Päiväruuan jälkeen kun mentiin ulos, päätin, että vaikka on kovin lämmin niin menemme lenkille eikä Rautian nurmikolle. Nurmikolla olen antanut Mikon aikalailla päättää mihin mennään, mutta ehkä alkaa olla jo aika näyttää kuka vie ja kuka vikisee. Ettei poika opi, että hän saa päättää minne mennään. Onhan poika vielä niin pieni, että sen pitää itse saada säädellä liikunnan tarvetta, mutta ei meidän lenkit pitkiä ole tai kovin rasittavia. Miko saa jäädä haistelemaan, mutta taluttaja päättää mihin suuntaan mennään ja mitä saa haistella. Ei me silloin päivällä kovin pitkälle päästy, kun poika alkoi näyttämään kuumuudesta väsyneeltä. Käännyttiin sitten takaisin. Kotiin mentiinkin kovaa vauhtia. Koko ajan sai pysähtyä kun Miko veti. Se ei vaan oikein ymmärrä miksi välillä pysädytään eikä eteenpäin pääse. Tämä aiheutti muutaman kerran vinkumista. Jos Miko ei tahdo mennä siihen suuntaan, johon olen menossa tai en päästä sitä jonnekin minne se haluaa, se usein menee istumaan tai makaamaan. Ihan kuin mököttäisi tai protestoisi sitä vastaan Tässä esimerkki hissistä. Miko näyttää siltä kuin olisi väsynyt, mutta yhtäkkiä se saattaa tehdä spurtin ja riehua.

Neljän paikkeilla tuli Mikolle taas vieraita, isä ja Päivi. Menin Mikon kanssa vastaan parkkipaikalle ja taas Miko otti vieraat vastaan iloisesti häntää heiluttaen Vähän mietin miten poika isään suhtautuu kun on ollut pari miestä, joihin Miko ei halunnut tutustua. Mutta ehkä niissä oli jotain vikaa, kun Päivin mukaan koirat vaistoaa jos jossain ihmisessä on jotain "vikaa" Miko sai purutikkuja tuliaisena ja ne maistui ja myös kesti yllättävän pitkään. Isän ja Päivin piti tulla jo eilen kun he olivat Jyväskylässä vinttikoirien maastojuoksuja katsomassa. Oli heillä koirakin mukana, mutta eivät ehtineet kilpailuun osallistumaan. Paluumatka viivästyi sen verran, että he tulivatkin tänään kun isän piti pistää meille rullaverhoja eikä niin myöhään olisi enää voinut porata. Miko nukahti melko pian kun tultiin kotiin eikä se reagoinut poran ääneen mitenkään Itse asiassa se oli ruuviväännin tms ja ruuvit porattiin ikkunan puuosiin, joten ei siitä niin kovin kovaa ääntä lähtenytkään. Nyt saa olla kotona auringolta suojassa ja toivottavasti myös ilma pysyy viileämpänä kun aurinko paistaa. Miko heräsi kun verhot oli pistetty ja sen kanssa hetki puuhailtiin ennen kuin isä ja Päivi lähtivät. Sain myös vinkkejä koiran ruokinnasta. Pitäisi kuulemma käydä ostamassa Hakaniemen hallista possun saparoita pureksittavaksi. Ne olisivat hyväksi pennun puremistarpeelle. Menimme saattamaan heidät autolle ja jäimme vielä puoleksi tunniksi ulos. Kävimme Rautian varaston vieressä olevalla pienellä leikatulla nurmikon pätkällä, joka on aika lähellä Porintietä. Autoja ei kyllä kovin paljon mennyt ohi, mutta saipahan poika kuulla vähän isomman tien ääniä. Muutaman kuvankin otin, tässä pari.

Rapussa, meidän kerroksessa, Miko meni portaiden luokse ja yritimme kokeilla mennä portaita alas, vaikka olin ajatellut että sitä kokeillaan vähän myöhemmin kun poika on saanut lisää kokoa. No, ei Miko sitten uskaltanut. Olimme jo menossa kotiovea kohti ja otin Mikolta pannan pois kun se menikin takaisin portaille ja pisti etutassut alemmille portaille. Menin äkkiä sen perään ettei se vaan tipahda portaita alas. Kokeillaan niitä portaita joskus toiste ja mieluummin ensin ylöspäin