Tänään oli ensimmäinen kuudesta arkitottiskerrasta ja oli taas bussilla Veikkolaan matkustamista luvassa. Menomatkalla oli se kuski, joka kerran meinasi ottaa Mikosta maksun. Tällä kertaa hän sanoi, että pitäisi ottaa maksu, mutta kun mennään niin lyhyt matka niin ei ota Bussissa Miko pääsi/joutui rapsutettavaksi kun käytävän toiselle puolelle tuli joku mies istumaan. Miko vähän pelkäsi miestä, mutta antoi silittää. Bussin lähdettyä liikkeelle, Miko tuli tuttuun tapaan syliin.

Viimeisillä arkitottiskerroilla syksyllä oli niin vähän porukkaa, että tuntui oudolta kun nyt oli niin paljon. Kai meitä maksimimäärä kymmenen oli. Oli labbis, ranskanbuldoggi, phalene tai japanese chin, bokseri, joku pumin tyylinen, yksi taisi olla mastiffi tms ja yksi varmaan sekarotuinen (kun en tunnistanut rotua ).

Nyt kun on tullut treenattua tokojuttuja vain sisällä, niin oli vähän hämmentävää olla ulkona kaikkien hajujen ja uusien koirien ympäröimänä Eipä ollutkaan kontaktin saaminen/pysyminen yhtä helppoa kuin kotona. Eihän se ole helppoa ollut agilityharkoissakaan. Miko teki usein niin, että esim perusasennosta lähti omille teilleen heti kun sai namin. Aloitimme kontaktiharjoituksella. Tämän jälkeen vuorossa oli perusasento. Molemmat ohjaajat kävivät kaikkien luona joko opastamassa perusasennon harjoittelua tai katsomassa miten se sujuu. Hannele-ohjaajalle sanoin siitä, ettei harjoittelu tunnu tuottavan tulosta ja Miko saattaa jäädä liian taakse tai liian kauas. Hannele sanoi, että oppiminen vie aikaa, mutta pitää kiinnittää paljon huomiota siihen, ettei palkkaa jos asento on väärä. Noora-ohjaajalle näytin vain pienellä käsiliikkeellä opastetun perusasennon ja hänen mielestä siirtyminen sivulle meni hienosti.

Perusasennon jälkeen oli seuraamista/pujottelua muiden koirakoiden välistä. Me saatiin aloittaa. Lähdin matkaan luottavaisin mielin kun aikaisemmilla kerroilla meidän seuraaminen on mennyt niin hienosti. Pari ensimmäistä pujottelua meni hyvin, mutta sitten meni pää maahan tai lähellä oleva koira alkoi kiinnostaa eikä Mikoon tahtonut enää saada kontaktia. Kerran pysähdyin, että saisin taas kontaktin mutta aika surkeasti meni paitsi ihan lopuksi. Toinen kerta meni vähän paremmin, mutta maassa oli taas niin paljon uusia mielenkiintoisia hajuja. Kun pidin namia koko ajan Mikon nenän edessä niin päästiin etenemään

Lopuksi oli vuorossa luoksetulo ja me olimme Mikon kanssa ensimmäisiä kun oli mennyt jo yliaikaa ja meidän piti ehtiä bussille. Välimatkaa piti ottaa 10-15m ja toinen ohjaaja piti koiran kiinni. Mikon luoksetulo sujui oikein hyvin ja vauhdikkaasti. Matkalla bussille Miko kulki koko ajan niin nätisti vierellä, että olisi saanut ohjaajat olla mieluummin sitä katsomassa kuin aikaisempaa seuraamista!

Miko taisi vähän pelätä isokokoista bussia ja en millään meinannut saada sitä syliin. Kiva kun kaikki bussissa saivat katsoa meidän taistelua ja hetken joutui bussi odottamaan Noihin meidän busseihin on niin korkeat portaat, ettei Miko niitä itse nouse ylös. Kun tultiin kotiin, Miko oli täynnä energiaa ja halusi leikkiä. Ihan kiva kun arkitottis on nyt perjantaisin niin ei ole mitään kiirettä nukkumaan ja saa rauhassa rentoutua.