Aamupäivällä kävin Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa, jossa oli ryhmänäyttely, moikkaamassa Kaisaa ja Primoa. Primo syöksyi heti pusuttelemaan kun kyykistyin sitä tervehtimään ja pusuja kyllä riitti. Ihania tuollaiset kooikerit. Piipahduksesta tulikin vähän pidempi visiitti, sillä kehät oli myöhässä. Aika kului mukavasti jutellen Kaisan sekä kookerin haluavan pariskunnan kanssa. Valitettavasti Primo ei ollut ihan tuomarin mieleen. Pari kuvaa pojasta löytyy täältä.

Primo

Näytelmistä vielä. Viikonloppuna selvisi, että Saara ja Huugo olivat myös tulossa lauantaina Joensuuhun, joten suunnittelimme yhteistä reissua. Heti seuraavana päivänä julkaistiin aikataulut ja niin peruuntui suunnitelmat. Valitettavasti lauantain tuomarille oli tullut niin paljon koiria, että kooikerit oli siirretty Tiina Illukalle. Jos näyttely olisi ollut lähempänä, niin olisin voinut viedä Mikon tälle tuomarille, mutta koska lyhentämällä reissua säästän aika paljon rahaa, niin jätämme lauantain näytelmän välistä. Ensi viikolla matkustamme siis lauantaina Joensuuhun ja pyörähdämme sunnuntaina kehässä. Saaran kanssa tehtiin sitten uudet näyttelysuunnitelmat.

Myöhemmin tokoiltiin sateessa. Aiheena oli seisomiset. Aloitettiin kuitenkin taas paikalla makuulla, joka tehtiin sateeksi vuoksi hyvin lyhyenä. Mikon nousi seisomaan heti kun lähdin kävelemään pois päin, joten taisi märkä maa inhottaa. Kävin palauttamassa Mikon maahan ja sitten menin muutamaksi sekunniksi vähän matkan päähän. Pidin lopussa huolen, ettei Miko vaan pääse nousemaan perusasentoon. Teimme Mikon kanssa seisomisia niin, että peruutin, niin että Miko seurasi, mutta ilman "seuraa" käskyä ja niin, että pistin Mikon kiertämään maasta nousevan pienen kaivon. Vähän huonosti Miko pysähtyi, sillä välillä jouduin toistamaan käskyn ja välillä Miko astui muutaman askeleen ennen pysähdystä. Kouluttaja suositteli käyttämään takapalkkaa, jota hän tosin piti ongelman kiertämisenä tai sitten opettamalla jotenkin muuten pysähdys nopeammaksi. Loppua kohden pysähdykset alkoivat paranemaan.

Teimme myös tokohyppyä. Miko pysähtyi ja kääntyi seis-käskystä, mutta oli aika vinossa. Teimme neljä toistoa ja joka kerralla Miko meni vain enemmän sivuun ja lopuksi seisoi hypyn vierellä. Tunnin lopuksi tehtiin uudestaan ja olin nyt nopeammin palkkaamassa hypyn taakse ja seisomisetkin oli paljon parempia. Naksuttelin myös oikeasta (tai melkein oikeasta) seuraamispaikasta.