Miko yrittää tulla sohvalle erityisesti silloin kun istuu sohvalla ja syö jotain hyvältä tuoksuvaa. Yleensä jos Miko alkaa kovin yrittämään hyppäämistä, keksin sille muuta tekemistä ettei se itseään satuta. Välillä nostan sen sohvalle, mutta sitä pitää pitää tarkasti silmällä ettei yritä ominpäin hypätä pois. Eilen illalla taisin taas jotain syödä sohvalla ja yhtäkkiä pikkumies oli siinä vierässä. Se on tähän mennessä ensimmäinen kerta kun se on päässyt sohvalle hyppäämään Toivottavasti ei harrasta tuota hyppimistä enempää ainakaan ihan vielä.

Tänään aamulla Miko innostui kaivamaan Rautian nurmikolla (se kaivaa aika usein). Aloin kuvaamaan poikaa kun se niin innoissaan koloa kaivoi. Olin kyykyssä kun poika yhtäkkiä syöksähti syliini. Farkut saa mennä pesuun ja valkoinen takkikin sai ruskeaa sävyä... Nurmikko oli kostea ja siksi tassut mullasta kuraiset Kotona huomasin, että multaa oli naamassanikin. Onneksi ei tullut ketään vastaan. Kotona suoraan vessaan jalkojen ja vatsanalusen huuhteluun. Kuivaaminen on siitä ikävää, että Miko käy aina silloin käsiin kiinni. Sain pojan kuitenkin viimein rauhoittumaan ja viimeiset kuivaukset meni rauhallisissa merkeissä.

Kaivaessa menee multaa joka paikkaan, joten välillä täytyy ravistella.

Naama ja tassut mullassa.

Tauon jälkeen kaivaminen jatkuu.

Koiran omistamisessa huono puoli on se, että välillä joutuu tekemään tuttavuutta sellaistenkin ihmisten kanssa, joihin mieluummin jättäisi tutustumatta. Voihan sitä tietenkin aina sanoa, että ei nyt, mutta kun olen vähän huono sanomaan ei... Aamupäivällä Mikon hidastellessa meidän takaa tulleet miehet jäivät juttelemaan ja Mikoa rapsuttamaan. Molemmat oli vähän kännissä. Toinen antoi neuvoja ja toinen oli ärsyttävä, selitti omia juttujaan ja puhui päälle. Molemmat koiranomistajia. Neuvojen antaja suositteli koiran kouluttamista (tottakai niin teen ) ja sanoi vaimonsa käyvän heidän saksanpaimenkoiran kanssa Hiiden Haukkujen tottiksessa ja muissa palveluskoirakoulutuksissa. Hiiden Haukut onkin yksi vaihtoehto kun agilityseuraa etsii. Toinen mies antoi Mikolle heiniä ja keppejä kun huomasi se olevan melko leikkisä. Hän löysi sitten jonkun kolmimetrisen oksan ja alkoi sitä Mikolle heiluttaa. No, Miko vaan tykkäsi ja raahasi sitä isoa oksaa jonkin matkaa. Miesten kanssa menikin sitten aikaa kun ei ne siitä kadonneet, vaikka välillä sanoivat että jatketaan nyt matkaa, eikä Miko liikkunut kovin vauhdikkaasti (makasi maassa ja pureskeli keppejä). Toinen mies sanoi Mikosta tulevan hyvä koira kunhan sitä kouluttaa ja molemmat kehuivat sen ulkonäköä Siinä vaiheessa kun se ärsyttävä mies alkoi kommentoimaan mun ulkonäköä, ajattelin että onneksi me käännytään kohta metsään ja kotiinpäin. Ärsyttävä mies oli varma, että en ole suomalainen vaan itänaapurista kotoisin ja toinen oli varma, että on nähnyt mut joskus kun olen ollut lapsi. Voihan se vaikka olla joku isän tuttu/entinen tuttu, kun isä tuntee Nummelan Nesteen omistajan (tai entisen omistajan, en tiedä). En kuitenkaan kysynyt, että tunteeko isää vaan käännyin metsään

Miko on tänään 12 viikkoa vanha ja painaa 5,5kg eli 100g vähemmän kuin maanantaina. Luulen, että Miko on saanut liian vähän ruokaa kun syötin sille eilen ja tänään koiranruokapurkin. En oikein tiennyt paljon sitä pitää antaa (kyljen ohje tuntui niin suurelta, että luulin ymmärtäneeni sen väärin, mutta olisi näköjään pitänyt noudattaa) ja annoin saman verran kuin nappuloitakin. Eilen ja tänään Miko on kakannut vähemmän kuin muina päivinä ja ulkona on pitänyt olla paljon pidempään, että jotain tulee. Muina päivinä kakka on tullut parin minuutin päästä siitä kun ulos ollaan tultu. Nyt se purkki on syöty ja palataan "normaaliin" ruokintaan. Täytyy punnita poika viikonloppuna uudestaan ja jos paino on noussut ja kakkakin alkaa tulla normaaliin tapaan, ei varmaan ole syytä huolestua. Aloin viime viikolla pitämään päiväkirjaa kaikesta Mikoon liittyvästä ja merkkaan sinne mm. mitä ruokaa, kuinka paljon ja mihin aikaan olen antanut, milloin on tullut kakka ja jos sen koostumuksessa on ollut jotain mainitsemista