähti taas jonkun muun hajun perään kauhealla vauhdilla. Miko meni sellaisiin ryteikköihin, että välillä tuntui, etten mitenkään pääse niistä läpi. Koko ajan ennen hukkaa Miko pyöri ryteiköissä ja jo ihan toivoin, että hukka jo tulisi, että pääsisin sieltä pois! Toisen palautuksen jälkeen Miko oli edelleen menossa lintujen perään, joten meidän koe päättyi vähän ensimmäisen kulman jälkeen, jonka Miko kiersi. Loppuun mentiin harjoitellen, mutta ei jälki enää tahtonut kiinnostaa. Miko pääsi (tai siis joutui) jäljestyksen jälkeen loppuajaksi häkkiinsä nukkumaan.

Odottelua tulikin sitten ihan runsaasti kun muilla tuomareilla kesti pidempään. Tämä johtui siitä kun heillä oli pidempiä voittajajälkiä ja jäljet olivat kauempana. Venyi aika myöhään ennen kuin päästiin tulosten lukuun. Päivän parhaimmat koirat olivat kaksi norjalaista (toinen tosin suomalaisen kasvattama ja toinen ruotsalaisen) tolleria, joista tuli ykköstulosten myötä sekä Suomen että Pohjoismaiden jäljestysvaliot. Ennestään ne olivat Norjan ja Ruotsin jäljestysvalioita. Avoimen luokan kookereista neljä sai 1-tuloksen ja niistä kaksi olivat ensikertalaisia eli Essi ja Huugo! Myös Leevi ja Tuffe saivat 1-tuloksen, Leevi hienosti täysillä pisteillä eli 50p! Jolindalle tuli 3-tulos ja Mikolle 0. Voittajaluokan kooikereista 1-tuloksen saivat Rasmus, Omar ja Opri, Akulle 0. Parhaat voittajaluokan pisteet oli Rasmuksella, joten mestaruus sinne. Taina ja Leevi nousivat voittajaluokkaan ja saivat kiertopalkinnon parhaasta avo-tuloksesta. Leevistä tulee varmasti oikein hieno jälkikoira

Ajattelin jossain vaiheessa, että jos näistä kahdesta toukokuun kokeesta tulee nollat, niin pidämme kokeista taukoa ja keskitymme harjoitteluun. En missään vaiheessa ole ollut koko harrastuksesta luopumassa, mutta koetauko voisi olla paikallaan. Toisaalta Mikon jäljestys ja arvostelu antoi vähän toivon kipinää, että tulos voisi vaikka tullakin. Kahden viikon päästä olisi taas koe, mutta täytyy toivoa, että emme mahdu mukaan, ettei tarvitse miettiä mitä tehdään. Mikon arvostelu löytyy täältä.

Kotimatkalle lähti autollinen väsyneitä koiria ja ihmisiä. Olipas raskas viikonloppu, ei mejä-kokeita voi ihan joka viikko harrastaa