Aamulla nappasin Mikon syliin ja tutkin miltä nivusissa/reidessä näyttää. Punoitusta oli edelleen, joten varasin ajan eläinlääkärille. Menimme käymään kahden kooikerin omistajan, Ylva Ålander-Damstenin, vastaanotolla. Halusin mennä käymään juuri Ylvalla, ja hänellä käytän mielelläni Mikoa jatkossakin, sillä olen kuullut hänestä hyvää ja hän todennäköisesti ymmärtää kooikereiden ajatustenjuoksua. Miko nykyisin jännittää kovasti eläinlääkärissä. Eläinlääkäriaseman vaaka näytti 14,7 kg.

Oireiden kuvauksen jälkeen sain lattialle patjan, jonka päälle istuin Miko selällään sylissäni, sillä näin oli helpointa tutkia punoittavaa aluetta. Ylvasta jälki näytti hihnan aiheuttamalta nirhaumalta, jonka Miko on nuolemisellaan saanut tulehtumaan. Punoitus oli niin paikallista, ettei kyseessä voisi olla allergia. Punkkikaan ei tähän liittynyt, mutta Ylva sanoi, että jos ilmenee kummallisia oireita (?) tai nivelten jäykkyyttä, niin jonkun ajan päästä voi tehdä borrelioositestin. Tulehdukseen Ylva ei halunnut vielä määrätä antibioottia vaan suositteli kaulurin käyttöä 5-7 päivän ajan, mielellään 10 pv, ja punoittavan alueen pyyhkimistä Septidinillä eli desinfioivalla liuoksella 3-5 päivän ajan. Jos iho ei ole rauhoittunut muutamassa päivässä, niin "harkitaan antibiootin käyttöä". Ylva korosti kuinka tärkeää on pitää kauluria riittävän pitkään, sillä jos se otetaan liian aikaisin pois, niin hetken nuolemissession jälkeen ollaan taas alussa. Täytyy vielä mainita, etten sanonut meidän viikonlopun näyttelyreissusta (paitsi lopuksi), joten se ei ole syynä antibioottien poisjäännille. Näillä näkymin ollaan lähdössä reissuun, mutta saa nähdä alkaako iho parantumaan vai ei. Jos matkaan lähdetään, niin häkki saa jäädä kotiin, kun Miko ei sinne kaulurinsa kanssa mahdu.


Mikon ilme kertoo kaiken

Miko ei arvatenkaan ole ollut kovin innoissaan kauluristaan. Aluksi Miko ei voinut liikkua, kun se laski päätään niin alas, että kauluri otti kiinni mattoon. Siinä se sitten seisoi, kun ei voinut muka liikkua. Hyvin se kuitenkin pääsi keittiöön, johon jäi makaamaan. Kun lähdin pois keittiöstä, Miko jäi lattialle vikisemään. Aikansa vikistyään Miko kuitenkin kummasti pääsikin ylös. En valitettavasti ehtinyt Mikoa kovin kauaa tarkkailla, kun piti kiirehtiä kouluun. Mutta kun palasin kotiin, niin Miko oli hyvin reippaana vastassa. Iltalenkki oli varmasti päivän kohokohta kun sai kaulurin pois.

Kauluri on melko iso, joten vähän arveluttaa pystyykö Miko se päässään juomaan. Oviin ja pöytiin Miko on kauluriaan kolautellut. Toivottavasti iho paranee pian ja päästään kaulurista eroon.