Torstaiksi olin varannut meille agitilan omia treenejä varten. Tila ja vähäiset vanhat esteet ei oikein innostanut, joten en usko, että käydään toiste samassa paikassa. Miko heti kentälle päästyä läähätti kuin olisi jo tunnin agia harrastanut. En sitten tiedä oliko se paineistunut vai mitä, mutta ei poikaa tahtonut saada millään motivoitua. Mikosta heti näki, ettei tästä mitään tule. En kuitenkaan viitsinyt saman tien lähteä poiskaan, joten pientä sitten tehtiin. Ensin vähän hyppytekniikka ja sitten hyppy-kepit-hyppy sarjaa sekä yksittäisenä keinua ja A:ta. Yhden kerran otettiin puomikin ja se taisi olla ihan ennätyshidas. Lopuksi tehtiin vähän putkea. Pistettiin se ihan lyhyeksi ja ensin pitelin Mikoa putken suulla, kun Markus innosti sitä toisessa päässä. Sitten Markus, joka saa paremmin Mikoa innostettua, juoksi pojan kanssa kentällä ja lähetti sitä välillä putkeen. Vauhtia putkella ainakin oli. Mutta kyllä se vahinkokin sitten kävi, kun Markus antoi Mikon mennä putkeen omatoimisesti. Olisi vaan paremmin pitänyt selittää, mikä tuossa harjoituksessa oli tarkoituksena... Ihan viimeiseksi halusin vähän tokoilla Mikon kanssa, mutta se häiritsi hyvin paljon, kun seuraavat tulivat kentän laidalle katsomaan meidän touhuja.

Oli taas niin masentavat agit, että pakko se vaan on myöntää, ettei agility ole meidän laji. Ulkona menee ihan ok, joten kesäkauden alkua jo odotan. Kaduttaa, että ilmoittauduin hallitreeneihin. Jos ensi kesän jälkeen meno on samanlaista, niin sitten me pidetään ihan suosiolla treenitauko talven ajan. Oikein mielelläni uhraan maaliskuussa kahdet treenit KOOHOlle, sillä motivaatiota ei enää ole.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa Mikon kanssa Kannelmäen eläinlääkäreillä. Topi-kanin kanssa siellä tuli pari kertaa käytyä äidin kanssa ja sinne suuntautui Topin viimeinen matka. Vaaka näytti 14,9 kg eli 100g on tullut painoa lisää, mutta onneksi jo pidemmän aikaa Mikon paino on pysytellyt melko samoissa lukemissa eli hieman alle 15 kg. Mikoa jännitti kovasti ja sirun katsominen tuotti aluksi vaikeuksia. Päädyin sitten nostamaan Mikon pöydälle, sillä lattialla jos olisi jatkettu, niin olisi jo voinut tulla murinat. Eläinlääkärin mielestä Mikon paino oli juuri sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. Sydämen äänet oli ok, pulssi 72 eli normaalin alarajoilla, jota ell ihmetteli kun oletti Mikon jännityksestä johtuen sen olevan korkeampi. Silmistä mainitsin, kun Mikon silmäkulmat ovat mielestäni vaalenneet hieman. Ell ei nähnyt niissä mitään normaalia poikkeavaa, vaikka jonkin verran silmät on vuotanut. Terveystarkastuksen jälkeen Miko sai kennelyskärokotteen, jonka pistämistä Miko ei tainnut edes huomata.