Jalostusneuvottelu, juhlaillallinen ja Spanieliliiton pääerikoisnäyttely

Olipas mukava, vaikka vähän raskas viikonloppu. Mikon näyttelytkin alkoi mukavasti

Lauantai meni Hyvinkäällä ensin kooikereiden jalostusneuvottelussa ja sen jälkeen Suomen Kooikerhondje ry:n 10-vuotis juhlaillallisella. Oli vähällä, etten myöhästynyt jalostusneuvottelusta, vaikka olin Hyvinkäällä puoli tuntia ennen sen alkua. 02.fi:stä tulostamani kartta ohjasi kadun väärään päähän. Ei siis kannata kirjoittaa hakuun Kauppalankatu 3-5 vain vaan 3, sillä kartta ohjasi minut Kauppalankatu 35:een, jossa (tai vähän sen jälkeen) oli Hyvinkään Bandidos MC:n tilat Hetken siinä ihmettelin, kunnes välähti ja sitten reipasta kävelyä kadun toiseen päähän kun kello oli jo melkein 14.30. Jalostusneuvottelu oli mielenkiintoinen ja täytyypi osallistua myöhemminkin vaikka itselläni ei sinne mitään annettavaa olekaan. Minusta tuntuu kummalta, etteivät monet urosten omistajat ole kiinnostuneita käyttämään niitä terveystutkimuksissa. Minä ainakin haluan saada tietää kaikenlaista, vaikka Mikolle ei jalostukseen olisi käyttöä

Olin vain kerran katsonut kartasta missä ravintola Obelix oli, joten oli kiva kun pääsin Anne T:n mukana kävellen paikanpäälle kun hän tiesi minne mennään. Ruoka oli tosi hyvää ja oli kiva kuunnella muiden kooikerjuttuja. Yhdistyksen 10-vuotis historiikki oli kiva saada ja täytyykin ottaa sen vaikka bussimatkoille luettavaksi. Takaisin Helsinkiin pääsin Urhon ja Frian Sannan kyydillä, kiitos siitä Veikon Kaisalle Ja tietysti Sannalle. Sannan kyydillä pääsin myös tänään Hyvinkäälle ja takaisin, joten julkisia ei tänä viikonloppuna tarvinnut käyttää.

Kannelmäestä lähdin Arin kanssa Nummelaan hakemaan Mikoa ja takaisin Kannelmäkeen tulimme vasta kahdeltatoista yöllä. Meni vielä puoli tuntia ennen kuin pääsi nukkumaan ja herätys oli jo kuudelta aamulla. Puolen tunnin hereillä olon jälkeen muistin, että kelloja olisi pitänyt siirtää, joten olimmekin heränneet jo viideltä!

Olin kovasti jännittänyt tätä päivää, mutta kehässä ja ennen kehää en edes huomannut jännittää Mikon lisäksi kehässä oli kaksi muuta 5-7kk urosta, joista toinen oli veli Niki. Meillä meni muuten ihan hyvin, mutta pöydällä Miko varmaan vähän pelkäsi. Tuomari sai tutkia hampaat ja pään kun Miko oli makuulla ja sen jälkeen pyysi Mikon seisomaan. Tuomari halusi mitata poikasen ja silloin jo mietin mitä siitäkin tulee, kun kotona Miko aina väistää mittaa. No, eipä siitä mitään tullutkaan Tuomari ajatteli Mikon pelkäävän pöytää tai sitä kun se vähän keikkui ja pyysi laskemaan pojan maahan. Ei se mittaaminen maassakaan onnistunut, joten siitä luovuttiin. Olin kyllä melko yllättynyt kun tuomari tuli sanomaan, että olimme "voittaneet" Luulin, että olisimme kolmansia kun tuomari alkoi lähestyä, sillä mätsäreissä on ensin ilmoitettu 4.sija jne. Toiseksi tuli Niki-veli. Saimme luokkavoitosta koikkeriyhdistykseltä kooikerpiparimuotin, joten täytyy jouluna leipoa pipareita Kaikki pennut saivat myös kunniapalkinnon. Kävimme Mikon kanssa vielä uudestaan kehässä 7-9kk pentujen voittajan, Nuutin, kanssa. Nuutti (Wishdecoy Raymond Olivia) oli parempi ja siten ROP-pentu. Yhtään narttupentua ei ollut paikalla.

Oli kiva nähdä tuttuja ja tuntemattomia kooikereita omistajineen. Miko pääsi painimaan Nikin, Ellan, Marun ja Kavin kanssa ja monia muitakin moikkailtiin. Miko ja Niki olivat ihan samankokoisia ja hyvin saman oloisia Ella oli niin pieni ja hoikka, että Miko näytti sen rinnalla kovin pullealta. Muutenkin kaikki nartut näyttivät kovin pieniltä, kun on tottunut näkemään tätä meidän isoa miestä

Mikon kanssa oli vähän vaikea välillä seurata kehän kulkua ja siksi melkein kaikki urokset menivät ohi. Nartuista otin melko paljon kuvia, jotka eivät ole kovin hyviä... Pidin Mikoa välillä Sannalta lainaan saadussa kevythäkissä. Miko ei sinne halunnut mennä kun häkkiin sitä ei ole totutettu, mutta hyvin se häkissä rauhoittui kun siellä hetken oli. Miko oli ihan nätistikin kun välillä kävin muualla. Takaisin tullessani aina vähän silitin Mikoa. Sen jälkeen, kun olin ostanut Mikolle kolme uutta lelua, kävin viemässä lelut reppuun ja Mikoa mitenkään huomioimatta menin vessaan. Siitähän itku tuli ja kuulin sen huudon koko vessareissun ajan. Ja kuuli sen varmaan kaikki muutkin, kun Mikon huuto oli jo häirinnyt kehässä olijoita Kauaa en ollut poissa ja lähdimmekin sitten vähän ulos tuulettumaan. Loppupäivän Miko nukkui häkissä nätisti kun seisoin koko ajan vieressä (ja pääsin käymään vessakin sen huomaamatta). Täytyy ostaa häkki ja alkaa harjoitella siellä oloa, myös niin etten ole paikalla

Mikolta tuli päivän aikana kahdet kakat ja molemmat tietenkin sisätiloihin... Kävimme heti näyttelypaikalle tultuamme kiertelemässä ja tutustumassa paikkaan. Miko sitten tilan toisessa päässä päätti käydä tarpeillaan ja vielä keskellä sitä päädyssä olevaa aluetta. Kakkapussit olivat repussa, mutta onneksi sain pussin yhdeltä ystävälliseltä cockerin omistajalta Kooikerkehän päätyttyä Miko päätti tehdä tarpeet kehän matolle. Vedin sen pois matolta, mutta silti sinne kerkesi vähän jotain tulla. Tällä kertaa taskussa oli kakkapussi

Tässä Mikon arvostelu Mariannen kääntämänä: Ikäisekseen hyvin kehittynyt uros. Erittäin hyvä runko. Erittäin hyvä kuono-osa. Ilmeikäs pää. Erittäin hyvä kallo ja selkälinja. Erittäin hyvin asettunut ja kannettu häntä. Ikäisekseen riittävä rintakehä. Etuosan tulisi vielä kehittyä. Hyvät liikkeet. Takaa hieman ahtaat. ???? vielä nuoruusmaisesti löysät. Tarvitsee hieman lisää kehätottumusta. Ei tulisi enää kasvaa isommaksi.

Oli pitkä, mutta mukava päivä

Sannan kyydillä pääsimme siis Helsinkiin ja Ari vei meidät Nummelaan. Turun motarilla näimme onnettomuuden kun edessä, ohituskaistalla yksi auto ilmeisesti ensin osui keskikaiteeseen ja siksi pyörähti muutaman kerran (renkaat koko ajan tiessä). Takana tullut auto ehti jarruttaa, vaikka pysähtyikin aika lähelle onnettomuusautoa. Aluksi vain ihmettelimme, että mites toi yksi auto näyttää olevan sivuittain tiellä ja sitten huomasin sen pyörivän. Ari sai jarrutettua hyvissä ajoin ja menimme ohi ihan tien reunaa pitkin.

Veljet kehässä, vasemmalla Miko ja oikealla Niki