Miksu on nyt puolivuotias, painoa löytyy 13,4kg ja korkeutta 42,5 - 43cm. Enää ei tarvii kasvaa

Eilen illalla lenkillä Miko oli kumman säikky. Miko välillä katsoi taakseen ja tasoristeyksen ylitettyämme jäi pitkään katsomaan raiteiden suuntaan. Katsoin itsekin onko siellä jotain, mutta mitään ei näkynyt. Yhtäkkiä Miko lähti juoksuun ja sen jälkeen meni jonkin aikaa kauheaa vauhtia eteenpäin välillä taakse vilkuillen. Lumisateen vuoksi minulla oli huppu päässä enkä kunnolla nähnyt kuin eteen, niin piti oikein kääntyä katsomaan onko meidän takana jotain. Vähän pelottavaa tuollainen kun on yksin (tai kaksin) pimeällä ulkona Vähän tämän jälkeen vastaan tuli valkoinen länsiylämaanterrieri, jota Miko meni varovasti haistelemaan, mutta yhtäkkiä Miko juoksi taakseni. Takaa tuli kaksi irlanninsusikoiraa omistajineen, jotka pysähtyivät myös kun tunsivat westien omistajan. Toinen irlanninsusikoirista olisi halunnut tutustua Mikoon, mutta Miko ei halunnut tutustua tuohon pelottavaan isoon koiraan. Westien omistaja sanoi tälle tuttavuutta yrittäneelle susikoiralle, että Miko on niin arka, ettei se uskalla tulla tutustumaan kuin pikkuista westietäkin pelkäsi. Piti sitten sanoa, ettei Miko normaalisti ole näin arka Kun on nähnyt kuinka arkoja jotkut pennut on, niin olen tosi tyytyväinen että Miko on näin rohkea. Ei se mikään uhkarohkea kuitenkaan ole ja tietenkin joitain asioita pelkää ainakin aluksi. Miko onneksi palautuu nopeasti pelottavan tilanteen jälkeen. Välillä kuitenkin tulee näitä päiviä kun rohkeus katoaa Muihin koiriin Miko on alkanut suhtautua varautuneesti. Tänään sen piti haukkua kahdelle koiralle enkä siihen mitään syytä nähnyt.

Aamulla otin kameran mukaan ulos, että saisi talvisen kuvan Mikosta. Olen ajatellut teettää Mikon kuvasta joulukortit ja kun ei voi tietää onko lunta maassa ennen joulua, niin oli pakko käyttää tämä tilaisuus hyväkseen Loskakelit täällä jo on kun ei eilen illalla yhdentoista aikaankaan ollut pakkasta. Muutaman ihan ok kuvan sain, pari niistä alla. Kuvausta vain vähän häiritsi se, kun meidän kuvauspaikan läheisyydessä oli muitakin koiria ulkoilemassa enkä siksi viitsinyt pitää Mikoa vapaana kun ne olivat näköetäisyydellä.

6 kuukautta kun on merkkipäivä () niin piti tuoda Mikolle jotain kivaa kaupasta. Miko sai uuden vinkulelun, kun Hyvinkäältä ostamastani lelusta meni vinku aika nopeasti rikki ja lelu siksi menetti paljon mielenkiintoa. Ostin myös samanlaisen narupallon kuin Miko rikkoi pari viikkoa sitten. Herkuiksi ostin koirankeksejä, ne oli kuin Mikon irtokarkkeja kun pussiin sai valita erilaisia keksejä

Mikolle tuli hätä kun jätimme sen yksin kotiin kauppareissun ajaksi. Miko yritti tunkea ovesta ulos kun lähdimme ja kun saimme oven kiinni, alkoi kauhea huuto ja oven raapiminen. Menimme hissillä alas, mutta huuto oli niin kova (kuten Hyvinkäällä ) ettei Mikoa voinut jättää naapureita häiritsemään. Markus meni käymään kotona, mutta huuto jatkoi Markuksen tultua takaisin alas. Markus meni vielä kerran takaisin ja kävi viemässä Mikon sohvalle ja käski sitä nukkumaan. Sen jälkeen ei kuullut enää ääntä Markus oli sitä mieltä, että se huutaa perääni kun Markus on itse saanut lähteä kauppaan Mikon siitä sen kummemmin välittämättä. Ei aamulla tuollaista huutoa tule kun lähden töihin. Miko ei tainnut kuitenkaan sohvalla viihtyä, sillä kun tulimme kotiin, se odotti oven vieressä Jouduin käymään myöhemmin uudestaan kaupassa kun meillä ei ollut mitään makupaloja huomisen näyttelyä varten. Markus jäi silloin kotiin, mutta silti Miko jäi huutamaan oven taakse. Oven takana se taas odotti kun tulin kotiin.

Kohta pitäisi alkaa pakkaamaan huomista varten, Täytyy ottaa Mikolle joku makuualusta mukaan, että voimme mennä johonkin nurkkaan odottamaan ryhmäkehää. Miko voisi silloin yrittää nukkua. Tärkeintä on rekkarit ja rekisteritodistus, kaikki muut voi ostaa paikanpäältä, kuten Hyvinkään viikonloppuna opin

Komea poika. Harmi vain, että osa hännästä jäi pois kuvasta. Miko on niin harvoin pää pystyssä paikallaan, että kuva pitää ottaa nopeasti.

Tästä kuvasta näkee, että Mikon jalkovälissä vähän punottaa. Miko nuolee jalkoväliään melko paljon, mutta iho ei ole onneksi rikki tai tulehtuneen oloinen. Karvat vain on värjäytynyt jostain syystä punertaviksi. Vaihdan kohta ruokamerkkiä ja yritän jättää kaiken naudan pois ruokavaliosta. Saa nähdä onko sillä vaikutusta silmien punoitukseen ja nuolemiseen. Jos ei, niin syytä täytyy alkaa etsimän jostain muualta.