Maanantaina taas ennen tokon alkua kävimme n. 40 min metsälenkillä. Tälläkään viikolla ei selvitty säikäyksettä. Olimme Mikon kanssa metsässä sellaisessa kohdassa, jossa oli paljon sammalpäällysteisiä kallioita ja muuta kukkulaa. Katsoin taaksepäin Mikoa ja säikähdin. Takanamme olevan kukkulan päällä meitä katseli rottweiler. Sydän melkein hypähti kurkkuun, koska Miko oli irti ja pistin äkkiä hihnan kiinni. Rotikka palasi takaisin mistä tulikin, sen omistaja oli kai sitä kutsunut. Miko on onneksi haistellessaan niin omissa maailmoissaan, ettei se edes huomannut rotikkaa Vaikka tällä kertaa kyseessä oli pelottavampi rotu kuin viikko sitten, niin enemmän sydämentykytystä aiheutti se, että Miko oli nyt irti. Miko on sen verran kiinnostunut muista koirista etten usko sen tulevan kutsusta luokse kun toinen koira on näkyvissä. Rotikka taisi olla sama, joka on meidän tokokurssilla. En tiedä miten pojat olisi tullut vapaana toimeen, mutta hihnassa eivät ainakaan tule. Myöhemmin treeneissä Miko oli tuijotellut rotikkaa, joka sen takia melkein tuli päälle. Sen jälkeen sen omistaja huomautti, että Miko tuijottelee. Sitten huomasin sen itsekin ja kiinnitin aina Mikon huomion itseeni kun se alkoi katsoa rotikkaa päin.

Treenien aiheena oli tokohyppy. Oli kiva käyttää koko tunti tähän aiheeseen kun tokohyppyä on tullut harjoiteltua niin vähän. Esteen toiselle puolelle vietiin namikippo ja eteneminen riippui koirakon taidoista. Minä jätin Mikon esteen taakse istumaan ja menin itse esteen vierelle. Hyppy-käskystä Miko hyppäsi esteen yli ja alkoi sen jälkeen haistella maata. Namin Miko söi kupista sitten kun se osui nenään. Tällä kertaa Miko oli kovasti haistelemassa ja se hankaloitti meidän harjoituksia, koska Miko ei mennyt suoraan namikipolle vaan alkoi haistella jo ennen sitä. Ensimmäisen hypyn jälkeen Mikon haistelut jatkui namista eteenpäin eikä se reagoinut kutsuihini. Kouluttaja kävi tömistelemässä Mikon vieressä, jolloin poika juoksi pikaisesti häntä koipien välissä luokseni. Parin kerran jälkeen kävin itse viemässä namin kippoon, jolloin Mikolla oli vaikeuksia pysyä istumassa esteen takana. Se kuitenkin pysähtyi aina kun sitä kielsin ja istui käskystä uudestaan. Jouduin siirtämään Mikoa kauemmaksi esteestä, sillä Miko oli jo ihan esteen takana. Miko meinasi sivulletulon sijasta hypätä esteen yli, sillä namihan oli edelleen kipossa. Melkein Miko hyppäsi esteen yli, mutta tuli kuitenkin sivulle! Tällä kertaa muistin katsoa suoraan eteen ja käskin Mikon hypätä. Ja Miko hyppäsi hienosti! Sunnuntaina koikkerikoulussa tuntui siltä, ettei Miko vielä pitkään aikaan hyppää perusasennosta pelkällä hyppy-käskyllä, mutta namikiposta oli hyötyä. Sitä täytyy ehdottomasti käyttää jatkossa niin kauan, että Miko osaa hypätä pelkästä käskystä. Seisomista yritettiin myös harjoitella niin, että kun koira on syönyt namin kiposta ja kääntyy takaisin niin se pysäytetään ja palkataan. Meillä se ei oikein onnistunut kun Miko takaisin kääntymisen sijasta alkoi haistella. Ja kun kutsuin sitä ja Mikon käännyttyä pysäytin sen, niin Miko tietenkin käveli luokse hakemaan palkan. Ei noin. Ei sen palkan pitäisi kävelemisestä tulla vaan seisomaan pysähtymisestä. Oma moka.

Toisella kierroksella Miko taas yhden hypyn jälkeen lähti hajukierrokselle. Kouluttaja kävi taas tömistelemässä ja Miko tuli takaisin. Tällä kertaa Miko säikähti niin, ettei seuraavasta hypystä tahtonut tulla mitään. Kun sain Mikon palkattua sivulletulosta, se nousi heti ylös ja meni vähän taakseni ja epäilevästi katseli esteestä vasemmalla seisonutta kouluttajaa. Onnistuneen hypyn jälkeen kouluttaja syötti Mikolle namia, ettei sille jäisi hänestä huonoa muistoa. Vaikka Miko ei ole mikään nössykkä (ja vaikka sitä joskus sellaiseksi sanoin ), niin on se silti herkkä, niin kuin kooikerit yleensä on. Mikolla on iso ego, joka kuitenkin helposti saa kolahduksia. Sille meidän tokoryhmän rotikalle Miko ensimmäisellä kerralla haukahti. Takaisin tuli niin kova räyh, että Miko kiersi sen jälkeen rotikan kaukaa

Jälkimmäisen säikäytyksen jälkeen Miko oli vähän mielistelevä ja se tuli vierellä niin hienosti, että pakko oli sitä seurauttaa. Miko seurasi tosi hienosti ja hyvällä paikalla eikä kontakti kadonnut edes palkan jälkeen. Tehtiin myös muutama temppu sekä maahan-istu ja istu-seiso sarja.

Tunnin päätteeksi sai kysellä mitä mieleen oli tullut kotona treenatessa. Mulla ei ollut kysymyksiä kun ei ole treenattukaan. Jos joskus haluan saada vähän edistystä meidän tokoiluihin, niin olisi syytä treenata myös treenien ulkopuolella... Kokeeseen osallistuminen on tavoitteena, joten pakko ryhdistäytyä. Suunnitelmia kyllä on, mutta en vain saa itseäni treenaamaan Mikon kanssa kaksistaan. Nythän me ollaan toista kertaa tokon alkeissa... Ja ensi viikolla viimeinen kerta.

Tänään tiistaina oli vuorossa arkitoko, joka jatkuu vielä kolmen kerran verran. Aloitimme luoksepäästävyydellä, joka meni taas hyvin namilla. Aluksi en antanut namia ja Miko (taas) nousi ylös. Kouluttajan mielestä on hyvä, että palkkaan Mikoa vierellä istumisesta kun joku tulee tervehtimään. Niin saan vahvistettua sivulla istumista. Tämän jälkeen teimme pieniä seuraamispätkiä pareittain. Parin tarkoituksena oli antaa palautetta seuraamisesta. Miko seurasi kivasti, mutta pari kertaa namin jälkeen kontakti katosi hetkeksi. Parimme mielestä Mikon seuraaminen oli hyvää, mutta siitä näkyi vielä koiran nuori ikä. Jäävistä liikkeistä ehdimme harjoitella seisomista. Aluksi peruuttelin ja käskin Mikoa maahan. Käytin käsiavustusta, jotta maahan menot olisi nopeampia. Tämän jälkeen Miko sai tulla sivulla. Välillä käytin pelkkää käskyä ja välillä myös käsiavustusta. Ihan ok maahanmenoja oli. Lopuksi teimme vauhtiluoksetulot. Koira piti palkata taakse, mutta Miko tuli palkattua sivulta kun en halunnut käyttää lelua. Kivasti oli vauhtia eikä meidän takana treenanneet pennut häirinnyt suoritusta. Kouluttaja ehdotti, että pistän Mikon liinaan kun harjoittelen lelulla palkkausta. Mikohan muuten lähtee kierrokselle lelun kanssa.

Viime kirjoituksessa jäi mainitsematta, että lauantaina mejä-harjoitus tehtiin siksi, että viikonloppuna meillä on edessä toinen mejä-koe Toivottavasti tällä kertaa tulisi tulos, tai ainakin päästäisi kaadolle asti. Koe keskeytetään kolmen hukan jälkeen, mutta loppuun saa mennä harjoitellen. Vuoden viimeinen mejä-koe olisi marraskuun puolivälissä. Uskoisin, että päästään sinnekin, kun tähän kokeeseen päästiin suoraan ja samaan aikaan olen ilmoittautumiset pistänyt.

Kuvia maanantain metsälenkiltä:

Rullahuuli

Ilta-auringossa

Kiven päällä

Hirven jälkiä haistelemassa (piti myös katsoa mitä se tyttö oikein tekee)