Tulin eilen yhdeksältä kotiin ja sain kyllä tuntea olevani kaivattu Miko oli Markuksen sylissä parvekkeella, josta on suora reitti keittiön läpi eteiseen. Miko oli innoissaan kun tulin ja Markus päästi sen irti kun kutsuin Mikoa luokseni. Miko juoksi oikein kovaa vauhtia suoraan luokseni ja häntä vispasi Miko tervehtii aina kaikkia ruumis kaarella ja siinä se pitkään pyöri häntä heiluen ja keho taipuneena Loppuillasta jos poistuin, vaikka vessaan niin Miko jäi oven taakse ulisemaan

Tänäänkin tulin vasta vähän aikaa sitten kotiin, joten täytyy jättää tämä kirjoittaminen nyt vähemmälle, että ehtii muutakin tehdä. Tämä viikko on töissä niin kiireinen kun uudet opiskelijat tulevat huomenna ja torstaina, vanhat perjantaina ja ensi viikolla alkaa opetus. Sitten kun helpottaa, täytyy pyytää vaikka yksi päivä vapaata kun liukumasaldokin on jo maksimissaan.

Seuraavaksi voisi pistää Mikolle sen punkkikarkoitteen kun se vieläkin kaapissa odottaa Ostin Exspotia, toivottavasti on tehokasta.

Onneksi sää näyttää nyt vähän viilenevän, on meillä kaikilla sitten täällä vähän mukavempaa kun ei ole niin kuuma.