Huh, mikä päivä! Miko ja Markus tuli mua vastaan kaupalle ja käveltiin yhdessä kotiin. Vähän aikaa oltiin oltu kotona, kun katsoin Mikoa ja huomasin, että sen kuono olo vähän turvonnut.

Markus sanoi, että Miko oli rapsuttanut naamaansa kun hän tuli kotiin tuntia aikaisemmin, mutta oli luullut sen liittyvän (jo parantuneeseen) silmätulehdukseen. Mietittiin, että avonaisesta ikkunasta oli varmaan lentänyt ampiainen sisään, jonka Miko oli pyydystänyt ja se oli pistänyt. Tarkkailtiin, että henki kulkee normaalisti. Hetken päästä kuono ja myös posket sekä silmienympärys oli turvonnut lisää.

Soitin paikalliselle eläinlääkärille, joka käski antamaan kyytabletin ja ottamaan uudestaan yhteyttä, jos tulisi hengitysvaikeuksia tai muita oireita. Lähdin apteekkiin, sillä kaapissa olisi ollut kaksi vuotta vanha kyypakkaus. Kun palasin, Mikon naama oli turvonnut entisestään. Annettiin kaksi tablettia kyypakkauksesta. Kortisoni ei tietenkään ala heti vaikuttamaan, mutta kun turvotus edelleen lisääntyi, niin otimme Mikon naaman uudestaan syyniin. Kuonosta löytyi oikealta kaksi pientä kosteaa jälkeä vierekkäin ja säikähdin tietenkin, kun ajattelin, että kyy on purrut. Passitin Markuksen soittamaan Yliopistollisen eläinsairaalan päivystykseen ja kun sieltä pyydettiin tulemaan, niin Markus sai soittaa taksinkin, kun itse olin ihan itkuinen.

Tämän jälkeen kuono vieläkin turposi ennen kuin lähdettiin YES:aan

Odotusaulassa ei ollut ketään kun saavuimme pieneläinsairaalalle, joten pääsimme nopeasti vastaanotolle. Mikoa tutkittiin ja tutkinut opiskelija meinasi, että kyy on melko epätodennäköinen vaihtoehto, sillä kyyn pistot on yleensä hyvin kivuliaita ja Miko antoi hyvin tutkia kuonoaan. Kotona Miko ei vielä oikein tahtonut, että kuonoon kosketaan, ainakaan niiden jälkien lähelle, mutta kortisoni oli varmasti jo helpottanut oloa. Opiskelija kävi vielä juttelemassa eläinlääkärin kanssa, jonka jälkeen ell kävi meitä myös katsomassa. Hän oli samoilla linjoilla opiskelijan kanssa ja arveli, että kyseessä on allerginen reaktio joko ampiaisesta tai jostain muusta, joka voi olla melkein mitä vain. Mitään jälkeä pistosta tai puremasta ei löytynyt. Hän ehdotti verikokeen ottamista varmuuden vuoksi. Pyysin eläinlääkäriä vielä katsomaan Mikon oikeaa tassua, jota Miko on vähän aristanut koskiessa ja jota se on jonkun verran nuollut.  Olin itse löytänyt tassusta vain pienen punaisen jäljen. Ell epäili ihotulehdusta, mutta sanoi, että nuoleminen voi kertoa myös jalan sisällä olevasta kivusta. Kerroin, että olin tarkkaillut Mikon liikkumista eikä se ollut ontunut ja koska Miko ei juuri aristanut kosketusta, niin luustoon liittyvä ongelma se tuskin on. Jos oireet jatkuu, niin ell suositteli ontumistestin tekoa.

Jouduimme vähäksi aikaa jättämään Mikon. Hetken odoteltuamme saimme Mikon takaisin. Veren ottaminen oli mennyt oikein hienosti, mutta karvojen ajelua jalasta Miko ei oikein ollut sietänyt. Poikaraukka varmaan pelkäsi trimmeriä. Jalasta löytyi vähän isompi punainen alue. Hoidoksi Vetramil-voidetta ja nuoleminen estettävä.

Miko verikokeen tuloksia odotellessa

Verikokeen tuloksien valmistumiseen piti mennä 20min, mutta jouduimme odottamaan aika paljon pidempään. Kaikki tutkitut arvot olivat normaaleja. Mikoon pistettiin lyhytvaikutteinen hydrokortisonipiikki ja jos turpoaminen alkaa uudestaan, niin annetaan 1,5 kyytablettia. Jos oireet ei häviä, yleisvointi heikkenee tai turvotusalue alkaa erittää, pitää ottaa uudestaan yhteyttä.

Päivystyksessä meillä meni melkein 2,5h. Onneksi läheinen apteekki oli vielä hetken auki, niin sai haettua uuden kyypakkauksen ja Vetramilin. Huomasin muuten taksikuitista, että koirasta perittiin 2,60 ylimääräistä! Ehkä on peritty ennenkin, mutta aikaisemmin en ole ottanut kuittia. Kotimatkalla turvotus laski jonkun verran, mutta aika isonaamainen koira meillä täällä vielä on. Toivottavasti turvotus pian laskee eikä tarvetta enää eläinlääkärikäynnille tule. Tämä oli kolmas eläinlääkäkäynti kuukauden sisään.

Ihmettelen, mikä turvotuksen aiheutti, sillä tuskin Mikoa ainakaan ampiainen on silloin pistänyt, kun se oli yksin kotona, koska muuten turpoaminen olisi varmasti alkanut aikaisemmin. Joku lenkillä? Mikoa on kaksi kertaa aikaisemmin pistänyt ampiainen (kerran huuleen, suun sisäpuolelle ja toisella kerralla maa-ampiaiset naaman lisäksi muualle kehoon) eikä silloin tullut samanlaista reaktiota. Ensimmäisen kerran jälkeen reaktio voi tosin tulla voimakkaampana.

Kotona iltaruuan jälkeen, näyttää jo paljon paremmalta

Tälle tassulle olisi seuraava näyttely tiedossa reilun kahden viikon päästä...