Kasasin eilen illalla kevythäkin olohuoneeseen, sillä olisi syytä taas totuttaa Mikoa häkkiin. Mikon on täytynyt olla häkissä hyvin vähän ja se on sille enemmän rangaistuspaikka kuin lepopaikka (ei sitä koskaan ole rangaistu pistämällä häkkiin, mutta Miko ei tykkää sinne sulkemisesta). Miko oli hyvin kiinnostunut häkistä kun kokosin sitä ja sinne se painui heti sisään, kun häkki oli koossa. Olipas mukava yllätys. Muutamia kertoja palkkasin Mikoa häkkiin menemisestä kun sanoin sille "häkkiin", "menemene" tai jotain vastaavaa. Myöhemmin Miko meinasi ilmeisesti mennä häkkiin nukkumaan, kun häkissä alkoi petaaminen. Mikon pyöriessä häkissä kuului loksahdus, kun ilmeisesti olin vähän huonosti pistänyt toisen puolen metalliputket kiinni ja ne loksahtivat paikalleen. Miko lähti saman tien häkistä ja yritti päästä Markuksen syliin. Herkkis mikä herkkis. Pari kertaa palkkasin häkkiin menemisestä. Onneksi tänä iltana Miko meinasi taas mennä häkkiin nukkumaan, mutta ilmeisesti petaaminen ei tuottanut haluttua tulosta ja Miko siirtyi omaan petiin. Kaisalla oli Primolle kivankokoinen häkki, joka on varmasti kevyempi kuin meidän. Sellainen olisi kivempi, kun tuo nykyinen on kuitenkin aika painava ja on se vähän pienikin.

Tänään agilityssa oli aiheena keppikulmat ja koiran radanlukutaito. Muutamien hyppyjen ja putken kanssa harjoiteltiin keppejä loivahkosta avokulmasta ja osan kanssa myös umpikulmasta. Toisella puolen kenttää oli kaksi kolmen hypyn suoraa radanlukuharjoitukseen. Toisessa hypyt oli suoraan peräkkäin ja keskimmäistä hyppyä piti alkaa siirtämään sivuun. Toisessa kaikki hypyt oli hieman vinossa eri suuntiin ja keskimmäistä piti alkaa kääntämään niin, että se lopulta oli jo melkein pystysuunnassa kahden muun hypyn välissä. Tarkoituksena oli siis, että koira osaa hakeutua kaikille esteille, vaikka oma rintasuunta ei niille ohjaa ja vaikka ne eivät ole suoraan jonossa.

Me aloitimme keppiharjoituksella. Kokeilin ensin keppejä erikseen ja Mikohan oli hyvin taitava ja nopea. Seuraavaksi hypyn kanssa. Ensin taisi mennä pieleen, mutta sen jälkeen tuli hyviä toistoja molemmista suunnista. Hyppy-mutkaputki-kepit meni myös oikein kivasti. Kouluttaja sanoi, että Miko pujottelee tosi hyvin ja sen katse on kokoajan eteen. Hän oli sitä mieltä, että pitäisi alkaa harjoitella vähän itsenäisempiä keppejä, sillä olen nyt kovasti Mikoa tukemassa pujottelussa kun tulen ihan sen vierellä, jopa edellä. Kun koiran voi lähettää kepeille, niin pystyy helpommin vaihtamaan puolta. Tästä taidosta on erityisesti kolmosissa hyötyä. Itsenäisempiä keppejä voi harjoitella etupalkan kanssa. Vaikka muuten keppiosuus meni hyvin, niin hommaa hankaloitti aidan vieressä oleva hyvä tyttöhaju. Miko nuoli maata ja sen piti päästä hajujen takia nostamaan koipea. Merkkailut tuli kentän aitaan. Tuollaista ei ole ennen tapahtunut (jos putkia ei lasketa mukaan), joten taisi olla melkoisen hyvät hajut. Vaikea Miko oli ainakin pitää poissa hajukohdasta.

Hyppysuorilla ei eteen lähetyksen kanssa ollut mitään ongelmaa, kun Miko aina menee vauhdikkaasti meidän oranssin namikipon luo. Miko suoritti molemmat suorat ihan itsenäisesti, vaikka esteitä siirreltiin. Hieno poika!