On ollut tosi kivat ilmat koko viikonlopun. Lauantaina lähdettiin koko perhe Malminkartanon jättärille ja kamera piti tietenkin ottaa mukaan. Soitin isälle ennen lähtöä, sillä edellisestä vierailusta on kulunut jo pitkän aikaa. Isä siis asuu matkan varrella. Sandra irlis on jo kasvanut paljon edellisestä kerrasta, mutta tapaaminen jää myöhempään, sillä isä, Päivi ja Sandra olivat juuri lähdössä näyttelystä kotiin. Sandra oli saanut ensimmäisestä näyttelystään junnunartuissa ERIn, muttei ollut sijoittunut. Arvostelu oli pelkkää hyvää, mutta runko olisi saanut olla pidempi. Olin hyvin yllättynyt, kun isä kertoi olleensa Sandran kanssa kehässä. En vaan voi kuvitella isääni siinä puuhassa

Ihana poika <3

Nätti ilma oli houkutellut jättärille paljon porukkaa pulkkamäkeen. Teki itsekin mieli päästä laskemaan, sillä edellisestä kerrasta on jo tosi monta vuotta. Yli kymmenen vuotta ainakin, huh onpas aika kulunut! Kiipesimme huipulle portaita pitkin, joilla ei ole talvikunnossapitoa, joten oli hieman jännittävä kokemus. Pari kertaa kännyin taaksepäin ottaakseni kuvia ja kyllä huimasi ja hirvitti. Jos olisi jalka livennyt, niin olisi ollut edessä aika pitkä matka pyllymäkeä. Huipulla tuuli tosi paljon ja tuli kylmä. Oli niin kirkasta, että oli vähän hankala nähdä miltä kuvat näyttivät. Onneksi kuitenkin huomasin, että kuvista oli valkoinen palanut puhki ja tajusin vähän säätää asetuksia. Kuvailujen jälkeen lähdimme takaisin alas rinteen ympäri kulkevaa tietä.

Miko vähän innostui spurttailemaan

Ihan kuin Miko olisi lähdössä tuuleen mukana :D

Isokorva

Kaduilla ei ole enää yhtä talvista vaan keväisen likaista

Lisää kuvia täällä.

Tänään oli agitreenien vuoro. Suoritettavana oli ykkösten rata ja se näytti suunnilleen tältä:

Suunnittelin, että skippaamme putket, mutta radalla kuitenkin ohjasin Mikon putkiin eikä mitään ongelmia ollut. Onneksi. Meillä meni tosi hyvin A:lle asti, mutta välistävedot ei sitten onnistunut. Niitä piti pari kertaa hinkata, että saatiin onnistumaan. Loppu meni kivasti ja erityisesti Mikon kepeille menosta tuli kehuja. Radalla kouluttaja katsoi, miten pussi ja rengas sujuvat. Niissä ei Mikolla ole ongelmaa vaan hienosti menevät. Tehtiin loppuosaa eli A:lta lähtien vielä muutaman kerran ja eteenlähetykseen vauhdin saamiseksi otin namikipon käyttöön. Meillä on käytössä oranssi muovikippo, jonka Miko tosi hyvin huomaa ja menee sinne vauhdilla. Lopuksi oli tarkoitus tehdä rata nollana läpi, mutta en halunnut enää toisella kierroksella mennä putkia, sillä Miko väsähtää ensimmäisen kerran jälkeen. Tehtiin sitten tuota loppua. Parin kerran jälkeen kepeillä alkoi näkyä väsy ja Mikon eteneminen oli niin hidasta, että otettiin lopun vauhtisuora hyvän suorituksen saamiseksi. Kouluttaja sanoi sen jälkeen, että vauhtisuorat on Mikon juttu. Mitä sitä kieputtamaan kun voi mennä suoraankin Hyvät oli treenit, mutta vähän tuli tehtyä liikaa. Tuntuu siltä, että Mikolle riittää yksi kerta radalla.

Tarinaa jo tuli ihan riittävästä, mutta vielä loppuun pitää mainita, että hinku päästä taas ohjattuihin tokotreeneihin on kova. Harmittaa, etten voi vielä mihinkään ilmoittautua, sillä vasta huhtikuussa selviää mihin agiryhmään päästään kesäkaudeksi ja minä päivänä treenit ovat. Ilmoittauduin jo loppuvuodesta HSKP:n tokokoulutukseen, mutta ainakaan helmikuussa alkaneeseen toko 1:een ei päästy. Seuraava alkaa huhtikuussa, mutta sinne pääsijöille ilmoitetaan vasta pari viikkoa ennen koulutuksen alkua. Helsingin Seudun Kennelpiirin koulutuksiin ei kai pääse ilmoittautumisjärjestyksessä vaan sinne valitaan "parhaat". Toivottavasti agiseuralla olisi taas kesällä rally-toko treeniä, sillä sekin kiinnostaisi. Vähän vaan voi tuo koulu haitata harrastamista.