Maanantaina kävin kuuntelemassa meidän kentällä miten kepit opetetaan 2x2 tekniikalla. Muutamalla oli koira mukana ja he saivat kokeilla. Pari esimerkkikoiraa myös näytti osaamistaan. Mielenkiintoinen opastus ja uskon, että tuolla tekniikalla saa koiran tosi hyvin hakemaan oikeaan keppiväliin riippumatta siitä missä ohjaaja on (ainakin näin oli esimerkkikoirilla). Melkein opettelu vaatisi oman pihan, että pystyy tekemään lyhyitä toistoja useasti.

Maanantaina sai jännittää miten meidän tiistaisen Vappu Alatalon motivointiklinikan käy kun Miko oksensi aamulla muutaman kerran. Oksentelua oli jatkunut vielä päivällä ja Miko oli ollut kovin vaisu. Epäilin, että syynä oli uusi ruoka, jota Miko sai edellisenä iltana nappuloiden kanssa. Se oli joku pikkupurkki, jonka olin ostanut mejää varten. Onneksi kyse ei ollut mistään sen kummemmasta ja myöhemmin Miko oli jo normaali pirteä itsensä, leikki kovasti ja söi piimä-tehobaktinsa hyvällä ruokahalulla. Tiistaiaamuna annoin vielä tehobaktilla höystettyä piimää sekä vähän nappuloita.
Iltapäivällä lähdimme kohti Espoota ja Sporttikoirahallia. En ollut käynyt Sporttikoirahallilla koskaan ennen, mutta alue oli osin tuttu kun AgiMesta on melko lähellä. Teollisuusalue ei ehkä ollut kaikkein kivoin paikka kävellä iltasella. Tien loppupäässä tie haarautui ja jouduin miettimään kumpaan suuntaan menen kun kartassa tätä haaraa ei näkynyt. Valitsin valoisamman tien, joka johti isolle tehdasalueelle, jossa luki isolla YKSITYISALUE. Käännyimme pikaisesti takaisin ja suuntasimme toiseen haaraan, joka johti pimeyteen. Tien varrella olevat katulamput eivät ollut vielä toiminnassa eikä edessä näkynyt valoa… Varmaan noin kilometrin kuljimme pimeällä kadulla metsän ympäröimänä. Onneksi valoa alkoi näkyä ja halli löytyi.
Aloitimme luennolla. Vappu puhui erilaisista motivointiin vaikuttavista asioista kuten omistajan ja koiran suhteesta, siitä ettei koira saa saada mitään ilmaiseksi vaan kaikki maksaa, siitä että leikki on opittua ja leikissä pitäisi ottaa vuorovaikutus huomioon (miettiä miten koirat keskenään leikkivät). Miko oli hallissa luennon ajan, kun ei ollut autoa, ja se vikisi melkein koko puolitoistatuntisen. Enkä edes ollut siitä kovin kaukana. Toivottavasti muita ei kovin häirinnyt, sillä en halunnut Mikon saavan sillä huomiota (olisihan sitä tietty voinut käydä palkkaamassa kun oli hiljaa...)
Paikalla oli viisi koirakkoa ja yksi kuunteluoppilaana. Me olimme kolmantena vuorossa. Haistelu oli yksi asia, josta olin kirjoittanut, ja Mikohan oli heti nenä maassa kun tultiin keskemmälle kenttää. Siihen Vappu sanoi, että pidän hihnan niin lyhyellä, ettei Miko pysty laskemaan päätä maahan. Ensin juteltiin ja Vappu kehui Mikoa kauniiksi ja erityisesti mainitsi sen silmät. Sitten piti näyttää miten me leikitään ja heitin Mikolle vinkupallon, joka on agilityssa käytössä. Miko lähti vetämään pallon kanssa rallia muristen, ähkien ja puhkien, joka huvitti muita paikallaolijoita. Siihen Vappu sanoi, ettei ole ennen nähnyt vastaavaa. Luennossa oli puhetta siitä, ettei koira saa saada palkkaa ilmaiseksi. Kun Miko palautti pallon, annoin sille namin. Vappu sitten kysyi, miksi sen annoin enkä osannut siihen mitään sanoa. Kai se, että annan Mikolle namin pallon pudottamisen jälkeen, on alun perin ollut palkka siitä, että se sen ylipäätään luovuttaa. Näissä tilanteissa namit siis tulevat tyhjästä eli ei enää namia pallon jälkeen.
Olin viestissäni maininnut myös Mikon motivaation katoamisesta kun itse mokailen radalla. Vappu pyysi tekemään pienen pätkän, jossa oli putki, a ja putki sekä tekemään virheen. Ei oikein tahtonut ohjaus onnistua kun en suunnitellut miten pätkän teen ja sitten kun suunnittelin, niin en yhtään tiennyt mitä tehdä (esteiden sijoittelu ei ehkä ihan tälle taitotasolle sopinut). Kokeiltiin paria variaatiota ja välillä pelkkää putkea. Välillä meni niin, että sain palkattua Mikon lopuksi ja välillä löi ihan tyhjää. Vappu oli pari kertaa tällaisessa tilanteessa huudellut, että palkkaa, mutta enpä palkannut. Siihen hän sanoi, että jos itsellä alkaa lyödä tyhjää eikä muista mitä tehdä, niin sanoo vaikka ”oho” ja palkkaa koiran. Ja palkkaus nimenomaan sellaisissa kohdissa, joissa ei ole mahdollista palkata koiraa väärän asian tekemisestä. Koiran voi esimerkiksi pyytää tekemään jonkun pikku tempun.  Kokeiltiin myös niin putkelle lähtöä, että koukistin jalkoja ja olin muka jo lähdössä, joka näytti toimivan. Seuraavalla kerralla yritin saada Mikon pyörimään ennen lähtöä, mutta Miko yritti vain tulla sivulle. Tästä Vappu sanoi, että nalkutin Mikolle. Mikoa ei olisi tarvinnut pyörittää, sillä se oli jo valmiiksi tarpeeksi innostunut eikä siksi pystynyt tekemään sitä mitä pyysin. Se sai Mikon innon laskemaan, joka näkyi siten, että Mikon häntä laski.
Kokeilimme vielä vierasta vinkupalloa, jota Miko ei kovin kauaa suussa pitänyt, mutta kun Vappu alkoi sitä potkia maassa, niin jo alkoi kiinnostaa. Tein sitten niin, että leikitin Mikoa vieraalla pallolla ja palkkasin sitten meidän omalla. Näin pystyy kasvattamaan ei niin kivan asian arvoa. Heittelin vielä eteen vieraan pallon, kutsuin takaisin ja heitin oman pallon taakse. Tässä tarkoituksena taisi olla kasvattaa intoa tulla takaisin ohjaajan luo.
Miko oli meidän kaksikymmentäminuuttisen kovin innokas eikä pallo yhtään menettänyt mielenkiintoa. Miko vielä loppuajastakin juoksi pallon kanssa muristen ja puhisten sekä niskojaan nakellen. Hyvä kuitenkin, että itse tuli mokailtua, jotta Vappu pääsi niihin puuttumaan. Läksyksi tuli leikkiä pallolla eri tavalla ja eri paikoissa. Agitreeneissä olisi hyvä pitää leikkituokio jos vaan mahdollista. Ei kyllä taida hallikautena olla, sillä Hakkilan halli on niin pieni. Jos Miko on oikein innoissaan, niin se juoksee pallon kanssa ja mitä isompaa ympyrää niin sitä kivempaa on. Toisena kotitehtävänä on tehdä palkkaranking eli pistää eri ruuat, lelut ja toiminnot järjestykseen (mitkä toimii aina palkkana, mitkä yleensä, mitkä harvoin/ei koskaan).
Kotiin lähtiessämme oli kovin sumuista, joten onneksi Miko ei pimeässä alkanut jollekin haukkua (Miko voi pimeässä nähdä pelottavia asioita, vaikka epäilyttävän kannon), se olisi ollut jo pelottavaa… Toinen kerta on tammikuun alussa.