Oli tarkoitus kirjoittaa blogia Oulussa, jotta ei tulisi yhtä maratonpäivitystä, mutta huonon nettiyhteyden takia koko reissu tulee nyt samaan kirjoitukseen.

Perjantaina oli aikainen herätys, jo klo 5.00, sillä juna Ouluun lähti 7.30. Nukkumaan meno viivästyi puoleen yöhön ja kun vielä pahojen unien takia heräsin yöllä, oli aamulla vähän väsy. IC-junan lemmikkivaunu oli vähän erilainen kuin IC2:n. Vaunu vaikutti entiseltä ykkösluokan vaunulta leveiden penkkien takia. Oli vähän erikoista, että lemmikkivaunun toisella reunalla olevat paikat olivat kaikki sellaisia vastakkain olevia penkkejä. Ei kauhean kiva jos joku tulee koiran kanssa istumaan vastapäätä ja koirien pitäisi jakaa yhteinen jalkatila. Meillä oli paikat toisella reunalla, jossa oli yksittäisiä penkkejä. Istuttiin siis Markuksen kanssa peräkkäin. 6,5h matka meni yllättävän nopeasti. Miko pääasiassa nukkui, mutta yritti välillä päästä muiden vaunussa olevien koirien luokse. Meidän takana kopassa ollut kissa oli myös mielenkiintoinen. Seinäjoella kävimme pikku lenkillä, sillä Miko välillä piereskeli, mutta ei sillä kuitenkaan isoa hätää ollut. 

Majoittauduimme mökissä Nallikarin leirintäalueella. Lähdimme käymään kävellen keskustassa, sillä piti käydä kaupassa ja syödäkin jotain. Leirintäalueelta oli n. 4km matka keskustaan, joten reissun aikana kävelykilometrejä ropisi… Kaupan ulkopuolella Mikon Rodi-veljen omistaja bongasi meidät. Rodin näkemistä piti odottaa seuraavan päivän näyttelyyn.

Lauantaiksi oli luvattu sadetta ja vähän jo tihkutti kun lähdimme kohti näyttelyaluetta. Sade vaan yltyi ja ensimmäiset puoli tuntia näyttelypaikalla istuimme sateelta suojassa jossain katoksessa. Sade onneksi loppui, jolloin lähdimme kiertelemään näyttelyaluetta. Näyttelyn aikataulussa oli kooikereiden lukumääränä 12, mutta luettelosta löytyi vain 11 koiraa. Pääkaupunkiseudulta näyttelyyn oli meidän lisäksi tullut Niko ja Nova sekä Edi. Sade alkoi uudestaan vähän ennen meidän kehän alkua ja se tuntui vaan yltyvän. Avoimessa luokassa oli viisi urosta. Kaikki urokset olivat melko kookkaita, joten oli kiva, ettei Miko koollaan erottunut niin joukosta. Tuomari kiinnitti liikkeisiin paljon huomiota, sillä kaikki menivät yksitellen kolmion, kehän ympäri sekä edes takaisin. Lisäksi tuomari juoksutti koiria yksitellen ihan jokaisessa kilpailuluokassa. Miko vähän peruutti kun tuomari katsoi hampaat, mutta muuten antoi hyvin tutkia eikä edes se haitannut Mikoa, että tuomari nosteli ja asetteli etujalkoja. Ehdin Mikoa vain hetken seisottaa kun jo kuului ”excellent”. Mikolle siis ERI! Kilpailuluokassa Miko sijoittui kolmanneksi eikä saanut SA:ta. Rodi oli 4. Kooikereiden kehän jälkeen Miko ja Rodi pääsivät moikkaamaan. Yllättäen Miko ei heti ärissyt veljelleen vaan haisteli toista uteliaasti. Vasta kun pojat nousivat toisiaan vasten, tuli Mikolta ärähdys. Lähdimme sitten takaisin leirintäalueelle märkinä ja kuraisina. Markus otti sateenvarjon alla runsaasti kuvia, mutta sateesta ja sateenvarjosta johtuen kuvat on huonoja. Kuvia täällä.

Sunnuntaina paistoi aurinko jo heti aamusta. Näyttelyalueella kävimme ensin tapaamassa Mikon Seeda-äidin omistajaa, jonka kehässä sattui juuri sopivasti olemaan tauko. Heidi näki Mikon ensimmäistä kertaa sitten pentuaikojen ja sanoi Mikon olevan Gipin kopio, tosin vähän pienempi kooltaan. Tämän jälkeen kävimme Monican kehässä, jossa myös oli tauko. Miko kävi Monicaa häntää heilutellen tervehtimässä, mutta tuskin kuitenkaan kasvattajaansa enää muisti. Edellisestä kohtaamisesta on kuitenkin jo hieman yli vuosi aikaa. Monica yritti päästä Mikon viereen seisomaan, jotta olisi vertailun vuoksi nähnyt mihin asti jalkaa Miko ylettää, mutta Miko oli sitä mieltä, että hieman väliä täytyy pitää ja siirtyi aina noin puolen metrin päähän kun Monica tuli vierelle

Sunnuntaina aikataulun mukaan kooikereita piti olla 9, mutta olikin 8. Junioriluokkaan oli luetteloon ilmestynyt yksi vääränrotuinen. Avoimessa luokassa oli nyt vain Edi, Miko ja Rodi. Me mentiinkin ensimmäisenä kehään, sillä Niko jätti tällä kertaa näyttelyn välistä, vaikka paikan päällä olikin. Olin luullut tuomarin olevan mies, mutta hän olikin nainen. Oli vähän yllätys kun tuomari tuli suomeksi kysymään koirien ikää. Tämä israelilainen tuomari puhui siis suomea! Miko antoi tosi hienosti tuomarin tutkia eikä yhtään perääntynyt. Edes takaisin juoksut ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla kun Miko alkoi vetää sivulle Markusta kohti. Takaisin päin meni paremmin. Mikolla oli muutenkin katse vähän väliä Markukseen päin. Miko sai taas ERIn! Kun Edille tuli toinen EH:n niin menimme kahdestaan Rodin kanssa kilpailuluokkaan. Miko sitten voitti luokkansa ja sai SA:n! Kävin ihan innoissani ja ääni väristen sanomassa Markukselle, että nyt taitaa serti tulla. Ei nimittäin ollut muita kuin Miko ja Rodi, jotka sertin voisivat saada ja Miko oli sijoittunut Rodin edelle. Miko oli jo kilpailuluokassa jotenkin väsähtänyt enkä meinannut saada sen huomiota enää namilla. Sama jatkui PU-kehässä, mutta onneksi sain sen seisomaan ennen kuin kaikki urokset olivat kehässä. Tuomari pisti Mikon PU-kehässä toiseksi ja niin meille tuli sertin lisäksi vara-CACIB!!!

PU-kehässä 1. Aku 2. Miko 3. Rodi 4. Nova. Ei näytä Miko tässä porukassa niin isolta

Nartut ja ROP-kehä meni ihan kokonaan ohi kun Miko ja Rodi pääsivät taas tekemään tuttavuutta. Kovin taas haisteltiin ja Miko sai Rodilta pusuja. Halailua taas harrastettiin ja Miko välillä murisi, mutta ei ärähtänyt. Kyllä se ärähdyskin lopulta tuli, mutta silti Miko oli edelleen kiinnostunut veljen kanssa halimisesta. Sunnuntaina olisi ollut ihanteellinen sää kuvaamiseen kun aurinkokaan ei paistanut väärästä suunnasta, mutta kamera sanoi että vaihda akku. Kyllä siinä meinasi itku tulla kun en ollut huomannut akun loppumista. Normaalisti akku kestää tosi pitkään ja olin sen ladannut ennen reissuun lähtöä. Ilmeisesti lauantain suuri kuvamäärä ja heikko valaistus kulutti akun kokonaan. Olin vielä jättänyt Rodin kuvaamiset sunnuntaille. Onneksi Markuksen puhelimella sai ok kuvia, niitä täällä.

Mikolla ja Rodilla oli muuten samanlaiset arvostelut, mutta Rodin takaliikkeissä oli ollut ahtautta. Oli kyllä yllätys, että molempina päivinä Miko voitti veljensä, sillä Rodi on selvästi Mikoa pienempi. Tietysti muullakin kuin koolla on väliä, mutta kuitenkin. Miko oli myös veljeään massiivisemman näköinen ja turkki oli paksumpi. Oli tosi kiva nähdä veljeä, toivottavasti nähdään vielä uudestaankin! Edi sai lauantaina EH;n koska sen liikkeistä oli puuttunut draivi. Sunnuntaina EH tuli maksimikoosta(!) ja pitkästä rungosta. On kyllä totta, että Edillä on vähän pitkä runko, mutta maksimikokoinen? En siis meinaa, etteikö se pitäisi paikkaansa, mutta Miko ja Edi on melko samankokoisia, siksi tuo vähän ihmetytti. Mikon koosta ei ollut mitään mainintaa. Molempien päivien arvostelut löytyy täältä. Olipas kiva saada vaihteeksi yksi suomenkielinen arvostelu!

Rodi.

Veljekset

Haistellaan

Halimista

Kun koikkerit oli hyvästelty, piti lähteä näyttämään Monicalle mitä Miko sai. Jonkun aikaa odottelimme spitzi-kehän laidalla kunnes näin tuomarin pistävän jotain poskeensa. Mitään varsinaista taukoa ei ollut, mutta riensin kehäsihteerien teltan vierelle ja näytin Mikon ruusukkeita. Kun Monica tuli onnittelemaan, niin tuli kyyneleet silmiin. On se vaan iso juttu kun Miko sai sertin! Juuri kun lähdin, tuomari tuli ihmettelemään mitä siinä vetisteltiin. Myöhemmin Monica sanoi, etten sitten koskaan vie Mikoa sille tuomarille. Mies on kasiryhmään erikoistunut ja oli ihmetellyt, että Miko sai sertin, koska se on niin iso (tuomari oli nähnyt Mikon aikaisemmin kun kävimme Monican juttusilla). Mutta oli tuomari kuitenkin sanonut, että hyvännäköinen se silti oli  Tuomari hylkäsi liian isoja ja pieniä koiria spitzeissä, joten siinä yksi israelilainen, jolle Miko ei mene arvosteltavaksi.

AVO ERI1 SA PU2 SERT VARACA

Sunnuntai-iltana meillä oli treffit Seedan kanssa. Seeda heilutteli iloisesti häntää kun lähestyimme ja Miko oli ihan innoissaan tyttökoikkerista. Ei Miko kuitenkaan liian lähelle äitiään päässyt kun tuli hammasta. Mikon olisi silti tehnyt niin kovasti mieli päästä tuon ihanan tytön luo, mutta Seeda ei ollut pojastaan yhtä innostunut. Lähdimme lenkille ja kun jo alussa Miko onnistui hieman haistaa Seedan takapuolta, niin äidiltä pääsi sellainen ärähdys, että Miko ymmärsi pysyä kauempana  Aika harvinaista, että Miko uskoo kun tyttö sanoo, että pysy poissa… Seedan ilmeessä oli paljon samaa kuin Mikon. Kai ne oli ne silmät. Muuten Seedalla ja Stella-siskolla on ihan samanlaiset päät. Lenkin päätteeksi kävin vielä vähän silittelemässä Seedaa, josta Miko kai tuli mustasukkaiseksi ja haukulla ajoi äidin pois ja tuli itse viereeni rapsutettavaksi  Kun sitten Heidi rapsutteli Seedaa, niin Miko tuli toiselle puolelle kerjäämään silityksiä. Saimme jonkinlaisen yhteiskuvankin aikaiseksi. Olipas ihanaa nähdä Mikon äitiä, jonka olen vain kerran aikaisemmin tavannut.

Seeda-äiti

Äiti ja poika (onpas Miko kapean näköinen edestä)

Mikoakin pitää silittää :)

Maanantaiaamuna lähdin käymään Monican luona. Markus oli saanut sunnuntain näyttelyssä auringonpistoksen ja jäi siksi Mikon kanssa mökkiin. Monican luona odotti kolme aikuista koohoa ja seitsemän pentua. Pimu oli viiden pentunsa kanssa lähtenyt sunnuntaina kotiin ja Monican luokse oli jäänyt Beta viiden poikansa sekä Pimun kahden tytön kanssa. Beta oli niin pieni tyttö! Gipissä ensin pisti silmään, että pää sillä oli isompi kuin Mikolla, mutta korvat pienemmät ja alemmaksi kiinnittyneet. Kokoa ja massaa oli muutenkin enemmän (rakenteeltaan Gipi oli hieman rotevampi). Gipissa oli muutakin samaa Mikon kanssa kuin ulkonäössä. Se venytteli ja kovaäänisesti haukotteli ihan kuin Mikokin, tunki samalla tavalla päätä syliin rapsutettavaksi sekä tuli viereen istumaan silitettäväksi. Miko on isänsä poika! Vanha rouva Misty kävi myös tervehtimässä.

Pennut vietiin ulos kun aikuiset oli tervehditty. Heti alkoi pentuaitauksessa kova vilske. Voi miten terävät pennun hampaat olikaan! Ballerinoissani olevat rusetit olivat pentujen lempi pureskelukohde (ihan niin kuin silloinkin kun Mikoa kävin katsomassa) ja myös housuja ja paitaa piti yrittää repiä. Muutamat yrittivät hyppiä ylettyäkseen hiuksiini. Monica kysyi minkä uroksista valitsisin, mutta en ollut vielä katsellut pentuja niin paljoa, että olisin osannut sanoa. Ihastuin pikkupoikaan (punainen panta), mutta siinä oli liian vähän ruskeaa omaan makuuni. Pikkupoika oli ihanan aktiivinen ja villi. Toinen erityistä ihastusta herättänyt pentu oli toinen tyttö (keltainen panta), joka oli myös aktiivisen oloinen. Sille ei tullut uni yhtä nopeasti kuin muille ja se yritti ahkerasti saada muita väsyneitä pentuja painimaan. Ihania riiviöpentuja kaikki! Video pentupainista löytyy täältä.

Värityksensä puolesta sinipantainen pentu oli suosikkini. Tässä se tyytyväisenä mutustelee kengän rusetteja

Gipistä en onnistunut samaan juurikaan kuvia, sillä se oli joko koko ajan vierelläni tai häkissä nukkumassa. Kuvia pennuista, vanhemmista ja reissusta muutenkin löytyy täältä.

Gipi-iskä

Gipi

Ihanaa olla taas kotona, mutta ihana oli reissukin. Mukaan tarttui Mikon ihka ensimmäinen serti (!!!) sekä pääsimme tapaamaan Mikon isää, äitiä ja veljeä. Ja tietysti suloisia pentuja.