Eilen kävimme Mikon kanssa Hyvinkäällä Spanieliliiton pääerikoisnäyttelyssä, jonne oli ilmoitettu 64 kooikerhondjea. Lähtö oli aikaisin ja herätys siksi klo 4.30! Paikalla piti olla hyvissä ajoin ennen pentujen kehää, jotta sai hyvän istumapaikan. Olimme Helsingissä ennen seitsemää. Junan lähtöön oli aikaa reilu puoli tuntia, joten kulutimme aikaa keskustassa kierrellen. Tuohon aikaan oli juuri katujen putsaus meneillään ja on kyllä uskomatonta kuinka paljon roskia maahan heitetään. Aseman läheisyydessä oli maa täynnä mäkkäriroskia (Sokoksen McDonald's on siinä vieressä). Mä en vaan voi ymmärtää miten jotkut voi noin roskata, kun roskiksia on useampikin näkösällä. Pasilasta junan kyytiin tuli kaksi koikkeria; Nova (Cavalriina's Hamlet Harrison) ja Niko (Amber's Sundancer v.d. Toetesteijn), jotka jäivät istumaan käytävän vastakkaselle puolelle. Oli hyvä kun konduktööri lipun myytyään katsoi hetken vuorotellen käytävän molemmille puolille kun oli samannäköisiä koiria Aluksi Miko oli kiinnostunut toisista koirista, mutta kun ei niiden luokse päässyt niin melko pian Miko meni nukkumaan. Kiva, miten Miko pystyy rentoutumaan, vaikka Niko koko matkan häselsi vieressä. Jossain Järvenpään kohdalla Miko heräsi ja pääsi sitten vähän Nikon kanssa tekemään tuttuvuutta. Aluksi Miko vain pisti tassuaan Nikon päähän, mutta ryhtyi sitten leikkiin. Kävelimme samaa matkaa Wanhalle Areenalle. Ei kyllä käynyt koohopoikien omistajaa Elinaa kateeksi kun hänellä oli kevythäkin lisäksi kaksi koiraa, joista toinen hössötti ja yritti leikkiä Mikon kanssa

En tiennyt saako alueelle tuoda turistikoiria, mutta ainakin aikaisemmin on saanut. Se nainen, joka Mikon rokotukset tarkisti, kysyi toiselta, että mitäs kun tämä koira ei ole ilmoittautunut näyttelyyn. Toinen sanoi, ettei turistikoirien tuomista ole kielletty, joten hän on päästänyt sisään. Sopiva istumapaikka löytyi josta joten kuten pystyi kuvaamaan. Olin miettinyt mitä kuvaamisesta mahtaa tulla, kun samalla täytyy Mikoa pitää, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Miko istui tai makasi jaloissa eikä pahemmin välittänyt kehässä olevista koirista, jotka olivat välillä kovin lähellä. Aika usein Miko kellahti maahan rapsutuksien toivossa, joten osasi se ainakin ottaa rennosti Reissun tarkoituksena oli siedättää Mikoa kosketukselle ja kivasti Mikoa käytiin silittelemässä ja katsomassa hampaita, kiitos koskettelijoille! Miko oli yllättävän avoin, vaikka parin ihmisen kosketusta aluksi vähän väisti. Meistä parin penkin päässä istui kaksi naista ja tyttö ja heitä Miko meni omatoimisesti moikkaamaan ja jäi rapsuteltavaksi. Miko melkein meni tytön syliin! Miko kävi kerran sylissäni, josta siirtyi vieressä istuvan Kaisa S:n syliin Vaikka Mikon kanssa menikin kivasti, niin eiköhän tämä ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta turistina näyttelyssä. Täytyy nyt vaan saada lisää vieraita koskemaan, erityisesti miehiä, mutta en vain tiedä missä tällaisia tilaisuuksia tulisi. Erkkarissa olisi ollut mahdollisuuksia saada mies koskemaan, mutta kun piti kehää seurata ja kuvata niin ei voinut liikkua ympäriinsä. Aikatauluihin oltiin jätetty kivasti väljyyttä, sillä vaikka tuomari käytti paljon aikaa koiriin, niin silti pysyttiin aikataulussa. Pentujen ja urosten sekä urosten ja narttujen välissä oli kivasti 10-15min tauot.

Tuomari Tuus van Adrichem Boogaert-Kwint käsitteli koiria kivasti ja hänellä oli vinkulelu mukana, jota käytti joidenkin koirien kohdalla. Hän myös antoi kaikille kehässä olleille puukenkäavaimenperän. Pentuja oli paikalla 13, joista nätti  ROP-pentu Black Amiikos Cie Clementientje oli myös BIS4-pentu! Uroksista paras ja samalla rotunsa paras oli Black Amiikos Yordi Yannick eli Nikke ja narttujen paras sekä VSP oli Cavalriina's Ronja Ragazzi eli Ronja. Onnea menestyneille!

Hassu tapahtuma oli kun Tuffen arvostelun aikana viereisen espanjanvesikoirakehän tuomari jäi katsomaan kooikereita. Kehään oli tullut jo seuraavan luokan kaksi koiraa, mutta tuomari oli ihan koohojen lumoissa. Kehäsihteerin piti sitten tulla muistuttamaan tuomaria, että koirat odottaa

Espanjalainen tuomari katselee Tuffea

Helsinkiin pääsimme Sanna M:n kyydillä yhdessä Krissen kanssa. Miko matkusti auton takana. Aluksi Miko seisoi ja sillä oli vähän vaikeuksia pysytellä pystyssä kun alkumatkalla oli niin paljon kiihdytystä, jarrutusta ja käännöksiä. Kerran raukka löi nenänsä suoraan takalasiin. Sitten Miko tajusi mennä maaten ja viettikin osan matkasta nukkuen. Kannelmäestä menimme junalla keskustaan ja ensimmäistä kertaa Miko sai nousta omin voimin junaan, joka ei ollut matalalattiainen. Aluksi Miko ei meinannut tulla, mutta hihnasta vetämällä se lopulta hyppäsi ylös. Täytyy noissa korkeammissa junissa vähän katsoa, ettei koira jää ovien toiselle puolelle kun itse menen ensin ja Miko tulee perässä vähän hitaasti. Bussissa annoin loppumatkasta Mikon tulla syliin, kun se niin pilkki. Pari kertaa Miko yritti nukkua bussin lattialla, mutta siitä ei vaan tule mitään ilman makuualustaa. Miko piti välillä päätä minun kättä vasten tai viereisellä penkillä ja tuntui, että kohta siltä menee jalat alta kun se meinaa nukahtaa. Sen vuoksi piti ottaa toinen syliin ja siinähän se nukkui loppumatkan. Kotona olimme puoli viideltä ja Miko nukkuikin melkein koko loppupäivän. Kylläpäs on raskasta olla näyttelyturistina Olin kyllä itsekin aivan poikki. Aluksi kirjoitin tulokset keskustelupalstalle, kun niitä ei siellä vielä ollut. Siihen menikin jonkun aikaa kun koiria oli niin paljon ja samalla yritin syödä pizzaa. Sitten siirsin kuvat koneelle, kävin ne läpi ja muokkasin sekä latasin nettiin. Latauksen aikana menin makuulle ja sen jälkeen väsytti niin paljon, että piti jättää kuvatekstien ja blogin kirjoitus tälle päivälle. Kuvien kanssa menikin sitten tänään muutama tunti, kun kuvat.fi palvelu koetti hermoja poistamalla jo lisäämiäni kuvatekstejä. Kun kaiken piti olla ok, niin huomasin, että 40 kuvaa oli hävinnyt. Ne piti ladata uudestaan ja kirjoittaa tekstit uudestaan. Varmaan pitäisi noista palveluista maksaa, kun webs.comin kanssa on myös usein mennyt hermot. Ilmaiseksi ei saa hyvää...

Kuvia näyttelystä löytyy täältä.

Pari sana tokoharjoituksista. Eli olen tälläkin viikolla onnistunut tokoilemaan päivittäin ainakin hetken, treenipäiviä ja eilistä lukuun ottamatta. Perjantaina tein pienen tokoesteen, jolla harjoittelimme esteen taakse seisomaan jäämistä. Ruokinnasta myös sananen. Olen jonkun aikaa ruokkinut Mikoa taas kahdesti päivässä, sillä kerran päivässä ei oikein toiminut. Miko ei syönyt kerralla niin isoa määrää. Nyt poika saa työpäivän jälkeen 1dl nappulaa ja raejuustoa sekä illalla 2dl nappulaa ja lihaa+kasvissosetta. Ja kuppi on ollut joka kerran jälkeen tyhjä

Mikon ihana uusi vinkulelu

Uusi vinkulelu on niin ihana, että Miko on oppinut nousemaan hyllyjä vasten, kun lelu pitää pistää välillä Mikon ulottumattomiin. Vaikka  Miko ei näe missä lelu on, niin se silti tietää missä se on :)   (Miko saa venytettyä itsensä aika pitkäksi, sillä oikeanpuoleisessa kuvassa sen nenä on 130cm korkeudella)

Mikosta on ihan tylsää, ettei se saa vinkulelua. Miko on nykyään usein tällaisessa asennossa. Erityisesti kun tulen kotiin, Miko venyttelee edessäni (kuin kumartaisi) ja jää sitten makaamaan pää jalkojen välissä

Miko osaa olla söpö kerjätessä / Miko on oppinut myös nousemaan ikkunaa vasten