Sunnuntai vierähti mukavassa säässä agilitykisoissa talkoillen. Oli ihan kivaa hommaa olla ratahenkilö ja siinä näki läheltä koirakoiden suorituksia. Aluksi radanrakennuksessa olin vähän pihalla, mutta kyllä se siitä. Olin kolmella medien ja kolmella minien radalla. Medeissä koohoja oli neljä (Luka, Robi, Urho ja Aida) ja kaiken kaikkiaan paikalla nähtiin kuusi punavalkoista (myös Fria ja Dio). Kävin evästauolla silittelemässä Friaa ja Urhoa sekä Aidaa ja leipä kädessä koirien huomio oli taattu   Yllätyin kuinka paljon kolmosissa kisaavilla tuli kontaktivirheitä. Kontaktit on siis syytä opettaa kunnolla.

Tänään oli ensimmäinen kerta agilitya Munkkiniemessä. Pääsimme MKK:n jatkokurssille jo ennen kuin I-HAH:n jäsenkatselmuksesta oli tietoakaan. Sunnuntaina on viimeinen koetunti ja sen jälkeen selviää miten käy MKK:n ryhmän kanssa. Jos ei päästä I-HAH:n jäseneksi, niin jatketaan samaan malliin. Jos taas onnistaa, niin pitää sitten katsoa miten kaksi kertaa viikossa agilitya onnistuu. MKK:n agility päättyy kesäkuun puolivälissä ja sen jälkeen ei ole enää mahdollisuutta ohjattuihin tunteihin, ainoastaan omatoimitreeniä. Jos käy niin, että molemmat agilityt on tiistaisin, niin sitten jätämme MKK:n kurssin kesken. Luulisin, että jos I-HAH:iin jäseneksi hyväksytään, niin vakkaritreenipaikka olisi myös luvassa ja se kiinnostaa hyvin paljon.

Viikonloppuna aloin jännittämään tätä päivää kun tajusin kuinka paljon häiriötä kentän ympärillä on. Kaikki aikaisemmat agi- tai tokotreenit on ollut hallissa tai jossain syrjässä olevalla kentällä, joten muiden koirien lisäksi ei ole ollut juuri häiriötä. Munkkiniemen kentän vieressä menee molemmin puolin hiekkatietä ja siellä on paljon ihmisiä liikenteessä, varsinkin näin kauniina päivänä. Entä jos joku lenkkeilee ohi nartun kanssa, jolla on juoksut?

Meitä oli paikalla kuusi ja yksi koirakko puuttui. Kouluttajia meillä on kaksi, Viivi ja Jarkko. Päivän aiheena oli kiertämiset, joten aloitimme esteen kiertojen harjoittelulla. Jokainen harjoitteli samaan aikaan omalla esteellä, joten muut koirat olivat melko lähellä. Yhden vesikoiranartun luo Miko karkasikin, mutta onneksi pojan sai takaisin suht helpolla. Ja onneksi se jäi ainoaksi. Oli kyllä vähän noloa, kun emme ole käynyt saman seuran alkeiskurssia, joten meiltä erityisesti ennen kurssille hyväksymistä tiedusteltiin aikaisempaa osaamista ja pysyykö Miko hallinnassa eikä karkaa toisten koirien luo.... Esteen (tai tuolin) kiertämisestä olemme jonkun verran harjoitelleet kotona, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa. Hyvin silti meni molemmilta puolilta, mutta melko läheltä piti Miko esteelle lähettää, jotta se kiersi.

Kentälle tehtiin pari pistettä, jossa toisessa oli Viivi opastamassa ja toisessa Jarkko. Viivin pisteessä, josta aloitimme, oli puomi ja kaksi hyppyä. Ensin tehtiin vain puomia, joka meillä sujui kuten viime aikoina eli hitaasti ja Mikoa kovasti houkutellen ja kannustaen. Tämän jälkeen mentiin puomi, josta käännyttiin vasemmalle hyppyesteelle ja siitä taas vasemmalle kohti estettä, joka piti kiertää takaa (kuvassa valkoiset pallot). Mikon kanssa puomi tehtiin niin, että nostin Mikon puomin alastulolle ja keskityimme kontaktien sujumiseen. Uutena tuli opetettua Miko istumaan kontaktille. Hypyissä ja kiertämisessä ei ongelmaa. Tämän jälkeen puomilta taas käännyttiin vasempaan, mutta hyppy kierrettiin takaa, taas vasemmalle ja seuraava hyppy mentiin ihan suoraan (kuvassa mustat pallot). Jarkon pisteellä oli putki ja kaksi hyppyä. Pätkä aloitettiin hypyltä, josta seuraava hyppy oli vähän viistoon vasemmalle ja tämä piti kiertää takaa, hypyltä jatkettiin suoraan putkeen (kuvassa valkoiset neliöt). Meni ihan ok, vaikka omassa ohjauksessa olisi ollut parannettavaa. Olin ihan huomaamattani näyttänyt Mikolle suuntaa etusormella (kai siksi, että kädessä oli kanaa) ja tästä Jarkko sanoi, että Miko seuraa tarkasti sormeani, joten ei haitannut, vaikka en itse ihan oikeaan suuntaan juossut (eli vähän pois päin kierrettävästä esteestä). Sanoin sitten, että välillä unohdan ohjata kädellä ja vaan juoksen ja huudan käskyjä (sen huomaa meidän agivideoista). Sen jälkeen totesin, että onkin tärkeää, että käsi on mukana, koska Miko seuraa sitä. Jarkko myös sanoi, että Miko osaa hyvin kierrä-käskyn (ja mainitsi myös kooikereiden nopeaoppisuudesta), mutta olin sitä mieltä, että Miko vain seuraa kättäni kun asiaa ei olla juuri harjoiteltu. Sori Miko, ei ollut tarkoitus aliarvioida sun oppimisen nopeutta Vaikeampi versio samoista esteistä oli ensimmäisen esteen kierto takaa, valssi ja ohjaus putkeen, putkesta suoraan eteen toiselle hypylle (kuvassa mustat neliöt). Koskaan ennen ei olla tehty noin vaikeaa putkikulmaa (ensimmäinen hyppy ja putki olivat samansuuntaisesti), mutta molemmilla kerroilla Miko hienosti sujahti putkeen. Vauhdista tuli vähän kommenttia, mutta Jarkko piti toisaalta ihan hyvänäkin sitä, että vähän pienemmällä vauhdilla opetellaan asiat ja sitten vasta lisätään vauhtia. Itse olin kyllä tyytyväinen Mikon vauhtiin. Eihän se nopea ollut, muttei myöskään hidas. Intoa oli mukavasti eikä yhtään sellaista haluttomuutta mitä hallissa on ollut. Ulkokentät on siis meitä varten Mikoa jonkin verran haittasi muiden koirien haukkumiset, mutta se oli myös hyvin kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista, joten aina kouluttajaa kuunnellessa istutin Mikoa ja pidin huolen, että huomio oli enimmäkseen minussa.

Tekstiä näköjään taas vähän tuli, mutta vielä lopuksi pari asiaa. Päädyin viikonloppuna siihen, että Mikon kanssa täytyy alkaa käydä hölkkäämässä, jotta molempien kunto nousee. Täytyy aloittaa lyhyillä pätkillä, sillä oma kunto on aika surkea. Olen myös etsiskellyt uimapaikkoja, sillä haluaisin saada Mikon uimaan. Muutamia mielenkiintoisia löytyi ja lähimmän käymme ehkä huomenna katsastamassa. Helsinki kv:n aikataulut olivat ilmestyneet. Koohot ovat heti ensimmäisinä kehässä, mutta onneksi alkaa vasta klo 10. Paikalla on kuusi kooikeria eli Miko, Edi ja neljä muuta. Meillä on ulkokehä, joten toivottavasti sää suosii