Tänään pääsimme kolmen viikon tauon jälkeen ohjattuihin agilitytreeneihin. Vuorossa oli kontaktitreeniä. Yksi oli aina kouluttajan kanssa A:lla, puomilla tai keinulla ja loput sai tehdä kontakteja viereisellä kentällä tai keppejä. Aloitimme A:sta. Miko meni ensimmäisellä kerralla ilmeisesti sen verran kovaa vauhtia alas, että pylly meinasi jatkaa matkaa. Kontaktilla se kuitenkin pysyi. Kouluttaja oli sitä mieltä, että Mikon kanssa voisi tehdä enemmän häiriötreeniä kun se on kontaktilla. A:n jälkeen kävimme tekemässä kepit sitten pussin ja lopuksi vielä kepit, kaikki siis yksittäisinä esteinä. Kepit meni tosi hienosti! Mikolla oli mukavasti intoa ja se kovasti juoksenteli pallon kanssa. Enempää en halunnut tehdä, ettei into pääse loppumaan.

Tauon jälkeen tehtiin puomia. Kontaktit oli hyvät, mutta vauhti hidas. Toisella kerralla Miko ravasi ihan vauhdikkaasti, mutta ei tarpeeksi kovaa, joten tehtiin niin, että pistin Mikon nähden nameja kosketusalustalle. En osaa sanoa toiko se yhtään lisää vauhtia. Viimeisenä harjoiteltiin keinua. Kouluttaja laski keinun pöydän päälle kun Miko oli tullut keinun päähän. Vauhti keinulla oli tosi hidas. Kosketusalusta oli pöydän päällä. Aika monta kertaa sai joka kerta sanoa "koske", että Miko koski alustaan. Kai keinu jännitti niin paljon. Kävimme muutaman toiston jälkeen tekemässä puomia, jonka jälkeen Miko taas ilotteli pallon kanssa. Kerran Miko poistui kontaktilta ilman lupaa. Sen jälkeen kävimme uudestaan keinulla. Miko oli ihan innokkaan oloinen, mutta kiipeämisvaiheessa vauhti tippui, mutta ehkä sitä oli kuitenkin vähän enemmän. Sain kouluttajalta vinkkejä miten pystyn treenaamaan keinua yksin ja mitä kannattaa tehdä jos Miko alkaa reagoida keinun kolaukseen. Ei ainakaan nyt kolaus aiheuttanut mitään reaktiota, mutta kolahdusharjoitus voisi ehkä auttaa keinun opettelussa.

Lopuksi teimme kerran lyhyttä radanpätkää, jossa oli puomi, kolme hyppyä kaaressa, putki, hyppy ja putki. Viimeinen putki meni A:n alta. Puomi ja hypyt meni hyvin, mutta sitten taisin blokata putken suun eikä Miko mennyt putkeen. Otettiin uudestaan hypyiltä, mutta taas putki tökki. Ilmeisesti joltain edellisestä ryhmästä oli tippunut maahan nameja, joka aiheutti haistelua jossain kohdin muillekin koirille. Miko haisteli maata viimeistä putkea edeltävän hypyn jälkeen, jonka vuoksi viimeiselle putkelle lähetys ei tahtonut onnistua. Joka kerta hypyn jälkeen Mikolla meni nenä maahan. Kouluttaja olisi vielä halunnut hinkata vikaa putkea, mutta meidän piti lähteä, että ehdittiin bussiin. Meillä meni puoli tuntia pidempään, mutta aloitimme myös myöhässä.

Sain muuten lauantaiaamuna tietää, että pääsimme Mikon kanssa Vappu Alatalon motivointiklinikalle, jonka kaksi koulutuskertaa on marraskuun lopulla ja tammikuun alussa! Yritin jo keväällä päästä motivointiklinikalle, josta Sanna vinkkasi, mutta se oli täynnä. Viime viikon alussa Vappu pisti viestiä, niille jotka eivät olleet päässeet kevään motivointiklinikalle, että loppuvuodesta olisi seuraava ja 5 ensin ilmoittautunutta pääsee mukaan. Onneksi luin viestin tunti sen lähettämisen jälkeen ja pistin heti ilmoittautumisen menemään. Tietoa klinikalle pääsystä joutui sitten jännittämään yli 1,5 viikkoa. Motivointiklinikka tulee meille tarpeeseen, joten olen tosi iloinen, että mahduimme mukaan.