Niinhän siinä eilen kävi kuin veikkasinkin eli kun nousin ylös klo 12, niin koko päivä meni hukkaan. Käytin ensin Mikon pihalla, sitten kävin suihkussa ja menimme kauppaan, jossa vierähti ainakin tunti (apteekissa ja eläinkaupassa käytiin samalla reissulla). Kello oli jo puoli kolme kun söin vihdoin aamupalan, ruoka oli valmista kuuden jälkeen ja Miko kävi päivälenkillä klo 19.30... Ei siis tehty verijälkeä lauantaina. Onneksi ensi viikolla on päivän lyhyempi työviikko ja päivän pidempi viikonloppu eikä mitään muita suunnitelmia kuin olla kotona!

Sunnuntaille olikin sitten enemmän ohjelmaa. Lähdimme aamupäivästä junalla kohti Riihimäkeä. Perillä sain huomata, että takki oli ehkä vähän liikaa ja se menikin heti näyttelypaikalla reppuun. Rokotustentarkastuspisteen läheisyydessä näkyi punavalkoista: Havu ja Havun poika Aatu (Cavalriina's Amos Alfonso). Aatu oli suloinen yhdeksänkuukautinen, joka oli myös Mikon mieleen. Hetken rupattelun jälkeen lähdin etsimään meidän kehää. Aurinko paistoi urheilukentälle eikä varjopaikkoja juuri ollut. Aurinkorasvaa olisi pitänyt olla mukana, mutta ei säätiedotuksen mukaan auringon pitänyt paistaa! Neulekin sai kohta mennä reppuun. Kehän reunalta löytyi Saara, Huugo oli vielä silloin häkissään. Vähän huolestutti, millainen vaikutus paahtavalla auringolla oli Mikon jaksamiseen.

Ensin kehässä käväisi Aatu, joka pelästyi tuomaria eikä hampaiden katsomisesta tahtonut tulla mitään. Pieni juoksahdus kehässä ei rauhoittanut nuorukaista, mutta kyllä poika hetken seisoi paikallaankin. Aatulle kuitenkin EVA. Seuraavaksi kehään meni Miko ja Huugo. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu myös Rokka ja Havu, mutta molemmat olivat jo valioituneet. Tuomari tuli ensin pyytämään, että näytän Mikon hampaat. Sitten hän kokeili jalkovälin ja katsoi ilmettä. Tämän jälkeen ravasimme edestakaisin, jonka jälkeen tuomari näytti takaisin "riviin" seisomaan. Siinä seisotin Mikon samassa rivissä Huugon kanssa kun tuomari saneli arvostelua. Vähän mietin olisiko pitänyt siirtää Miko pöydän eteen, ettei tuomarin olisi tarvinnut liikkua, mutta sen paikan tuomari meille osoitti. Miko sai ERIn. Huugo sai myös ERIn ja sijoittui kilpailuluokassa ensimmäiseksi saaden SA:n. Mikon ja Huugon arvostelut olivat melko samanlaisia, mutta tuomarin mielestä Huugo oli paremman kokoinen ja tottahan se on. Oli aika jännä, ettei tuomari pistänyt kertaakaan ravaamaan kehän ympäri... Mikon kopeloinnitkin oli aika pikaiset. Valioissa Havu sai H:n kun hampaiden katsominen tuotti hankaluuksia, Rokalle ja Rasmukselle ERIt. PU-kehässä Huugo tuli kolmanneksi ja toisen sertinsä! Mikon arvostelu löytyy täältä. "Backline level" kohdan suomennos ei ehkä ole ihan oikea, saa korjata. Samoin hankaluuksia tuotti "medium bone", jota en edes viitsinyt suomentaa. Saa siis kertoa jos tietää mitä tuo tarkoittaa. Keskikokoiset luut (luusto) tai tavanomaiset luut kuulostaa kummalta

Saaran ja Huugon juna lähti samaan aikaan kuin meidänkin, joten kävelimme samaa matkaa asemalle. Hyvin pojat kulkivat peräkkäin merkaten toistensa merkkien päälle. Näyttelyalueella oli äijäenergiaa ilmassa ja Mikolla oli häntä pystyssä kerta jos toinenkin. Havu ja Huugo eivät olleet Mikon mieleen, mutta tunne oli molemmin puolista molempien osalta


Aatu


PU-kehässä Huugo, Rasmus ja Rokka

Helsingissä ei sitten ollut enää yhtä lämmin, joten pakko oli pistää neule ja takki päälle bussia odotellessa. Pari tuntia lepäilimme kotona, jonka jälkeen oli lähtö viimeisiin agitreeneihin Kivikossa ennen kesätaukoa. Alkoi sataa kun lähdimme matkaan. Sorttiaseman kulmilla (kentän lähellä) Miko huomasi, että Marin porukka oli tulossa meidän perässä ja meidän piti jäädä heitä odottamaan. Eihän Miko voinut jatkaa matkaa kun kerran kolme ihanaa tyttöä  (Mizy, Freya ja Inca) oli tulossa. Mentiin sitten samaa matkaa kentälle. Viimeisen kerran vuoksi meille oli pidempi rata luvassa. Se näytti suunnilleen tältä:


En mitenkään saanut esteitä natsaamaan, joten jossain on jotain vikaa..

Aiheena oli välistäveto, joka tehtiin hyppyjen 5 ja 6 sekä 10 ja 11 välissä. Ensimmäinen kerta meni ihan hyvin, mutta Miko meni heti kakkosputkella nostamaan koipea! Se tapa ei ole siis kadonnut... Hetken päästä jatkettiin A:lle, josta hypyille. Välistäveto meni ihan ok. Seuraava välistäveto ei sitten onnistunut. Keppien jälkeen teimme vielä hypyt 10 ja 11 uudestaan ja sain välistävedon onnistumaan. Toisella kierroksella ekan putken kanssa ei ollut ongelmaa, mutta toisella kerralla Miko meni ohi. Otin uudestaan pituudelta, mutta Miko meni taas ohi. Mari veikkasi, että hänen ärähtäminen Mikolle koivennostosta sai sen nyt juoksemaan ohi. Mari otti multa nameja ja houkutteli Mikoa putken suulle. Mari koitti ottaa Mikosta kiinni ja pitää sitä putken suulla, että olisin voinut kutsua toisessa päässä, mutta Miko hypähti karkuun ja oli sen jälkeen tosi epäluuloinen. Sai Mari parit haukutkin. Miko kuitenkin onnistuttiin houkuttelemaan putkelle ja menin vinguttamaan palloa toiseen päähän. Miko tuli luokseni putken kiertäen, joten vaihdoimme niin, että Mari otti lelun ja minä vein Mikon putken suulle. Kun tuli pari onnistunutta toistoa, niin lähetin Mikon putkeen, palkkasin sen vinkulelulla ja jatkoimme sitten radan loppuun. Tämän jälkeen kävimme tekemässä toisella kentällä puomi-hyppy-pussi-hyppy pätkän. Halusin epiksiä silmällä pitäen katsoa miten puomi sujuu. Miko meni puomin hieman varoen, mutta meni kuitenkin ja loput esteet meni reippaasti. Otin vielä toisen kerran ja Miko laukkasi puomin ylöstulon ja lopun meni ravaten! Kävimme myös toisella omatoimipisteellä, jossa oli vauhtisuora hyppy-hyppy-putki. Vauhdikas se olikin.

Epiksien kannalta on hyvä, ettei puomissa ja A:ssa tuntuisi olevan ongelmaa, mutta putki nyt mietityttää. Entä jos Miko nostaa koipea? Vähän luulen, että koivennostamisella ja vireellä on yhteys. Miko saattoi olla nyt väsynyt näyttelyreissusta. Lopuksi harjoittelimme keinua. Mari piteli keinua ja kun Miko oli keinun päässä, niin se sai nameja. Ensimmäisellä kerralla, kun Mari alkoi keinuttaa keinua, Miko onnistui hyppäämään alas. Seuraavilla kerroilla pidin Mikon pannasta kiinni. Positiivista, että Miko nousi joka kerta ihan innokkaasti keinulle, vaikka sitä alettiin keinuttaa kun Miko oli kiivennyt ylös. Treenien loppua kohti sade yltyi ja olimme ihan märkiä. Vedenkestävät ulkoiluvermeet on aika oleelliset koiran kanssa harrastettaessa. Mieluummin treenasin sateessa kuin että olisi ollut hellettä. Matkalla bussipysäkille Miko hidasteli ja lopulta jäi seisomaan kieltäytyen liikkumasta. Kohta selvisi syykin: Marin porukka oli taas tulossa. Heitä jäätiin sitten odottelemaan ja erityisesti leikattu Freya oli niin ihana...