Kesätreeniryhmät ilmoitettiin eilen tai toissapäivänä ja me ollaan kesäkausi jatko2 -ryhmässä. Treenit on perjantai-iltaisin. Nythän me ollaan oltu kilpailuvalmiissa, mutta pyysin Mikon motivaation kasvattamiseksi alemman tason ryhmään pääsyä. Taitaa kyllä jatko2-ryhmäkin tehdä aika paljon ratatreeniä. Perjantai-iltana ehkä mieluummin istuisin kotisohvalla, mutta toisaalta se on oikein hyvä ajankohta, sillä muut harrastukset ja koulu eivät mene päällekkäin. Eikä toko. Rallytokon alkeiskurssikin olisi alkanut, mutta ehkä ohjatut agility- ja tokotreenit riittää toistaiseksi. Kerroin ilmoittautumisessa, että Miko hyppää medihyppyjä, mutta ollaan silti kokonaan maksiryhmässä. No, ainakin meidän takia rimoja täytyy muutella, sorry.

Tänään, tai siis sunnuntaina kun kello on jo yli puolen yön, meillä oli kivat agitreenit. Aiheena oli ilman käsiä ja ilman ääntä. Radanpätkä oli suunnilleen tällainen:

Me tehtiin Mikon kanssa 1-2-3-5-6-7-9 eli jätettiin putket pois, koska en yhtään luota siihen, että ne menisi hyvin. Mietin, että pitäisi varmaan hankkia peepad eli vyötärölle pistettävä vyö. Ainakin luulisi, ettei kauheasti tekisi enää mieli merkkailla kun pari kertaa ns. kusee housuihin. Mutta työtä silti putkien kanssa saa tehdä. Tehtiin minikorkeuksilla, kun muita medejä ei ollut paikalla.

Ensin tehtiin ihan normaalisti, sitten ilman ääntä, sitten ilman käsiä ja lopuksi ilman ääntä ja käsiä. Kuulosti hankalalta. Ilman ääntä, vaan käsillä ja vartalolla ohjaten Miko meni tosi hyvin. Ilman käsiä ohjaaminen tuntui ihan mahdottomalta. Pistin kädet selän taakse, etten vahingossakaan niitä käyttäisi. Ääntä sai siis käyttää. Ja taas meni tosi hyvin, valssissa hyppyjen 5 ja 6 välilläkään ei ollut mitään ongelmaa. Pidettiin sitten pieni jutteluhetki, jossa sanottiin millä tavalla meni mielestämme paremmin. Sanoin, että ilman ääntä, mutta luulen molempien menneen yhtä hyvin. Kouluttaja sanoi, että Miko keskittyi paljon paremmin kuin aikaisemmin. Helposti kuumuvien koirien menoa oli rauhoittanut ohjaajan äänen jättäminen pois.

Ilman käsiä ja ääntä ei sitten mennyt yhtä hyvin, mutta siihen oli syynä se, että Miko ihastui ryhmämme tanskalaisruotsalaiseenpihakoiraan ja jäi hypyn 5 taakse seisomaan ja haikailemaan tytön perään molemmilla kerroilla. Mutta se, mitä saatiin tehtyä, meni hyvin. Mikoa ei oikein vinkupallokaan tällä kertaa innostanut. Ottikohan se kertaakaan palloa edes suuhun, juoksi vain sen kanssa samaan suuntaan. Se siis siitä keskittymisestä. Lopuksi tehtiin Mikon kanssa niin, että seiskahypyn jälkeen otettiin putki suorana. Ohjaustavan sai valita ja valitsin ilman ääntä.

Oli tosi mukavaa vaihtelua treeneihin ja oli kiva katsoa, miten koirat seuraavat ohjaajan vartalon liikkeitä. Osaa aluksi hieman hämmensi kun ei tullutkaan käskyjä tai kädellä ohjausta, mutta kaikki kyllä meni tosi hienosti. Harmi, että vasta myöhemmin tajusin kameran olevan mukana. Olisi ollut kiva saada nämä treenit videolle.