Lauantaina puolenpäivän aikoihin lähdimme kohti Länsisatamaa. Monta kertaa ennen lähtöä tuli tarkistettua, että kaikki Mikon paperit ovat varmasti mukana. Kerran jopa muistin katsoa, että oma matkustusasiakirja on ok  Lähtöselvityksen jälkeen odottelimme terminaalissa laivaan pääsyä. Pari muutakin koiraa näkyi terminaalissa. Vaikka laivaan kävellessä olikin aika tungosta ja vedettävistä laukuista kuului kaikenlaisia ääniä, niin Miko oli silti tosi reipas ja häntä ihan normaalissa asennossa kulki vierellä.

 

Laivassa kävimme ensin infossa, josta kerrottiin mistä kenneli löytyy ja saimme panttia vastaan häkkiin lukon. Kävelimme 6. kerroksesta 9. kerrokseen ja Mikokin tuli ihan hyvin kunhan oli ensin ihmetellyt portaita. Kenneliin mentiin ulkokannen kautta. Luulin, että häkkejä olisi ollut enemmän, mutta isoja oli kaksi, keskikokoisia ja pieniä kolme kutakin. Ankea paikkahan tuo oli, mutta kuulemma ihan ok verrattuna johonkin toiseen laivaan, jossa kenneliin kuului kova meteli. Kokosin Mikon kevythäkin, joka juuri ja juuri mahtui keskikokoiseen häkkiin. Miko sai jäädä häkkiin kun me lähdimme syömään ja tekemään ostoksia. Palasimme kenneliin ehkä joku puoli tuntia ennen satamaan tuloa ja päästimme Mikon jo silloin ulos häkistä. Muita koiria olivat pointteri, iso pitkäkarvainen paimenkoira sekä chihuahua (jonka omistaja oli muuten aika järkyttynyt kennelin nähtyään). Häkit olivat täynnä, mutta ilmeisesti osa koirista oli jossain muualla. Yhden ainakin näin jossain käytävällä, vaikka koirat eivät muualla saisikaan olla kuin autossa, lemmikkihytissä tai kennelissä. Miko oli ollut ihan nätisti, mutta aluksi oli pitänyt vähän ääntä. Pointterin omistajan komennettua Miko oli hiljentynyt.

 

Päästyämme ulos D-terminaalista lähdimme suunnistamaan kohti hotelliamme, Reval Park Hotel, joka sijaitsi sataman ja näyttelypaikan puolivälissä. Hetken aikaa tuntui, että olemme ihan eksyksissä, mutta aika helposti hotelli silti löytyi. Huoneemme oli 4. kerroksessa, jossa majoittui useampikin koira. Hiljaista siellä onneksi silti oli. Hetken aikaa olimme huoneessa kunnes oli aika lähteä treffeille. Matkalla hotellille sovin Mikon Stella-siskon omistajan, Liinan kanssa, että hän tulee hakemaan meidät kuudelta hotellin edestä. Menimme meren rannalle, jossa koirat saivat olla vapaana. Rannalla liikkui vain muutamia ihmisiä, mutta siinä oli vieressä rikkaiden asuinalue. Se oli kokonaan aidattu, joten talojen läheisyys ei haitannut. Ranta oli oikein nätti paikka. Aluksi vähän mietin Mikon päästämistä irti, koska se on niin innostunut tytöistä ettei jätä niitä rauhaan, vaikka kuinka saisi hammasta. Miko oli kuitenkin nätisti eikä yhtään siskoaan kiusannut, vaikka lähtöpassit joitain kertoja saikin. Mikon ja Stellan leikit olivat pääasiassa toisten perässä juoksemista, mutta enimmäkseen ne kuitenkin teki omiaan tai Miko vain seurasi Stellaa. Stellalla riitti virtaa vaikka kuinka eikä Miko aina jaksanut mennä sen mukana. Ranta oli sellainen, että se missä me kävelimme oli useamman metrin korkeammalla kuin meri. Polulta oli jyrkähkö mäki, jota pääsi alas meren rantaan. Tätä rinnettä koirat juoksentelivat ja ei mikään ihmekään, että Miko väsähti ja jäi välillä ylös katselemaan kun sisko paineli rinnettä ylös ja alas. Stella jaksoi juosta sille heitettyjen keppien ja kivien perässä loputtomasti. Liina meinasi, että kerran Stella väsyi lenkillä kun se oli vedessä juossut 12 km lintujen perässä  Aivan ihana tapaus tuo Stella. Illaksi suunniteltu ostosreissu jäi välistä kun olimme hotellilla vasta kahdeksan jälkeen illalla.

 

Stella (Estaika's Destiny)

Stella odottaa keppiä, Miko on vierellä muuten vaan

Leikkiä

 

Yö meni vähän väliä heräillen ja aamulla ensimmäisten mentyä aamupalalle alkoi kuulua koirien haukkumista. Lenkitimme ensin Mikon viereisessä puistossa ja kävimme sitten aamupalalla. Miko jäi häkkiin eikä se meinannut olla hiljaa ollenkaan. Heräsimme sen verran aikaisin, että jouduimme viettämään aikaa hotellihuoneessa ennen näyttelypaikalle lähtöä. Kävelimme stadionille, jossa näyttely pidettiin. Hyvin löysimme perille, vaikka välillä taas tuntui, että eksymme vielä. Sisäänpääsyn jälkeen luulin meneväni rokotusten tarkistukseen, mutta se olikin jono eläinlääkäreille, jotka pistivät leimat koirien passeihin. Riitti, että näytin eläinlääkärille matolääkepakettia, jonka ell avasi ja tarkisti, että siellä on pillerit. Olin luullut, että pilleri pitää antaa eläinlääkärin nähden, jotta merkinnän passin saa. Rokotuksia ei missään kyselty. Kehä löytyi nopeasti ja leiriydyimme sen läheisyyteen. Aurinko paistoi suoraan stadionille, joten onneksi Mikon sai häkkiin, jossa sen ei tullut kuuma. Heti näyttelypaikalle tultuamme selvisi, että Tiiun Täpi ja Lotte koikkereiden lisäksi näyttelyssä oli Sally ja Peter kun näimme Annen koirineen.

 

Näyttelyn aikataulut oli pistetty niin minuutilleen (kooikerit klo 12.54), että olisi odottanut kehien olevan ajoissa. Meidän kehä oli myöhässä ja kehään menimme varmaan vasta puoli kolmen aikaan. Ensin kehään meni Sally veteraaneissa ja sitten Peter nuortenluokassa. Tullessaan kehästä Anne sanoi tuomarin pitäneen Sallya ja Peteriä isoina. Sinne sitten seuraavaksi ison Mikon kanssa… Nostin Mikon ensin pöydälle. Tuomari sanoi heti, että miksi tuotte tänne näin isoja koiria ja väitti Mikoa 50-60 cm korkeaksi. Minä vaan hymyilin ja vähän pudistelin päätä. Tuomari sitten kysyi, että mitä nauran ja väitti, että nämä on sellaisia koiria, joita mummot kantaa kainalossaan ja vielä sanoi Mikosta, että eihän tuollaista voi niin kantaa. Ehkä tuomarilla oli koikkerit ja cavalierit sekaisin (hän kyllä taisi kysyä onko nämä kooikerhondjeja kun Anne meni kehään), vaikka en väitäkään, että cavalierejä mummojen kainalossa kannetaan. Tuomari katsoi Mikon hampaat, mutta en muista sen sen enempää Mikoa tutkineen. Sitten juoksimme kehän ympäri ja edes takaisin. En edes seisottanut Mikoa tuomarin edessä ollenkaan kun hän jo ravailujen jälkeen sanoi, että hän on tänään antelias ja antoi ERIn. Sitten heti Peterin perään PU-kehään. Tuomari heti sanoi, että pistää Peterin ensimmäiseksi, koska se on pienempi. Mikolle siis vara-CACIB ja PU2. Tuomari taisi vielä sanoa, että häntä saisi nyt kiittää kun oli näin antelias. Tuomari mainitsi taas Mikon koosta ja sanoin, ettei se ole niin iso. Tuomari sitten kysyi, että haluanko lyödä vetoa, hän voi kyllä mitata Mikon. Jos häviän niin sitten menetämme jonkun, laatuarvostelua kai meinasi. Siinä vaiheessa sai riittää väittely ja lähdin kehästä. Lotte ja Täpikin kävivät pikaisesti kehässä ja lopulta Lotte oli ROP ja Peter VSP. Veteraanivoittajatitteli meni Sallylle. Ei kyllä jäänyt yhtään hyvä mielikuva portugalilaisesta tuomarista. Ehkä saimme kärsiä siitä, että hänellä oli jo kova kiire JH-kehään. Mutta ikinä enää en kyllä samalle tuomarille koiraani vie, muutenkaan vaikka isoksi sanoi. Vähän sellainen fiilis jäi, että tästäkö maksoin. Arvostelulomakkeessa oli sentään kaksi (lyhyttä) riviä, arvostelu löytyy täältä.

 

Näyttelyn jälkeen lähdimme kohti satamaa. Pidin Mikon hihnan ihan lyhyellä ja katsoin koko ajan maata, sillä näyttelyssä tuli kuulutus, että paikan ympäristöstä oli löytynyt myrkytetyksi epäiltyjä lihapaloja. Terminaalissa odottelimme 1,5 tuntia, joten aika hyvin olin varannut meille paluumatkan. Laivaan tuli paljon enemmän ihmisiä, mutta Mikoa ei haitannut. Kennelissä annoimme Mikolle matolääkkeet. Vähän jännitti kun en ennen ole antanut lääkettä pistämällä pillerin koiran kurkkuun vaan kaikki on annettu ruuan kanssa. Hienosti onnistui ja nopeasti Miko nielaisi. Annoin molempien pillereiden jälkeen namit ja lopuksi vielä päiväruuan, joten varmasti tuli pillerit nielaistua. Pistimme Mikon samaan häkkiin ja kävimme tällä kertaa pikaisemmin syömässä ja ostoksilla. Palattuamme kenneliin Markus oikein kovaan ääneen sanoi jotain, että Miko kuuli meidän olevan paikalla ja tietenkin Miko aloitti sitten vikinän häkissään. Isoista häkeistä toinen oli vapaana, joten Markus ehdotti Mikon siirtämistä siihen, että se näkee meidät. Olin jo useamman kerran matkan aikana sanonut, miksi aina pistän häkin ”verhot” kiinni, mutta Markus oli sitä mieltä, että parempi jos Miko näkee meidät. No, Miko piipitti melkein koko loppu matkan, pari kertaa vähän aikaa lepäsi. Matkaseurana oli sama pointteri sekä muutamia pieniä koiria. Loppumatkasta otin Mikon pois omasta häkistä, jotta sillä oli vähän enemmän tilaa. Pistin vain kevythäkin alustan metallisen häkin pohjalle.

 

Hyvin pääsimme onneksi satamasta bussiin, vaikka tunkua oli paljon. Mikokaan ei jäänyt jalkoihin. Kotona olimme yhdeksältä illalla. Miko nukkuikin aamuun asti oikein sikeästi. Kukaan ei ollut satamissa tai näyttelyssä kiinnostunut Mikon papereista. Meiltä ihmisiltä kyllä pyydettiin Tallinnan lähtöselvityksessä. On varmaan aika helppoa viedä koiria rajan yli, joilla ei ole kaikki vaadittavat asiat kunnossa. Miko kuitenkin saa kuukauden päästä uudet matolääkkeet, jotta varmasti mahdolliset ekinokokit saadaan pois. Varsinkin kun Miko sai rannalla juosta vapaana, vaikka muuten se ei juuri saanutkaan haistella.

 

Kiva oli reissu. Säät suosi ja Miko oli kovin reipas poika. Ehkäpä tässä oli Mikon ulkomaanreissut. Kuvia laivasta, hotellista, Stellasta ja näyttelystä löytyy täältä. Kuvasin myös videoita sisaruksista, mutta Windows Movie Maker ei tunnistanut järkkärin videomuotoa, joten lisään videon kun keksin millä saan videoita muokattua.