Välillä irrotan Mikon hihnan jo hississä, mutta onneksi en tehnyt niin eilen kun olimme kotimatkalla. Naapurin ovi oli auki ja Miko yritti mennä sisälle. Jos Miko olisi ollut vapaana niin se olisi painellut suoraan sisään...

Aamulla syön aamupalaa sohvalla ja leivät on sohvapöydällä (joka on melko korkea). Miko tuli katsomaan jos vaikka sillekin löytyisi syötävää ja nousi jalkojani vasten. Pöydän reuna oli Mikon oikealla puolella ja kun se kääntyi siihen suuntaan, toinen leivistä oli suoraan sen nenän edessä. Ja niinpä Miko nappasi sen Otin sen saman tien takaisin, mutta pienen palan Miko onnistui syömään.

Käytin myös aamulla flexia ja tuntuu, että Miko pitää tästä hihnasta enemmän kiinni suullaan kuin perushihnasta. Miko myös yrittää aika paljon hyppiä ja saada flexistä kiinni. Kai se vaikuttaa lelulta. Mutta on se kiva kun poika pääsee välillä vähän kauemmaksi ja juoksemaan eikä heti tule stoppia Ja on myös kiva huomata, että jos Miko jää jotain haistelemaan ja itse jatkaa matkaa niin aika pian se juoksee perään. Illalla juostiin Mikon kanssa niin, että Markus lähti juoksemaan ja minä juoksin perässä Mikon kanssa. Olin niin hidas, ettei 5 metrin flexi riittänyt vaan jonkin matkan jälkeen Mikon juoksu tyssäsi Toisaalta en uskalla juosta kovin kovaa, koska Miko voi milloin vain pysähtyä. Flexi ei varmaan sen takia sovi hihnakäyttäytymisen opetteluun kun hihna on koko ajan niin kireällä, että panta ei ole "löysästi" kaulassa. Eli kuin koira kevyesti vetäisi koko ajan.

Tänään tuli viesti Mustista ja Mirristä, että valjaita on saapunut. Menimme sitten heti tänään sellaisen ostamaan Myyjä arvasi mitä tulimme kysymään, vaikka ei ollut sama, joka otti silloin numeroni ylös. Valjaita oli kahdenlaisia, molemmat mustia, toisessa punainen piikkilankakuvio ja toisessa heijastimet. Valitsin heijastinversion. Saimme kokeiltavaksi kaksi eri kokoa. Miko ei ollut mielissään valjaiden pujottamisesta ja yritti purra. Ensimmäiset tuntui pieneltä, ja kokeilin sitten isompia. Ne taas tuntui liian isoilta. Kokeiltiin uudestaan pienempiä ja onnistuin viimein löysäämään rinnan ympäri menevää osaa ja sitten ne sopi. Myyjä sanoi, että ne olisivat hyvät jos poika ei enää kasvaisi, mutta kun kasvaa niin kuukauden päästä voimme joutua uusille valjasostoksille. Kokeiltiin siis uudestaan isompia, mutta tällä kertaa myyjä ensin pienensi niitä ja pisti ne Mikon päälle (kun ei valjaista ole aikaisempaa kokemusta niin niiden päälle pistäminen oli vähän hankalaa... osa syy siihen oli rimpuileva Miko). Hän myös antoi pojalle vähän makupaloja. Ja ojensi puremisesta kun sanoimme sen olevan ok Taas uusi tekniikka opittu Isommat oli paremmat ja ne sitten jätettiin Mikon päälle ja ostettiin. Eläinkauppaan oli tullut sovittamisen aikaan jonkin verran muita ihmisiä (kun varasimme myyjän useammaksi minuutiksi) ja ne kaikki tulivat Mikoa rapsuttelemaan Kun yksi lopetti niin toinen oli jo tulossa ja Miko tykkäsi Myyjäkin kehui Mikon reippautta ja sanoi vielä lopuksi, että meillä on hyvä pentu Hänellä oli kokemusta koikkereista oman seuran ja muiden Vihdin alueella asuvien muodossa, joten osasi sanoa etteivät kaikki koikkerit ole yhtä reippaita ja rohkeita. Myjyä kehui myös Mikon korvakoruja Kotimatka sujui spurtteja tehdessä, ehkä valjaat oli niin kivat

 

Eilen ja erityisesti toissapäivänä Miko astui oikein urakalla Nuhrua eli isoa pehmopupuani. Koko ajan se touhusi pupuraukan kimpussa. En tiedä mikä Nuhrussa niin viehättää kun Pepe-pupummekin lemmiskeli sitä ennen kastrointia

Tuossa sivussa oikealla on noita Mikon info-ruutuja kaksin kappalein enkä tiedä miksi. Yksi niitä vain on tehtynä, mutta jostain syystä näkyy tuplasti. Toinen laatikko painosta ja säkäkorkeudesta ja normaalisti kerran...