Aluksi palaan vielä hieman Viron näyttelytunnelmiin. Näyttelystä jäi vähän ristiriitaiset tunteet. Hieman vaikea oli iloita menestyksestä, sillä ei ollut kovin kiva saada ERI tietäen, ettei Miko ollut tuomarin mielestä sen arvoinen, mutta antoi sen vain hyvää hyvyyttään. Tosi tyytyväinen olin kuitenkin siitä, että Miko sai vara-CACIBin! Eihän sillä mitään tee, mutta kiva lisä ruusuke on Mikon palkintohyllyyn (jossa muuten on näyttelyistä 8 ruusuketta ja 2 pokaalia ja se on jo paljon ). Edelleen meidän paras näyttelymenestys oli kuitenkin viime kesän koikkerierkkarissa, vaikka sieltä ei mitään ruusukkeita tullut. Mikohan tuli silloin junnuissa neljänneksi ja luokassa oli 18 koiraa. Siitä on siis syytä olla hyvin ylpeä!

Tänään tiistai-iltana meillä oli toiseksi viimeinen kerta agilitya Munkkiniemessä. Päivä oli niin lämmin, että pistin Mikolle märkäloimen päälle. Taas tuntui, että sen takia kerättiin muutama ylimääräinen katse, mutta pääasia, että Mikolla on hyvä olla. Me taas kävelimme alkuverryttelyksi 3 kilometrin matkan Töölön tullilta Koneen kentälle. Suurimman osan matkasta olimme auringossa ja mulle ainakin tuli tosi kuuma. Onneksi Munkkiniemen puistotiellä saa aina kulkea puiden varjossa ja agikenttä on myös varjossa. Mikon turkki oli mukavan viileä kun otin loimen pois. Esteitä kanneskellessa ja alkuinfon ajan Miko piti kauheaa meteliä. Muiden koirien haukku ei kiinnitä huomiota niin kuin Mikon, koska Mikon ääni on niiin kova. Ainakin kaksi ekaa kertaa Munkkiniemessä Miko oli ihan hiljaa, mutta sitten Kivikosta jäi tämä ikävä tapa...

Päivän aiheena oli persjättö. Mini-medi ryhmä aloitti Viivin pisteeltä. Aluksi teimme koiran muistin virkistykseksi yksittäin pussia ja pituutta ja sitten niiden yhdistelmää. Mikolla ei ollut mitään ongelmaa, vaikka aikaisemmin pituus on aluksi kierretty. Aluksi koira jätettiin hypyn taakse odottamaan ja se kutsuttiin pussin luota (ohjaaja pussin vasemmalla puolella). Tässä ei mitään kummempia ohjauskuvioita ollut, mutta pussin jälkeen piti olla ajoissa ohjaamassa koira neloshypylle. Miko oli ihanan innokas ja nopea. Muutaman toiston ja tauon jälkeen pätkä piti tehdä niin kuin se olisi osa rataa eli koiraa ei jätettykään ekan hypyn taa. Koiraa ohjattiin aluksi esteiden oikealta puolelta ja pussin jälkeen piti tehdä persjättö eli leikata koiran edestä. Tässä tuli sitten ongelmia, koska Miko oli niin nopea, etten mitenkään ehtinyt persjättöä tehdä. Kokeiltiin sitten niin, että kutsuin Mikon vähän ennen pituutta. Ei siitäkään ollut apua, koska en ollut tarpeeksi nopea. Persjättö onnistui sitten kun kutsuin Mikon pituuden takaa, mutta oli silloinkin aika lähellä etten Mikoa jyrännyt.

Jarkon pisteellä aloitimme renkaalla. Miko meni hyvin läpi, joten seuraavaksi mentiin koko pätkä. Putken jälkeen piti tehdä persjättö, joka kyllä onnistui, mutta koska Miko ei hypännytkään kolmoshyppyä, niin sekosin ihan kokonaan ohjauksessa. Otettiin uudestaan, mutta sekoilin taas. Nelos- ja vitoshyppyjen välillä oli mahdollista tehdä persjättö ja niin tein, mutta Miko oli sitten jo mun väärällä puolella, joten tuli ylimääräisiä kiepsutuksia. Jarkko sitten totesi, ettei hypyt taida olla niin, että persjättö kannattaisi tehdä vaan valssi olisi parempi. Valssilla sitten sujuikin. Hieman oli jo nähtävissä nopeuden ja innon laskua. Hieman ennen tunnin päättymistä menin vielä Mikon kanssa radalle, mutta Mikolla jo ajatukset harhaili ihan muualla. Kaksi viimeistä hyppyä meni kuitenkin hyvin ja innokkaasti, joten ok lopetus saatiin. Pitäisi muistaa, että Miko hyytyy aika nopeasti.

Miko on ollut viime aikoina hyvin kiinnostunut kaninkarvapatukasta, jonka hankin vinkupallon kanssa agileluksi. Aluksi Miko ei ollut siitä kauhean kiinnostunut eikä se vetoleluksi sopinut kun Miko piti siitä niin hellästi kiinni. Edelleen Mikon ote on hellä eikä sillä juurikaan vetoleikkejä leikitä, mutta muuten Miko on siitä niin kiinnostunut, että käytin sitä namien lisäksi tänään palkkaukseen. Kovin Miko tuntui tykkäävään, vaikka innostus loppua kohden lopahtikin. Kuitenkin se ilme, mikä Mikolla aluksi lelun nähdessä oli, kertoi sen kiinnostavuudesta.

Kentällä oli varjossa tosi paljon hyttysiä, jotka olivat koko ajan nilkkoja ja käsiä syömässä. Harvemmin Helsingissä olen hyttysiä nähnyt, mutta tuolla niitä ainakin oli! Tänään oli siitäkin hyvä kerta, että Miko ei käynyt moikkaamassa tyttökoiria.

Sunnuntaina olisi muuten ollut mejä-koe, mutta en ottanut paikkaa vastaan. Me keskitymme kesän harjoittelemaan ja toivotaan, että elokuussa pääsemme kokeeseen. Mieluummin menen sunnuntaina aksaamaan.