Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään, joten ei ole ollut aihetta kirjoituksillekaan. Heikosti taas mennyt treenaaminen Mikon kanssa, kun en ole saanut mitään aikaiseksi. Yksi ilta sydänpurkista tuli kannen avattuani sellainen tuoksahdus, etteivät tainnut olla enää parhaimmillaan. Treenit jäi kun ei ollut namia. Seuraavana päivänäkään ei ollut namia. Eilen Mikoa tuntui taas kiinnostavan kaikki muu paitsi minä nameineni. Meidän treenit on aina tosi lyhyitä, koska Mikoa kiinnostaisi enemmän haistella, vaikka siihen kontaktiin saakin ja koska en yleensä perusasennon, seuraamisen ja paikkamakuun lisäksi keksi mitään muuta. Olishan sitä vaikka mitä, mutta pitäisi varmaan ensin kirjoittaa paperille mitä harjoitellaan. Tänään kentällä oli porukkaa, joten jätin treenit lenkin loppupuolelle. Keskellä jalkakäytävää tehtiin perusasentoa ja seuraamista sekä liikkeestä maahan menemistä. Meni tosi kivasti ja perusasentoon menemiseen on tullut mukavasti intoa. Välillä tosin vähän turhaa häsläystä, niin kuin hyppimistä. Kannattaakin jättää treenit lenkin loppuun, koska silloin Miko on jo saanut haistella ja tehdä tarpeensa.

Vaikka treenit onkin nyt pääasiassa mennyt ihan kivasti, niin turhautumista saa kokea melkein jatkuvasti. Pitäisi olla vähän enemmän kärsivällisyyttä Mikon kanssa pitäisi tehdä kovasti töitä, mutta kun en tee, niin itseäni saan vain syyttää jos ei suju. Miko kyllä oppii nopeasti, mutta työtä pitää tehdä sen eteen, että saa Mikon siihen tilaan, jossa sille on mahdollista jotain opettaa. Pari teinikoirille suunnattua kurssia on osunut silmään, joissa juuri paneudutaan kontaktin saamiseen, vaikka koiraa kiinnostaa muut asiat kuin omistaja, mutta ne on ollut kovin hintavia. Eikä tällä meidän ongelmalla taida olla mitään tekemistä iän kanssa, sillä näin on ollut jo niin kauan kuin muistan. Luoksetulo-ongelmaa miettiessäni muistin, että jo pentukurssilla 4kk iässä Miko ei kiinnittänyt mitään huomiota kutsuihini kun se leikki muiden koirien kanssa. En uskaltanut pitää Mikoa vapaana kun se oli ihan pikku pentu, vaan halusin opettaa sen ensin tulemaan luokse tänne-käskyllä. Nyt vähän viisaampana tiedän, ettei pentu olisi lähtenyt vapaana kauas omistajastaan ja sitä olisi pitänyt palkata aina kun omatoimisesti tulee luokse. Miko siis tulee luokse kun olemme kahdestaan, mutta muiden koirien seurassa Miko välttää minua kuin ruttoa. Tässä asiassa eniten turhauttaa se, kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen kyllä saanut vinkkejä, mutta silti tuntuu että on ihan hukassa. Koirapuistosta uskoisin olevan apua, koska jos Miko jättää noudattamatta käskyä, niin voisi lähteä pois puistosta ja muka jättää Miko sinne. Luulisi, että sitten kiinnostaisi tulla luokse. Mutta ei täällä ole koirapuistoa.

Mutta eiköhän tuo vuodatus riitä, Miko on ihana ja meillä on kivaa Stadi Games agikisat jääkin nyt välistä. Olisin mennyt Mikon kanssa aamupäivällä Laakson kentälle ja jatkanut sieltä veljen valmistujaisiin, mutta kun äiti eilen pyysi leipomaan ja tuomaan mokkapaloja, niin Miko jääkin kotiin (en kyllä tiedä olisiko se muutenkaan ollut tervetullut mukaan). Sunnuntaina koohoja on ihan kivasti paikalla, mutta medit on tietenkin heti aamupäivällä, jolloin me ollaan mätsärissä.

Vihdoin tänä iltana oli Raision ryhmänäyttelyn aikataulut ilmestyneet! Olen viikon tai puolitoista käynyt välillä useammankin kerran päivässä katsomassa jos ne olisi ilmestyneet. Iloisena yllätyksenä koohoja on paikalla 11! Odotin ihan muutamaa osallistujaa, mutta onhan näyttely spanielikerhon järjestämä. En kyllä tiedä ollaanko me tossa luvussa mukana, kun kotiin ei ole tullut postia... Harmittavasti koikkerit on kehässä jo klo 9 eli kovin aikainen herätys luvassa. Kysyn huomenna Arilta, jos se meitä viitsii kuskata, mutta vähän epäilen kun lähtö on niin aikaisin. Varasin jo varmuuden vuoksi lipun Helsingistä klo 5:46(!) lähtevään junaan. Junan pitäisi olla Turussa klo 7:44, jonka jälkeen puoli tuntia bussin odottelua. Bussi Turusta Raisioon on perillä klo 8:22 eli vähän turhan täpärälle menee julkisilla.